Kertomuksia savusta

Voiko äänestämällä vaikuttaa asioihin?

2012-01-17T02:51:00.001-08:00

perjantai 13.1.

Nuohooja tuli jo puoli yhdeksän aikaan koputtelemaan, vaikka sen piti tulla vasta yhdeksän ja kymmenen välillä. Meille tuli kiire. Juoksin puolipukeissani siirtämään appelsiinipuita ja avaamaan takaovea sillä aikaa, kun Seija keskusteli nuohoojan kanssa etupihalla. Homma saatiin kunnialla läpi, mikä oli tärkeintä. Yön aikaan oli satanut paljon lunta. Nuohooja tuli lipsauttaneeksi Seijalle, että Ratamon Uolevi on valittanut sitä, että sen uuni ei oikein vedä. Yllätys yllätys. Harmi, että se vetää edes niin paljon, että savu tulee ulos piipusta. Menisi mieluummin sisälle, jolloin savuttajat itse saisivat haistella katkujaan emmekä me kärsisi.

Savu haiskahteli vielä eilen jonkin verran, mutta toissapäivänä tekemäni ennuste osui silti sataprosenttisesti oikeaan tämän päivän osalta. Tänään oli tuiskuinen tuuli keskustasta päin, eikä Ratamon savusta haissut häivähdystäkään. Ilma oli talven raikkain. Nuohooja ei siis tullut haistaneeksi Ratamon savua pihassamme ja katollamme aivan kuten arvasinkin.

Aurasin pihaa ja odotin milloin tuuli kääntyisi ja savu alkaisi taas haista.

maanantai 16.1.

Kävin hakemassa lehden. Kävelin lehti kädessä talon toisella puolella olevalle tielle aivan orapihlaja-aidan (joka muuten on pahasti lumen vääntämä) loppuun nähdäkseni, tuleeko Ratamon piipusta savua. Pihassa nimittäin haisi taas vaihteeksi tavanomainen ällöttävä savu. En oikein saanut selvää, tuliko Ratamon piipusta näkyvää savua juuri silloin kun sitä tarkkailin, mutta mistäpä muualtakaan savu olisi voinut olla peräisin. Kitupolttosavu on joskus aika näkymätöntä, mutta haisee silti kauhealle.

Parina viime päivänä on ollut siinä mielessä poikkeuksellinen sää, että on tuullut Ratamon talon suuntaan, jolloin pihassamme on jopa ajoittain ollut “normaalin” raikas ilma. Kirjoitin sanan normaali lainausmerkkeihin, koska meidän pihassamme raikas ilma ei todellakaan ole normaali ilmiö vaan harvinainen poikkeus, josta saa nauttia korkeintaan muutamana päivänä vuodessa ja tuskin silloinkaan koko päivää. Tänään ei siis enää ollut tuollainen poikkeuspäivä, vaan savu löyhkäsi epämääräisesti laajalla alueella.

tiistai 17.1.

Ulkona vallitsi taas “normaali” tila, kun kävin hakemassa lehden. Savu löyhkäsi pihassamme niin aina ennenkin. Puseroni haisi savulle vielä pitkään ulos tehdyn pikaisen savusukelluksen jälkeen. Savu haisi itse asiassa ulkoeteisessämmekin ja lievänä muuallakin talossa. Olohuoneemme on paikka, jossa savun hajun yleensä tuntee. Savua tulee ehkä ikkunoiden ja takaoven raoista. Tälläkin kertaa olohuoneessamme tunsi eräänlaisen “imelän” savun katkun, tietenkin paljon lievempänä kuin ulkona, mutta silti. Otin keskustuulettimen sulakkeen pois, jotta taloon imeytyvän savun määrä vähenisi.

Jonkinlainen allergisen nuhan tunne vaivaa, ja arvelen senkin johtuvan jatkuvasta vaarallisen savun hengittämisestä. Epämääräisen allergiaoireet alkavat yleensä syksyllä samoihin aikoihin, kun Ratamot aloittavat röyhyttämisensä. Kun savutus keväällä loppuu, olokin paranee. Kesän heinänuhat ja muut kesäiset oireet ovat aivan eri tyyppisiä. Niitä on yleensä vain touko- ja kesäkuussa. Heinäkuusta alkaen savutuskauden alkuun asti allergisia oireita ei käytännössä ole lainkaan. Sen, että nimenomaan Ratamon savu on syynä talviallergiaan voi päätellä siitä, että jos on pois Töysästa muutamankin päivän esimerkiksi Helsingissä, oireet helpottavat heti. Talossa oleva pöly tai muu sen tyyppinen ei voi olla kestoallergian syynä, koska jos se olisi, allergia vaivaisi koko vuoden eli myös kesäkuun ja lokakuun välisenä aikana. Asummehan silloinkin täällä. Seija muuten joutuu käyttämään jatkuvaa allergialääkitystä tässä talossa ollessaan. Eikö sekin kerro jotain.

Kävin äänestämässä ennakkoon kunnantalolla. Harva ihminen lähtee äänestämään kaasunaamari päässään, mutta minäpä lähdin. Olen hukannut etuoven avaimen, joten jouduin kulkemaan takaoven kautta, mikä on kaikkein savuisin reitti. Jouduin lisäksi harjaamaan lunta auton päältä, joten tiesin jo etukäteen, että joudun olemaan ulkoilmassa melko kauan ennen kuin voin lähteä ajamaan autolla. Tästä syystä panin naamarin kasvoilleni. Otin sen pois vasta, kun ajoin jo autolla muutaman sadan metrin päässä talostamme. Tuuletin autoa avaamalla sivuovea.

Töysä on niin pieni paikkakunta, että äänestäessäkin riittää henkilöllisyystodistukseksi se, että kasvot ovat entiset. Äänestin Sari Essayahia. En siksi, että olisin halunnut tai kuvitellut hänestä tulevan presidentti vaan ihan muuten vain. Kun tulevan presidentin nimi on käytännössä ollut selvä vuosien ajan, äänestämässä käyminen on pelkkä mielenkiintoinen kokemus ja vaihtelua tylsään arkeen. Kun nyt kuitenkin joku piti valita, niin halusin äänestää mieluummin raitista ja reipasta ja tupakoimatonta naisehdokasta kuin tupakkaa polttavaa tai ylipainosta kärsivää miesehdokasta. Kahdesta naisehdokkaasta Essayah on muslimivastaisempi ja Israel-myönteisempi kuin Biaudet, joten valinta oli tältä osin selvä. Biaudet saattaisi ehkä olla liberaalimpi, mikä sinänsä vastaisi omia aatteitani, mutta ei aivan kaikissa asioissa pidä olla liberaali.

Jos nyt jonkin tekosyyn äänestämiselleni keksisin, niin olkoon tekosyy vaikka se, että halusin varmistaa toisen äänestyskierroksen tulemisen omalla vähäisellä panoksellani. Toisen kierroksen tulos on tietenkin selvä, mutta äänestys tarjoaa tilaisuuden pudottaa uurnaan Ratamon vastaista antisavupropagandaa. Ennakkoäänestyksessä tällainen propaganda johtaa äänen hylkäämiseen, mutta varsinaisena vaalipäivänä äänestyslipun väliin voi sujauttaa pienen ylimääräisen lapun. Se putoaa sieltä pois, kun lappu pyörii uurnassa, eikä ääntä hylätä. Ääntenlaskijat - jotka ovat tietenkin Ratamon perheen ystäviä tavalla tai toisella niin kuin lähes kaikki töysäläiset - löytävät lapun uurnan pohjalta ja lukevat sen. Katsotaan nyt, viitsinkö oikeasti tehdä mitään tällaista. Kävin äänestämässä ennakkoon siksi, että emme ole vaalipäivänä Töysässä.

Kun ajoin pois äänestyspaikalta, Ratamon Uolevi ajoi traktorillaan vastaan. Arvasin heti, että kaasunaamaria ainakin tarvitaan, sillä tyyppi panee aina kitupolttouuninsa pesän täyteen puita lähtiessään jonnekin. Enkä erehtynyt. Näin todella oli asia. Pidin siis kaasunaamaria päässäni - tosin vain kädellä pitäen - myös taloon tullessani. Nappasin kuvan Ratamon savutalosta, mutta ei savu kuvassa mitenkään ihmeelliseltä näytä. Kamera kun ei tallenna hajua. Otin naamarin pois päästäni vasta sisällä noin puoli minuuttia sen jälkeen kun olin pannut oven kiinni ja kävellyt peremmälle huoneeseen. Takkini haisi savulle aivan kuin olisin tullut jonkin savukäytävän läpi. Koko olohuone haisi savulle.

Savuttamisella ei ole enää mitään rajaa

2012-01-11T16:46:00.001-08:00

tiistai 10.1.

Kävin joskus viiden jälkeen kaupassa. Ostin samalla reissulla myös polttimon autoon, kun huomasin, että se oli palanut. Koska talomme pihassa haisi savu, en halunnut vaihtaa polttimoa siellä. Ajelin pitkin kylää etsien sopivaa paikkaa polttimon vaihtamiseen. Yritin vaihtaa sen ensiksi Shellin pihassa ja sen jälkeen viereisen tien varressa tielyhdyn valossa. Ongelmana oli pimeys, joten tarvitsin vielä taskulampun. Ennen kuin se löytyi autosta ehdin vielä ajaa talomme ohi. Kun taskulamppu oli löytynyt, kävin etsimässä sopivaa polttimonvaihtopaikkaa seurakuntatalon suunnasta. Vaihdoin polttimon lopulta kirkon parkkipaikalla. Kaikki tämä ylimääräinen show oli tarpeen vain siksi, että Ratamon löyhkäsavun takia pihassamme ei voi tehdä mitään.

keskiviikko 11.1.

Heräsin joskus puoli kahdentoista jälkeen. Kävin hakemassa lehden. Ratamon savu haisi taas raivokkaasti pihassamme. Se ei haissut enää muutaman metrin päässä Micran takana tiellä, mutta pihassamme ja postilaatikon suunnassa se haisi. Raja, missä savu haisee, ja missä se ei haise, on jyrkkä. Meidän pihamme sijaitsee pahimmalla laskeutuma-alueella. Kun vain tietäisin, mihin tällaisesta savusta voi valittaa muualle kuin kunnan Ratamon ystävät -lautakuntaan, tekisin heti valituksen.

Puseroni haisi minuuttien ajan vielä sen jälkeen kun olin tullut sisälle lehdenhakureissultani. Alussa hajun tuntee kun pusero on päällä. Muutaman minuutin päästä sen tuntee vielä selvästi, kun haistelee puseroa. Kymmenen minuutin kuluttua savumolekyylit ovat yleensä jo poistuneet kankaan huokosista, ja tällöin savun hajua ei enää tunne. Toisaalta savu todennäköisesti haisee lievästi kaikkialla talomme sisällä, sillä mistäs muualta ilma tulee taloon kuin ulkoa. Ja jos koko talo on savupilven keskellä, pakkohan savua on tulla sisälle erilaisista koloista. Ei ovien ja ikkunoiden raoissa ole mitään savusuodattimia.

Minusta tuntuu, että Ratamot ovat suorastaan kiihdyttäneet käryttämistään. Haiseehan savu aamuyöhön asti, kun sen tulo ennen loppui yleensä joskus yhden jälkeen. Tänään ulkona on selvästi lämpimämpi ilma kuin eilen, mutta eipä se näytä Ratamojen “lämmittämiseen” vaikuttavan. Ei ympärivuorokautinen kitupolttaminen ole mitään lämmittämistä. Se on naapuriterroria.

Perjantaina talossamme käy nuohooja, mikäli suunnitelma ei muutu. Mikään maaimassa ei voi olla sen varmempaa kuin se, että juuri perjantaina talomme lähistöllä ei haise Ratamon savu tippaakaan. Sen jälkeen kun nuohooja on lähtenyt, alkaa taas röyhytys. Lyön vaikka vetoa tästä asiasta.

Iltapäivällä lähdin ajelemaan autolla ja tulin takaisin illalla. Reissulta tullessani ja pihaan ajaessani joskus yhdeksän ja kymmenen välillä Ratamon savu ei ihme kyllä juurikaan haissut, vaikka olin jo etukäteen pelännyt, mikä vastenmielinen savulemahdus taas tulvahtaa naamalleni, kun aukaisen auton oven.

Ilo savuttomuudesta osoittautui lyhytaikaiseksi, sillä jo autosta tavaroita hakiessani aloin tuntea lievää “selamo-savun” hajua. Tämän savun lajin tunnistaa helposti, koska se on tietyn hajuista kitupolttosavua. Mistään muusta piipusta ei tule saman hajuista savua, koska muut ihmiset eivät lämmitä talojaan kitupolttamalla. Meidän saunan lämmityksestäkään ei tule kuin vähän savua, ja se haisee aivan normaalille hyvin palavan koivupuun savulle.

Pahin oli vielä edessä. Käydessäni puoli kahden jälkeen yöllä katsomassa, olinko unohtanut omenapussin autoon, Ratamon savu haisi aivan ennen kokemattomalla voimalla, jos tällaista superlatiivia voi käyttää. Katku oli aivan hirvittävä. Vaikka en ollut auton luona kuin korkeintaan minuutin, sisälle tullessani vaatteeni haisivat kuin olisin ryöminyt savupiipun läpi. Olin niin kiihdyksissäni tästä asiasta, että hain kameran ja kävin ottamassa pari valokuvaa savusta. Kuvat eivät onnistuneet kunnolla. Valotusta olisi pitänyt säätää. Tällä kerralla “vaatteet haisevat savulle muutaman minuutin ajan” - sääntö ei pitänyt enää paikkaansa, vaan vaatteeni haisivat savulle kymmeniä minuutteja sen jälkeen, kun olin tullut sisälle. Vielä nytkin, kun ulkona käymisestäni on kulunut jo yli puoli tuntia, savun hajun voi tuntea, kun nuuhkii puseron hihaa. Jos ei tämä todista savun voimasta niin ei sitten mikään.

Sininen kitupolttosavu näkyy kyllä kuvassa, mutta ei haise.

Mietin päivällä ajellessani juuri tuota todistusjuttua. Jos alan valittaa savusta, miten voin todistaa, että se haisee. Ajattelin, että kerään savua lasipurkkeihin. Menen purkin ja kangaspalan kanssa ulos, olen siellä puoli minuuttia, ja panen kankaan purkkiin sulkien kannen tiiviisti. Savun pitäisi säilyä. Kun joku joskus muualla aukaisee purkin, hän tuntee savun hajun. Ongelma on se, että en kai minä nyt voi jollekin viranomaiselle viedä lasipurkkia ja käskeä haistelemaan sen sisältöä. Ja miten todistaisin, että savu on peräisin meidän pihastamme. Savun purkkiin paneminen pitäisi kai videoida, ja sulkea purkki jonkinlaisella sinetillä, joka näkyisi videokuvassa.

Ratamon nyt jo ympärivuorokautinen kitupolttaminen on niin järkyttävää, että en tiedä miten kauan sitä kestän. Tiedän, että valittamisesta millekään instanssille ei ole mitään hyötyä, mutta en enää kestä tätä. Valitan periaatteen vuoksi, vaikka siitä todennäköisesti seuraa pelkkää harmia. Joudun karmeiden kostotoimenpiteiden kohteeksi. Onhan sekin ratkaisu, jos joudumme pakenemaan paikkakunnalta. Asiassa on se ikävä puoli, että vaikka savuttaminen loppuisi, savu on jo tuhonnut kymmenen vuoden ajan terveyttämme ja asuinviihtyvyyttämme. Jos kuolen ennen aikojani savun haitallisiin vaikutuksiin, minua ei paljon lohduta se, että savuttaminen on siinä vaiheessa jo loppunut. Sen olisi pitänyt loppua jo vuosia sitten, eikä se olisi saanut koskaan alkaakaan.

Vuosi vaihtuu, savu säilyy (2011-2012)

2012-01-10T05:24:00.000-08:00

24.12.

Ratamon savu löyhkäsi

30.12.

Ratamon savu löyhkäsi, mutta tämä nyt ei ole mikään uutinen. Tyypillinen Ratamon joululahja vain.

tiistai 3.1.

Kirjoitan tätä klo. 13.08. Ajatus oli, että veisimme Peugeotin tänään katsastettavaksi. Siirsimme viennin kuitenkin huomiseksi, joka on viimeinen mahdollinen päivä. Autoon pitäisi vaihtaa sytytystulpat. Ratamon lemusavu haisee pihassa, joten homma ei tule olemaan mukava. Autoa pitäisi myös vähän siivota, eikä siinäkään hommassa savu ole hyväksi.

4.1.

Katsastuksesta helpottuneen mässäsin koko loppupäivän kuin hullu, mikä harmitti itseäni. Joulun mässäilyjen jälkeen pitäisi vähentää eikä lisätä mässäämistä. Valvoin neljään asti yöllä. Ratamon savulemu haisi vielä kahden aikaankin niin, että ei voinut tuulettaa. Tuulettaminen oli mahdollista oikeastaan vasta aamuneljältä. Ratamot siis säätelivät nukkumiseni. On järkyttävää, että savu haisee aamuyöstäkin. Yleensä savuttaminen on sentään lakannut joskus yhden jälkeen yöllä, jolloin on voinut vihdoin tuulettaa.

6.1.

Hain lehden postilaatikosta. Ratamon ikisavu se vaan jatkaa röyhyämistään ja löyhkäämistään jo aikaisin aamulla. En ole vielä lukenut lehteä, koska pitäisi sytyttää lisää valoja, enkä viitsisi kaiken meluamiseni jälkeen.

8.1.

Ratamon Savu löyhkäsi taas täydellä voimalla, kun pakkasimme autoa. Minua ärsytti touhu siinä määrin, että kävin ottamassa valokuvan Ratamon savusta tien mutkassa. Käytin salamavaloa, jotta savu näkyisi paremmin. Enkä suoraan sanoen välittänyt siitä, näkevätkö Ratamot salamavalon. Suoraan sanoen toivoin sitä. Ellen saisi vainoharhaisen leimaa tällaista esittäessäni, melkein väittäisin, että Ratamot panevat oikein pahanhajuisen katkun tulemaan piipustaan juuri silloin, kun näkevät minun touhuavan pihassa. Jos nimittäin savu ei satu haisemaan, se todennäköisesti alkaa haista, kun olen ollut pihassa vähän aikaa.

9.1.

Olin Töysässä joskus kolmen jälkeen. Kannettuani Lauran taulun sisälle katsoin kelloa, ja se näytti silloin 03:23. Matkamittariin oli kertynyt yli 900 kilometriä (Seija katsoi lukeman aamulla, ja set taisi olla 924 ja jotain, mutta en ole aivan sataprosenttisen varma tästä).

Ratamon savu röyhysi täydellä voimallaan jopa silloin, kun tulin Töysään. Tuuli sattui olemaan poikkeuksellisesti meidän talostamme pois päin, joten savu ei tällä kerralla haissut pihassamme. Kävin kuitenkin tien mutkassa katsomassa sitä ja samalla varmistamassa, että olin todella nähnyt oikein auton ikkunasta. Savua tuli oikein leveänä muodostelmana. Joten ei todellakaan ole ihme, että emme voi tuulettaa nykyisin edes öisin. Aikaisemmin savuttaminen loppui sentään joskus yhden jälkeen yöllä. Nyt se taitaa haista läpi yön. Jos olisin vainoharhainen, epäilisin tämänkin olevan tarkoituksellista ja liittyvän siihen, että Ratamot haluavat savustaa meidät hengiltä tai pois paikkakunnalta tai he muuten vain kostavat siitä, että olen valittanut savuttamisesta.

Haluaisin oikeasti valittaa siitä, kun tietäisin minne. Mittani alkaa kerta kaikkiaan olla täynnä.

10.1.

Katselin televisiosta Pekkaa ja Pätkää. Ohjelmaa odotellessani nukuin pienet päiväunet ja unohdin siksi aikaa vessan ikkunan auki. Putket eivät onneksi ehtineet vielä jäätyä halki. Muistin asian siitä, kun sisällä haisi savu. Sitä oli tullut vessan ikkunasta. Ja mikä savu ulkona haisikaan. Käväisin siellä sen verran, että panin autoon lämmitysjohdon ja säädin vielä myöhemmin lämmitintä. Vaikka en ollut kuin hetken pihassa, villapuseroni haisi savulle vielä kauan sen jälkeen kun olin tullut sisälle. Tällä kerralla savu oli pahanhajuisinta lajia eli sellaista, jota tulee, kun poltetaan esimerkiksi kuusenhavuja nuotiossa. Oikein aitoa kitupolttosavua eikä mitään normaalia lämmityksestä tulevaa savua.

Savuista joulun odotusta

2011-12-24T00:40:00.001-08:00

12.11.

Olimme palaamassa eräältä paikkakunnalta Itä-Suomesta. Erinäisistä syistä johtuen tunnelma autossa oli mennyt huonoon suuntaan, kun lähestyimme taloamme. Vähän ennen kun ajoimme pihaan aloin miettiä mahdollista Ratamon savun hajua. Toivoin, että se ei haisisi, mutta pelkäsin, että se haisee. Ja kun aukaisin auton oven, aivan kuvottava savukatku löyhähti naamalleni. Olin niin pahalla mielellä asiasta, että huusin ääneen “Ratamon siat” tai jotain vastaavaa. Minua ärsytti se, että missä tahansa muualla Suomessa voi elää ja hengittää normaalisti tarvitsematta miettiä, haiseeko savu. Matkamme aikana se ei haissut kertaakaan missään. Miksi juuri meidän pihamme, joka on mitättömän pieni alue Suomen maaperää, sattuu olemaan yksi pahimmista savu.... (tähän kuuluisi ruma sana, mutta en kirjoita sitä) koko maailmassa. Miksi me olemme saaneet osaksemme tällaisen kammottavan kirouksen?

Loppuilta oli tietenkin pilalla tuon spontaanin huudahdukseni takia. Mutta kun en kestänyt sitä löyhkää sanomatta mitään. Kun aukaisin auton oven, tuntui kuvainnollisesti kuin Ratamon Uolevi olisi läimäyttänyt haisevalla likarätillä naamaani “ystävällisenä” naapuritervehdyksenä.

Pihaan tullessamme huusin siis raivoissani "Ratamon siat", kun savu pöllähti naamalleni auton oven avatessani. Tämä vielä kertauksena. Siksi, että olin jo kirjoittanut virkkeen aikaisemmin, enkä raskinut poistaa sitä.

18.11.

Hain auton viiden maissa. Ratamon savu löyhkäsi vaihteeksi ulko-ovemme edessä, kun lähdin kävelemään. Se ei ole viime päivinä kovin pahasti haissut. Ehkä tuuli on ollut toiseen suuntaan, tai Ratamot säikähtivät viime lauantaista “hepuliani”. Mutta nyt vanhat katkut ovat palanneet.

22.11.

Kun kurvasin pihaamme, Ratamon kuvottava savulöyhkä lehahti autoon jo auton liikkuessa. Tavallisesti se haisee, vasta kun aukaisee oven. Auton tuuletin veti tällä kerralla savun sisälle ennen kuin auto oli pysähtynyt. Masentavaa palata ankeaan katkuiseen todellisuuteen, kun tulee matkalta, jonka aikana on jo tottunut savuttomuuteen. Muualla savuttomuus on normaalitila ja savu poikkeus. Meidän pihassamme savu on normaalitila ja savuttomuus on poikkeus.

23.11

Käväisin aamulla sillan takana. Kun tulin takaisin, Ratamon savu se vain löyhkäili. Illalla kävin kirjastossa. Kun kävelin takaisin, savu lemusi jo hautausmaan luona. Kävelin hieman Ratamon talon ohi, ja savun haju lakkasi heti. Mistähän se savu oikein mahtoi tulla? Tämä kysymys on vitsi.

25.11.

Tarkoitukseni oli lähteä käymään Virroilla, mutta en sujunut lähtemään. Sen sijaan asensin pressun Oldsin katoksen päälle. Kun olin levittämässä pressua, Ratamot sytyttivät taas katku-uuninsa. Tunsin savun hajusta, että nyt haisee vasta sytytetty puu. Lopulta savun löyhkä oli niin karmea, että jouduin tulemaan pois pihasta. Sain pressun juuri ja juuri jotenkin kiinnitettyä.

26.11.

Kun ajoin Töysässä talomme pihaan, Ratamon savu EI HAISSUT. Se oli käsittämätön ihme ja harvinainen luonnonoikku. Sattui nimittäin tuulemaan Ratamon talon suuntaan. Tällaisia tuulia on pari kolme kertaa talvessa.

27.11.

Siivosimme ulkorapun. Vein muutamia roskapusseja keräyspisteeseen. Piti ajaa ylimääräinen lenkki kanavan taakse, koska Savuttaja Ratamo oli pakettiautonsa kanssa keräyspisteellä juuri silloin kun olisin mennyt sinne.

1.12.

Olisin ehkä tehnyt päivällä jotain ulkohommia kuten korjaillut autoa, mutta Ratamon savukatku haisi kuvottavasti pihassamme koko päivän. Jouduin olemaan sisällä savupakolaisena. Aivan aamulla savu ei vielä haissut, mutta se alkoi haista jossakin vaiheessa. Huomasin sen, kun savua alkoi tulla sisälle ikkunoista, jotka Seija oli jättänyt auki.

Masentaa tuollainen tuntikausia jatkuva kitupolttaminen, joka kahlitsee elämäämme ja vaarantaa terveytemme ja henkemme.

11.12

Ratamon savu on löyhähdellyt vähän väliä ja estänyt tekemästä ulkotöitä. Joskus se on lemunnut todella ärsyttävästi. Autoa korjatessani jouduin käyttämään kaasunaamaria. Parina päivänä - tämäkin on tunnustettava - savu ei yllättäen haissut juuri lainkaan. Tuulen suunta on todennäköisesti ollut Ratamon taloa kohti. Tällainen harvinainen tilanne on siinä mielessä “ankea”, että se osoittaa ja muistuttaa, millaisia muiden ihmisten pihat normaalisti ovat, ja millainen meidänkin pihan kuuluisi olla. Savuttomuus on meidän pihassamme harvinainen poikkeustapaus, kun normaalipihassa savu on harvinainen poikkeustapaus

13.12.

Ratamon savu se vain jaksaa löyhkätä.

22.12.

Pysähdyimme Helsingistä tullessamme Tampereen City-Marketissa. Olimme savuisessa Töysässä joskus kymmenen tai yhdentoista paikkeilla. Minua masensi jo etukäteen ajatus Ratamon lemusavusta, joka löyhähtäisi nenäämme heti auton oven avattuamme ja tulisi kiusaamaan meitä koko joulun ajan. Ennustuksen alkuosa toteutui jo pihaan ajettuamme. Savu haisi niin kuin olin ennustanut. Laurakin kiinnitti huomion siihen ja oli kanssani samaa mieltä siitä, että Ratamon savuttaminen on törkeää.

23.12.

Kirjoittelen tätä puoli yhden maissa. Väsyttää, eikä jaksaisi oikein tehdä mitään. Ratamon löyhkäsavu haisee pihassamme niin kuin on ollut odotettua. Tekisi mieli kirjoittaa tyypeille kirje jossa kysyttäisiin, paljonko pitää maksaa, että saamme savuttoman joulun.

Siivoilimme keittiötä. Jesse vei sanomalehtiä keräyspisteeseen. Skannasin joulukuvan vuodelta 1961. Asensin - tai eihän siinä paljon asentamista ole - pikkuläppärin takkahuoneeseen, kun ei muutakaan tyhjää tilaa ja tyhjää pöytää ollut. Laura on käyttänyt tietokonettaan yläkerran huoneessa vanhan tietokoneemme pöydällä.

Ratamon ikisavu masentaa. Ei ole voinut edes tuulettaa kunnolla, kun savu löyhkää joka paikassa. Illalla onneksi tuuli hetken ajan toisesta suunnasta, joten yläkerran ikkunan voi aukaista. Olin jo aivan vähällä käydä pudottamassa Ratamon postiluukkuun kirjeen, jossa pyytäisi savutonta joulua. Kirjeen suunniteltu sisältö vaihteli sen mukaan, missä mielentilassa olin. Joskus suunnittelin kirjettä, jossa tarjoutuisin maksamaan savuttomasta tai edes osittain savuttomasta joulusta. Joskus taas suunnittelin rajumpaa kirjettä.

Syksyn savu -kilpailu

2011-11-11T05:58:00.001-08:00

tiistai 18.10.

Olen suunnitellut lähteväni käymään Lapualla. Ja sinne myös lähdin, vaikka välillä jo ajattelin, että teen sittenkin vain pihahommia Töysässa. Lopullisen päätöksen lähtemisestä tein sen jälkeen, kun olin huomannut eli haistanut Ratamon savun lemuavan inhottavasti pihassamme.

maanantai 31.10.

Kuvasin videokameralla moottoritiellä. Tankkasin Lahdessa ja kävin Heinolan City-Marketissa. Olin Töysässa joskus illan mittaan. Ratamon ikisavu sen vain jatkoi haisemistaan, kun nousin autosta. Kun on välillä pois, unohtaa jo koko savun. Kun aukaisee auton oven talomme pihaan ajettuaan, karmea todellisuus löyhähtää naamalle. Se masentaa. Tekisi mieli huutaa suureen ääneen, että miksi meitä kiusataan. Miksi meidän kohtaloksemme kaikista Suomen ihmisistä on tullut tällainen savukirous. Savu haisee lähes aina ja pahentaa masennustani. Savu haisi myös silloin, kun lähdin Jessen kanssa liikenteeseen sunnuntaina.

lauantai 5.11.

Vein Seijan ja pari tyttöä Vaasaan aikaisin aamulla. Tätä kirjoittaessani kello on 9.30. Ratamon savu se vain löyhkäilee. Ei pystytty edes tuulettamaan yläkerrassa illalla ennen kuin myöhään yöllä.

tiistai 8.11.

Tarkoitukseni oli lähteä tänään Lapualle, mutta en saanut lähdettyä. Heräsin ennen kuutta siihen, että kuvittelin savun haisevan talossamme. Pomppasin sängystä ja nuuhkin haiseeko savu (puun polttamisesta lähtevä savu - eli sellainen, mitä röyhyää Ratamon piipusta). En tämän jälkeen saanut enää nukuttua vaan siirryin tietokoneen ääreen. Myöhemmin nukuin päiväunet, joiden aikana minua alkoi paleltaa. Tässä kaikessa meni niin paljon aikaa, että en enää lähtenyt Lapualle.

torstai 10.11.

Kun tulimme Töysään, Ratamon löyhkä haisi entistä vastenmielisempänä pihassamme. Olin niin pahalla tuulella, että kävelin Ratamon risteykseen katsomaan, miten savua tulee. Oli sen verran pimeää, että en nähnyt. Salamon pakettiautossa paloivat valot, joten sen ympärillä ehkä liikkui joku. Olin sen verran masentuneella ja pahalla tuulella, että jos tyyppi olisi tullut näkösälle ja lähestynyt minua, olisin voinut sanoa suorat sanat. Ja ne suorat sanat eivät olisi olleet mitään kovin harkittuja suoria sanoa. Ratamon savuterrori ärsyttää ja masentaa.

Olen lämmittänyt laivan uunia ja saunan uunia ja muitakin uuneja sen verran, että tiedän mistä Ratamon savu johtuu. Kitupoltosta! Normaalisti palavat puut - sillä tavalla palavat kuin saunan uunissa - tuottavat niin paljon lämpöä, että jos tulta pidetään palamassa koko päivä, talo on kuuma kuin pätsi. Jotta puut voisivat palaa koko päivän, ja jotta ne eivät tuottaisi liikaa lämpöä, niitä on poltettava vähällä hapella hitaasti. Ja tällaista polttamista kutsutaan kitupoltoksi. Se tuottaa valtavan määrän savua ja vaarallisia pienhiukkasia. Ja tätä Ratamot itsekkäästi pelkkää omaa etuaan ajatellen harrastavat muiden eli lähinnä meidän - koska asumme vieressä tuulen alapuolella- kustannuksella. Jos Seijan työpaikka ei olisi vaakalaudalla ja tavallaan riippuvainen naapurisovusta Ratamoihin, valittaisin savusta jonnekin. Tiedän, että valitus ei johtaisi mihinkään, mutta valittaisin silti. Saisinpahan edes julkisuutta kitupoltto-ongelmalle, josta todennäköisesti kärsii joku muukin kuin minä.

Talven savukuulumisia

2011-03-20T02:51:00.000-07:00

(En ole jaksanut enää viime kuukausina ja vuosina kirjoittaa kaikista savun lemahduksista, koska ei kukaan jaksa kirjoittaa jatkuvasti jokapäiväisistä ilmiöistä. Alkutalvella ennen joulua savu ehkä haisi hieman harvemmin kuin joinakin pahimpina vuosina - ehkä se johtui tuulista tai siitä, että savuun on jo niin tottunut, ettei siihen jaksa joka kerta masennukseltaan reagoida. Tässä kuitenkin joitakin poimintoja talven 2010-2011 tilanteesta. )

tiistai 23.11.

Kirjoitan tätä kello 9.35. Olen miettinyt, lähtisinkö Lapualle. Täytyy vielä harkita. Kyllähän siellä olisi paljon tekemistä. Jonkinlainen allergia tai nuha tuntuu vaivaavan. Ehkä huoneen siivous on pannut pölyn liikkeelle. Siivoaminen on aina ollut huono juttu minulle. Toisaalta minulla on alkanut joka syksy jonkinlainen epämääräinen nuha näihin aikoihin, ja olen arvellut sen johtuvan savusta, joka alkaa haista ulkona. Nytkin savu lemahtelee, mutta en ole saanut selville, mistä piipuista sitä tulee. Varsinainen superkatkuttaja ei ole ehkä vielä ainakaan kovin usein päästellyt savujaan.

lauantai 8.1.

Nukuin muutaman tunnin. Heräsin joskus kahdentoista paikkeilla. Olin päättänyt, että lähden Lapualle, joten lähdin kanssa. Pihassa haisi aivan raivona Ratamon savu, kun putsailin autoa lumesta. Vaatteet haisivat aivan savulle, kun tulin sisälle.

Lähdettyäni ajamaan huomasin unohtaneeni rahakukkaron toisen takin taskuun. Jouduin kääntymään takaisin päätieltä. Tein U-käännöksen kerrostalon kohdalla tai vähän siitä Seinäjoelle päin. Ajoin takaisin tullessani Ratamon mutkan kautta nähdäkseni tuleeko kammottava katku todella Ratamon piipusta - mistä hajun erityisluonteen perusteella olin jo täysin varma. Ja sieltähän sitä tuli. Koska tänään oli melko lämmin sää, Ratamot lämmittivät taloaan kitupolttamalla. Tämä on yleinen ilmiö. Aina kun sää lauhtuu, Ratamon savu haisee pahimmin ja pahimmalta. Kovilla pakkasillakin Ratamon piipusta voi tulla savua, mutta silloin se useimmiten haisee tavalliselle savulle eikä hirviömäiselle katkulle kuten nyt, kun tuli palaa uunissa kitumalla.

sunnuntai 9.1.

Tein vähän ulkohommia. Kaivoin irtoportaat lumesta ja kiipesin katolle pudottamaan lunta. Ratamon savulöyhkä haisi vastenmielisesti pihallamme, mutta minkäs mahdat. Oli edelleen varsin leuto ilma, pakkasta aste tai pari. Tällaisella ilmalla Ratamot kitupolttavat.

keskiviikko 12.1.

Ulkona löyhkäsi taas vastenmielinen Ratamon katkusavu, kun kävin autolla. Olin Hesan matkalla jo aivan unohtanut, millainen on meidän todellisuutemme Töysässa. Missään muualla matkani varrella ei haissut samanlainen kammottava savu kuin mikä haisee meidän pihassamme. Useimmissa paikoissa ei haissut minkäänlainen savu. Tai oikeastaan sana “savu” kuvaa huonosti sitä vastenmielistä piippulöyhkää, joka pihassamme haisee. Ehkä pitäisi puhua katkusta.

keskiviikko 19.1.

Ratamon savu on haissut viime aikoina voimakkaasti. Jo lyhyt käväisy ulkona saa vaatteet haisemaan savulle - jos Ratamon myrkkylöyhkästä nyt yleensä voi käyttää nimitystä savu.

Käväisin päivällä ulkona, kun savu ei aivan pahimmillaan haissut. Putsailin lunta autojen päältä ja aurasin vähän pihaa.

torstai 3.2.

Ratamon savu haisi yhdessä vaiheessa niin paljon, että meinasin oksentaa, kun menin ulkorapulle. Aivan kuin olisi hengittänyt suoraan savupiipusta. Tulin niin nopeasti sisälle kuin mahdollista. Lumen auraamista tai muitakaan pihatöitä ei voinut edes ajatella.

perjantai 4.2.

Iltapäivällä panin haalarin päälleni ja teippasin kumikenkiäni, ettei lumi menisi niihin (Seija auttoi). Lähdin pudottamaan katolta lunta. Mittasin lumen paksuuden. Sitä oli yli 70 senttiä. Pelkään, että Lapualla liiteri on romahtanut.

Haalarin kanssa tuli kuuma, joten lopetin homman. Lumitilanne on katastrofaalinen. Näin paljon lunta en muista koskaan olleen Töysässa. Jostakin syystä Ratamon savu ei tänään haissut kovin voimakkaasti. Ulkona katolla savu vähän haiskahteli, mutta ei kovin paljon. Tänään oli siitä harvinainen talvipäivä, että tuulen suunta oli lännestä tai luoteesta eli Ratamon taloa kohti. Ratamon savu on kuitenkin siitä vihonviimeistä, että se haisee monesti vastatuuleenkin, kun tuulenpyörteet kierrättävät sitä.

lauantai 12.2.

Nukuin melko pitkään. Illalla ottamani allergiatabu ilmeisesti nukutti. Tänään pidin välipäivän kuvien skannailussa, koska käsi kipeytyy jatkuvasta hiiren napsuttelusta. Tai skannasin minä pari värikuvaa. Kuvien skannaaminen alkoi vaikeutua pölyn takia, joten siivosin ja imuroin hieman huonetta. Valitettavasti en voinut tuulettaa, koska Ratamon savu löyhkäsi.

Puin illalla haalarin päälleni ja lähdin kävelemään. Tarkoitus oli käydä vain vähän ulkona, mutta kiersin lopulta lammen, kun haalari päällä tarkenin. Pankin mittari näytti kahtakymmentä astetta. Näin kylmässä en ole ennen kiertänyt lampea. Kun tulin kämpille, minulla oli suorastaan kuuma haalarissani.

sunnuntai 20.2.

Seijan syntymäpäivä. Jatkoin valokuvaprojektia. Alan olla jo väsynyt siihen. Pakkanen paukkuu edelleen. Kävin kokeilemassa lumikenkiä. Kävelin talon ympäri. Ratamon savu löyhkäsi talon takana niin, ettei pystynyt hengittämään. Masentavaa.

maanantai 28.2.

Helmikuu loppui kuin huomaamatta. Pitäisi kirjoittaa vähän Ratamon savusta, kun jaksaisin. No kirjoitetaan nyt vähän (muutama päivä on kulunut edellisen lauseen kirjoittamisesta). Ei siitä savusta sen kummempaa kuin että se on taas löyhkäillyt vastenmielisesti kuten kaikkina talvina siitä lähtien kun savuongelmat joskus 2000-luvun alkuvuosina alkoivat. En tiedä, minkä muutoksen Ratamot tekivät “lämmittämisessään” joskus vuoden 2003 tai 2004 paikkeilla, mutta esimerkiksi 1990-luvulla en muista kärsineeni savuongelmista.

En jaksa enää yrittää palauttaa mieleeni, milloin savu on haissut ja milloin se on haissut vähemmän (olisi väärin kirjoittaa, että ei ole haissut, koska tällainen tilanne on erittäin harvinainen). Savu on lemunnut ja estänyt ajoittain tuulettamisen ja tietenkin myös pihassa olemisen.

Näin siis päättyi helmikuu. Ulkoilu on jäänyt vähiin. Pakkasia on ollut. Pari hiihtolenkkiä sain sentään tehtyä. On aika siirtyä maaliskuuhun.

torstai 3.3.

Tänään sain kokea ihmeellisen ilmiön. Tuuli lännestä, eikä Ratamon ikisavu löyhkännyt pihassamme. Tällainen harvinainen kokemus tuntui oikein ihmeelliseltä, kun tulin Lapualta ja aukaisin auton oven. Tavallisesti olen tottunut siihen, että kammottava savulemu tulvahtaa naamalle heti kun oven aukaisee.

perjantai 19.3.

Ratamon savu se vain jaksaa lemahdella pihassamme. En ole jaksanut enää kirjoittaa koko asiasta, koska kirjoittaminen olisi saman asian toistamista ja toistamista ja toistamista ja toistamista. On nimittäin paljon yleisempää, että savu haisee kun että se ei haise. Eilen kävin oikein katsomassa, että miten paljon sitä savua oikein tulee. Ihme ja kumma, mutta piipusta tuli vain lämpimän ilman väreilyä merkkinä siitä, että uunissa on tuli. Mutta silti katku haisi pihassamme.

Ankeimmalta savun haisteleminen tuntuu silloin, kun tulee autolla pihaan jostakin muualta, jossa ei haise savu - eli mistä tahansa muualta kuin meidän pihastamme. Matkan aikana on ehtinyt jo unohtaa sen karmean todellisuuden, joka löyhähtää naamalle, kun auton oven aukaisee. Tunne on masentava. Erittäin masentava. Juuri tuolla hetkellä tekisi mieleni karjua koko maailmalle, että lopettakaa Ratamot se meidän hidas tappamisemme. Miksi ihmeessä juuri meidän osaksemme miljoonista suomalaisista on tullut kohtalo asua jatkuvasti löyhkäävän naapurisavun keskellä. Naapurisavun, joka vaarantaa naapurisovun. Tällaisia ajatuksia tulee mieleen myös silloin kun aukaisee ulko-oven, ja savu löyhähtää naamalle.

Savuinen helmikuun loppu

2010-03-01T05:09:00.001-08:00

18.2.

Seija oli hakemassa meitä. Siirryin ajamaan autoa. Kävimme Sokoksella. Lisäsimme auton renkaisiin ilmaa ja tankkasimme auton sillä aikaa kun Seija oli eräässä toisessa kaupassa. Kun tulimme Töysään, pihassamme ei haissut savu, mikä on hyvin poikkeuksellista. Syy oli ilmeisesti se, että Ratamot olivat Vaasassa katsomassa poikansa penkkareita. Kukaan ei ollut panemassa puita uuniin.

22.2.

Aamun yllätys oli se, että raanoista ei tule vettä. Sulattelin lunta pahimpaan tarpeeseen. Olohuoneen ulko-ovea aukaistessani huomasin sen odotetun ilmiön, että Ratamon ikisavu löyhkäsi taas inhottavasti. Jo pieni kurkistus oven raosta saa vaatteet haisemaan savulle. Masentavaa.

25.2.

Ratamon savu löyhkäsi taas kitkerän katkerasti koko päivän aamusta myöhään iltaan. Ajattelin jo kirjoittaa tästä ikiaikaisesta ongelmasta jollekin foorumille, mutta olin niin kiireinen, että en ehtinyt enkä jaksanut. Eivät ihmiset kuitenkaan ymmärtäisi.

26.2.

Nukuin aamuyön levottomasti ja heräsin joskus seitsemän maissa. Ratamon savu katkusi jo aikaisin aamulla, kun kävin hakemassa lehden.

Kävin illalla kaupassa. Jouduin tekemään kaksi reissua, sillä unohdin luottokortit toisten housujeni taskuun. Tuntui ihmeelliseltä nousta autosta kaupan pihassa, jossa ei haissut sama ikuinen savulöyhkä mikä haisee pihassamme. Joskus muulloinkin, esimerkiksi Vaasan torilla, tulee samanlainen “ahaa-elämys”. Ilmassa tuntuu olevan jotakin ihmeellistä. Yhtäkkiä tajuaa, että se ihmeellisyys on savun hajun puuttuminen. Ilma on normaalia. Se on raikasta. Se ei haise millekään - ainakaan kovin voimakkaasti. Tuollaisen havainnon jälkeen iskee katkeruus ja paha mieli siitä, miksi juuri maailman kaikista ihmisistä meidän kiroukseksemme on tullut se, että naapurissamme asuu yksi ihmiskunnan pahimmista kitupolttajista, jonka ansiosta elämämme on kurja ja mahdollisesti myös lyhyt.

27.2.

Kevään merkit ovat jo selvästi ilmassa. Tarkoitan Ratamon tekemiä kevään merkkejä eli ikuista savulöyhkää, joka haisee pihassamme. Savu haisi aamulla aikaisin, kun hain lehden. Savu haisi aamupäivällä ja keskipäivällä ja iltapäivällä ja vielä myöhään illallakin.

Tarkoitukseni oli lähteä kevään ensimmäiselle hiihtolenkille, mutta Ratamon savu masensi niin, että en viitsinyt mennä ulos. Aina kun kurkistin ulko-ovesta, kitkerä voimakas savu tulvahti naamalleni. Lopulta tuntui, että savu haisee myös sisällä talossa. Pakkohan sen on haista, koska ilma tulee taloon ulkoa. Aloin saada astma-tyyppisiä oireita, ja minun oli otettava allergiatabletti. Olen sanonut tämän kymmeniä kertoja ja kirjoittanut varmaan yhtä monesti, mutta toista vielä kerran, että Ratamon “lämmittäminen” tekee talostamme asuinkelvottoman. Ratamot aiheuttavat kitupolttamisellaan vaarallisen ympäristöuhkan.

Nyt muistuikin mieleeni, että panin muutama päivä sitten keittiön keskustuulettimen sulakkeen paikalleen, koska veden tulon katkeamisen takia tiskialtaaseen oli jäänyt pesemättömiä astioita, joista... no kyllähän te tiedätte. Tuuletin raikasti hieman ilmaa, kun pesin astioita Fairyllä ja pienellä vesitilkalla. Asian kääntöpuoli on se, että tuuletin tekee taloon alipaineen, joka aiheuttaa ulkoilman tunkeutumisen sisälle ovien raoista. Ja koska ulkoilma on Ratamon savun kyllästämää, sisällä talossa alkaa haista savu. Nimenomaan Ratamon savun takia olen joutunut pitämään tuulettimen sulaketta pois paikaltaan. Täytyypä taas ruuvata se irti.

Minulla oli huono omatunto siitä, että en ole hiihtänyt enkä juuri muutenkaan ulkoillut. Niinpä kävin illalla kiertämässä tavanomaisen iltalenkkini. On typerää, että täällä Töysässä on erikseen lähdettävä kävelemään ilman mitään muuta tarkoitusta kuin käveleminen. Helsingissä asuvat saavat päivittäisen kävelyannoksensa automaattisesti kävellessään asioillaan. Vaikka liikkuisi busseilla ja raitsikoilla ja junilla, silloinkin on käveltävä. Täällä Töysässä sen sijaan ei ole mitään asioita, joiden takia tarvitsisi kävellä. Auto on muutaman metrin päässä ulko-ovesta, ja sillä tapahtuu kaikki liikkuminen. Maaseutu on erittäin epäterveellinen elinympäristö, ja meidän tapauksessamme Ratamon kitupolttaminen tekee siitä vieläkin epäterveellisemmän.

28.2.

Hain lehden. Ratamon kammottava kitkerä katku haisi pihassamme niin kuin aina. Kun seisoin postilaatikon luona, ihmettelin, miten savu voi haista pihassamme, koska tuuli ei puhalla Ratamon suunnasta. Kiersin lehti kädessäni talon toisella puolella olevalle tielle nähdäkseni, nouseeko Ratamon piipusta savua, ja mihin suuntaan se menee. Ja tällöin kävi ilmi, että siellä tiellä seisoessani tuuli puhalsikin lähes vastakkaisesta suunasta kuin postilaatikoiden luona. Ja Ratamon talon harjan takaa nousi sinistä savua laajana rintamana aivan kuin siellä olisi ollut useita savupiippuja. Ja tietenkin savu kulkeutui kohti meidän pihaamme.

Meidän talomme lähistöllä on sen tyyppinen ympäristö, että se kierrättää tuulta tietyllä tavalla. Syynä ovat luonnon olosuhteet kuten metsä ja aukeamat ja rakennukset ja isot puut. Näistä kaikista muodostuu eräänlainen “savusykloni”, joka kerää savun Ratamon talon ympäriltä lähes tuulen suunnasta riippumatta ja kierrättää sen meidän pihaamme, joka on tämän pyörteen savua imevä keskipiste. Ilmiö on saman tyyppinen kuin, jos pyörittää roiskaista vettä sangossa, jolloin roskat kerääntyvät vesipyörteen keskelle.

Jos joku lukee tätä juttua, hän ehkä pitää minua vainoharhaisena hulluna, koska eihän noin voi olla. En väitä selitystäni tieteelliseksi, mutta joka tapauksessa tosiasia on, että savu tulee meidän pihaamme. Vaikka tuulen periaatteessa pitäisi puhaltaa milloin sieltä, milloin täältä, on äärimmäisen harvinaista nähdä tilanne, jossa Ratamon savu kulkeutuisi vastakkaiseen suuntaan kuin missä on talomme. Jollakin täysin ihmeellisellä tuulisella ja tuiskuisella säällä se voi olla mahdollista, mutta silti väitän, että tuuli tuo savua pihaamme noin 80-90% ajasta, jolloin piipusta yleensä nousee savua. Jos tuulen puhaltaminen eri suunnista olisi satunnaista, todennäköisyyden sille, että savu haisee juuri meidän pihassamme, pitäisi olla noin 25 %.

Haluaisin kuvata savun nousemista videokameralla ja tehdä aiheesta Youtube-videon. “Kitupolttajan uhrin päiväkirja”. Kuvaus pitäisi tehdä tieltä talomme takaa, ja sinne on hankala viedä huomiota herättämättä videokameraa, jonka pitäisi olla jalustalla.

Lähdin iltapäivällä Lapualle. Viivyin siellä muutaman tunnin. Minulla oli videokamera mukanani. Töysään tullessani kuvasin kasetin loppuun hieman Ratamon piipusta tulevaa sinertävää savua. Ajattelin, että teen edes jonkinlaisen “Kitupolttajavideon”. Materiaalia ei kertynyt paljon, koska kasetti loppui. Auton ikkunasta oli sitäpaitsi hankala kuvata, sillä kamera tahtoi heilua.

Illalla katsoimme Lostin torstain jaksosta alkuosan, joka jäi torstaina katsomatta. Tuuletin talon yläkerrassa kymmentä vaille kolme yöllä, koska silloin arvelin ilman vihdoin olevan savutonta. Tuntui tosin vielä tuolloin yölläkin, että ilmassa olisi ollut jonkinlaista sammuneen uunin jälkisavua eli saman tyyppistä savun hajua, jota voi aistia nuotiosta, joka on sammunut, mutta joka vielä hohtaa lämpimänä. Ratamon kitupolttouuni hönkäilee tuollaisia röyhähdyksiä vielä yölläkin ennen kuin aamulla taas alkaa tavanomaisen päiväsavuttamisensa.

Autttaisiko ympäristökeskus?

2010-02-28T02:39:00.000-08:00

11.2.

Katselin juuri Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen sivuja ja mietin, kannattaisiko sinne ottaa yhteyttä savuasiassa. Arvelen, että yhteydenotosta on pelkkää haittaa. Tein aikoinaan valituksen Töysän kunnan maanlunastusasioista Vaasan vesioikeuteen tai johonkin tämän tyyppiseen putiikkiin. Tyypit nauroivat räkänaurut valitukselleni ja panivat minut vielä maksamaan siitä, että olin valittanut. Uskoni erilaisiin viranomaisiin on siis alempi kuin nolla. Mahdollisista valituksista tai yhteydenotoista ei ole positiivisia seurauksia eikä neutraaleja seurauksia vaan aina pelkästään negatiiviset seuraukset. Siis valittajalle.

Pakkanen paukkuu - savu haisee

2010-02-11T07:43:00.000-08:00

3.2.

Tarkoitus oli, että alan hissukseen tehdä jotain Citroenille, kun sää on nyt lauhempi. En ottanut suunnitelmissani huomioon ulkona haisevaa savua, joka tänään tuntui jopa sisällä talossa.

4.2.

Tänään koin asian, jota voisi sanoa viidentoista minuutin ihmeeksi. Puhdistin lunta Citroenin päältä, eikä sinä aikana haissut käytännössä lainkaan savu. Se oli aivan uskomaton kokemus, suorastaan epätodellinen kokemus tässä ikuisen savun ympäristössämme. Ajattelin haikeudella, että tällainen raikas savuton ilma on monille ihmisille täysin normaali olotila. Meille se on harvinainen poikkeus. Viidentoista minuutin lopulla aloin kuitenkin jo tuntea lievää savun hajua nenässäni, joten ei “ihme” kauan kestänyt.

11.2.

Kävin ulkona katsomassa, löytyisikö jostakin tunkki, jolla voisin nostaa Citroenin nokkaa. Tunkkia ei löytynyt, eikä ulkona muutenkaan ollut järkevä olla. Siellä nimittäin haisi inhottavasti Ratamon savu. Savua röyhysi Ratamon talon takaa laajana pilvenä kuin jostakin kemiantehtaasta.

Sieltä sitä tulee

Tällä hetkellä (klo. 17:16) Ratamon savu löyhkää niin järkyttävästi, että se haisee täällä talossa sisälläkin. Koko talo on savupilven seassa. Huomasin tämän asian jo silloin, kun kävin ulkona ja kiersin talon toiselle puolelle katsomaan sieltä, millainen savu Ratamon piipusta nousee. Talossa sisällä oleminen ja savun vetäminen keuhkoihin jokaisella henkäyksellä saa aikaan “astmaisen” tunteen. Savun vaikutukset huomaa aivan selvästi. Kun Seija äsken tuli sisälle, ulko-ovesta ehti tulla sisälle niin paljon savua, että koko eteinen alkoi löyhkätä voimakkaasti. Muualla talossa oleva savu on lievempää. Sen hajun juuri ja juuri huomaa. Mutta aivan selvästi sen aistii siinä, että hengittäminen on epämukavaa aivan kuten jossakin siitepölyä kuhisevassa paikassa. Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna Ratamot ovat parhaillaan tappamassa minua.

Vuosikymmen vaihtuu - savu säilyy

2010-01-27T23:18:00.001-08:00

8.1.

Tammikuun alku on ollut tylsää. Ulkona on jatkuvasti melko kova pakkanen, joten siellä ei oikein viitsi olla. Virroilla en ole käynyt sen jälkeen, kun Opel oli tuhottu. Paikkakunta masentaa niin paljon, että en ole jaksanut lähteä sinne.

Jatkoin kuvien skannailua. Se on sikahidasta. Ratamon savu, josta en ole jaksanut paljon kirjoittaa viime aikoina., löyhkäsi talomme ympärillä niin, ettei yläkerrassa voinut tuulettaa ennen kuin joskus yöllä.

17.1.

On kummallista, että en koskaan muista sitä ikiaikaista totuutta, että meidän talomme pihassa haisee Ratamon savu. Kun olemme olleet useita päiviä muualla maailmassa, jossa savu ei haise, sen löyhähtäminen naamalle auton ovea avattaessa on ankeaa. Miksi ihmeessä meidän kirouksenamme on asua maailman pahimman savunlöyhyttäjän naapurina ja vieläpä tuulen “alapuolella”.

Se, että en ole juurikaan maininnut savua viime aikoina päiväkirjassani, ei tarkoita, etteikö se olisi haissut. En vaan ole jaksanut kirjoittaa asiasta. Alkutalvesta ennen joulua savu ehkä haisi harvemmin kuin joinakin muina talvina, mutta tämän vuoden alkupuolella se ehkä on haissut jo vanhaan malliin. En ole pitänyt savupäiväkirjaa, vaikka tässä tavallisessa päiväkirjassani olenkin savusta maininnut.

19.1.

Iltapäivällä ajelin Seijan kanssa Seinäjoelle. Kävimme Tarjoustalossa ja K-Raudassa ja Clas Olssonilla ja Anttilan Top-Tenissä sekä Prismassa. Takaisin tultuamme Ratamon kuvottava savu löyhähti taas naamalleni, kun aukaisin auton oven. On se kumma, kun en koskaan muista tätä ikuista savua, vaan se aina vain uudestaan ja uudestaan “yllättää” minut, kun tulemme jostakin. Ei sen enää pitäisi yllättää. Kun muualla savu on harvinainen poikkeusilmiö, meillä savuttomuus on harvinainen poikkeusilmiö.

26.1.

Kun kävin aamulla hakemassa lehden, pihassa haisi niin mieletön Ratamon savulöyhkä, että teksi taas kerran mieli sanoa, että se rikkoi kaikki entiset ennätykset. Pidin talouspaperin palaa suuni edessä ja yritin hengittää sen läpi. Tultuani sisälle savun haju löyhähteli vaatteista vielä jonkin aikaa, kun olin keittiössä. Hajun tunsi aina, kun liikahti vähän. Silloin puseron huokosissa olevaa savuista ilmaa todennäköisesti lähti liikkeelle. Tämä ikuinen savukysymys harmitti ja masensi niin, että meinasin jo panna kaasunaamarin kasvoilleni ja lähteä oikein provosoivasti kuvaamaan Ratamon savupiipun röyhyjä tieltä. Mutta mitäpä se olisi auttanut. Suunnittelin myös kirjeen kirjoittamista jonnekin ympäristöviranomaisille, mutta mitä apua siitäkään olisi. Saahan Suomessa “lämmittää”.

Tämänkertainen savu haisi muuallakin kuin pihassamme. Se haisi erittäin voimakkaana myös postilaatikkojen luona, joten teoriassa savusta kärsivät muutkin kuin me. Savu saastuttaa koko asuntoalueen.

Minusta tuntuu, että savu aiheuttaa allergisia oireita, kun sitä tihkuaa sisälle taloon. Silmiä on kutittanut parina viimeisenä yönä ja päivälläkin aivan kuin kesällä siitepölyaikana. Ja jonkinlainen perusallerginen tila vaivaa minua koko sen talviajan, jolloin savua esiintyy. Se alkaa syksyllä samoihin aikoihin, kun Ratamon savupäästöt alkavat, ja loppuu keväällä, kun savupäästötkin loppuvat. Muina aikoina juuri saman tyyppisiä oireita ei ole. Kesän siitepölyallergia on aivan erilainen.

28.1.

Heräsin seitsemän jälkeen. Helsingin Sanomia ei ollut vielä tullut, kun kävin postilaatikolla. Mutta savua sen sijaan oli jo ilmassa. Ja savun lähdekin oli helppo paikallistaa. Ratamon vessan ikkunasta näkyi valoa, joten tyypit olivat ilmeisesti jo käyneet panemassa kitupolttouuninsa kytemään.

Aihe, josta ei enää jaksa kirjoittaa

2010-01-27T23:16:00.000-08:00

27.11.

Olimme olleet pari päivää Helsingissä, ja lähdimme illalla kotimatkalle. Pysähdyimme Tampereella K-kaupassa. Ajoimme Töysään Alavuden reittiä. Pihaan saapuessamme totesin taas kerran saman asian minkä olen joutunut toteamaan kymmeniä kertoja aikaisemmin. Nimittäin sen, että pihassamme haiseva savu yllättää ja masentaa aina uudestaan ja uudestaan, kun välillä on monta päivää jossakin muualla, missä ei haise savu. Muualla ollessa unohtaa sen ikävän tosiasian, että elämme asuinkelvottomassa ympäristössä. Helsingin keskustassakin on paljon parempi ja raikkaampi hengitysilma kuin meidän pihassamme - ja tietysti sisälläkin.

30.11.

Lähes ainoan kerran kun kurkistin vähän ulos ovesta, pihassa tuntui haisevan aivan sairaalloinen savu. En jaksa enää edes miettiä mistä piipusta se tulee. Hajusta päätellen voisin melkein vannoa, että se tulee sieltä mistä se yleensä tulee, mutta miksipä se asia siitä muuttuu.

Yleinen savuttaminen on lisääntynyt siinä määrin, että ulkona haisee savu muulloinkin kuin silloin, kun Ratamot röyhyttävät. Itse asiassa Ratamon piipusta on tullut tänä syksynä harvemmin savua kuin aikaisempina syksyinä. On sitä kuitenkin tullut. Eräänä iltanakin kävin katsomassa, kuinka savua tulla tuprusi. Aavistelin nimittäin hajun voimakkuudesta, että savun on pakko tulla sieltä - niin kuin se tulikin.

Tässä eräänäkin iltana - olisiko ollut perjantaina - en voinut tuulettaa huoneita ennen kuin myöhään yöllä. Ilma varsinkin yläkerrassa on tunkkainen kuin mikä, mutta koska ulkona leijaili savua, ikkunoita ei voinut aukaista.

8.12.

Ulkona lemusi vaihteeksi kammottava savu, kun kurkistin jossakin vaiheessa ovesta. Kun tulee talviaikana Töysään oltuaan välillä jossakin muualla, yllättyy joka kerta savusta, jonka voi haistaa pihassamme heti kun aukaisee auton oven. Savua ei muista, koska missään muualla se ei haise samalla tavalla. Helsingin ilmakin on raikasta ja hajutonta Töysän savulöyhkään verrattuna.

9.12.

Lähdin ennen puoltapäivää Citroenilla Virroille. Ajoin Ähtärin kautta. Pysähdyin Killinkosken kohdalla ja käännyin takaisin ottamaan kuvia erään talon savuista mahdollisiiin propagandatarkoituksiin. Tämä pieni lenkki aiheutti sen, että eräs auto ehti livahtaa edelleni. Se ajoi harmillisen kovaa mutta kuitenkin hitaammin kuin mikä olisi ollut oma tavoitenopeuteni.

Virroille tultuani kävin Sokoksella ja Lidlissä. Kauppareissulta tultuani huomasin, että Opelin ikkunat oli särjetty. Masennuin tästä havainnosta niin, että en saanut sitä vähäistäkään tehtyä mitä olisin ehkä muuten saanut. Olin jo muutenkin perusmasentunut, eivätkä tämän tyyppiset havainnot eivät ole mitään varsinaista masennuslääkettä.

11.12.

Huoneessa on taas tunkkainen ilma, mutta en taida uskaltaa aukaista ikkunaa, koska ulkona voi haista savu.

Savu haisee yötä päivää...

2009-03-28T16:03:00.000-07:00

perjantai 27.3.

Saavuimme illalla lähes viikon kestäneeltä reissulta Tukholmaan ja Helsinkiin ja muuallekin. Oli ankeata aukaista auton ovi reissun päätteeksi ja todeta taas kerran, että ainoa viikon aikana näkemäni ja kokemani paikka, jossa löyhkää aina vastenmielinen savu, on meidän pihamme. Savu ei haissut Tukholmassa eikä Helsingissä eikä Espoossa eikä Vantaalla eikä Lahdessa eikä missään muuallakaan. Miksi ihmeessä meidän pihamme on Euroopan savuisin paikka? Miksi meidän naapurissamme asuu Euroopan ja ehkä koko maailman pahin ilmansaastuttaja?

Tukholmassa ei haissut savu.

lauantai 28.3.

Ratamon savulöyhkä lemusi pihassa jo aamulla ennen kahdeksaa kun hain lehden. Masentavaa. Savua löyhähteli Ratamon talon takaa tavalliseen tapaan kuin jostakin isommastakin kohteesta. Tarkoitan tällä sitä, että savu ei tule ohuena juovana vaan laajasti aivan kuin talon takana olisi 10-15 metrin levyinen ruohikkopalo tai vastaava.

Päästäkseni välillä pois savun ympäröimästä talostamme pakkasin sukset autoon ja kävin hiihtämässä pienen lenkin lähellä olevalla järven jäällä. Siellä oli yllättäen kova viima, joten olisin tarvinnut kaulahuivin ja muitakin lisävaatteita.

Ratamon savu lemusi talomme ympärillä koko päivän aamuaikaisesta myöhäiseen iltaan. Tätä kirjoittaessani kello on vähän yli puoli yksi yöllä, eikä huonetta voi vieläkään tuulettaa. Sitä ei ole koko päivänä voinut tuulettaa. Ei edes aamulla, koska savu haisi jo silloin. Raotin hetki sitten ikkunaa, ja heti tulvahti savua sisälle. Täytyy odottaa jonnekin kahteen asti yöllä ja kokeilla, voiko ikkunan silloin aukaista. Otin jo päivällä keskustuulettimen sulakkeenkin pois, jotta savua ei imeytyisi sisälle taloon. Imeytyy sitä kuitenkin. On täysin käsittämättömän mielisairasta - muuta ilmaisua en enää keksi - että yksi ainoa perhe terrorisoi “lämmittämisellään” toisten ihmisten elämää lähes vuorokaudet ympäriinsä ja riistää mahdollisuuden puhtaaseen hengitysilmaan. Puhdasta hengitysilmaa taidetaan pitää niin itsestään selvänä asiana, ettei kukaan ole keksinyt tehdä siitä edes mitään “oikeutta”, jonka rikkomista vastaan voisi puolustautua.

Sain "hepulin"

2009-03-28T15:45:00.000-07:00

Heräsin ja touhuilin yhtä ja toista. Iltapäivällä lähdin Seijan kanssa Vaasaan. Ostin jousen auton tuulettimen moottoriin. Irrotin tuulettimen liikkeen pihassa, jotta voin ottaa yhden jousen malliksi. Vein lopulta koko laitteen liikkeeseen. Jousi maksoi euron. Maksoin sen ulkomaisella euron kolikolla.

Kävimme Lidlissä sekä City-Marketissa. Käytimme aivan mielettömästi rahaa.

Vaasasta tultuamme sain pihassa “hepulin”. En kestänyt sitä, että Ratamon savu taas löyhkäsi. Niinpä aloin autosta noustuani huudella suureen ääneen, että SAVU ja SENKIN RATAMOT ja jotain muuta tällaista. En enää muista, mitä huusin. Olin täysin poissa tolaltani. Ja Seija oli tietysti aivan kauhuissaan. Se pelkää, että sekoan lopullisesti ja teen jotain peruuttamatonta. Pihassa huutelu alkoi jo sen mielestä lähennellä hulluuskohtausta. En minä mikään hullu ole - toistaiseksi. Pahaa oloa on vain pakko saada purkaa jotenkin.

Touhuilin tietokoneella ja katsoin lopun jostakin avaruusaiheisesta scifi-elokuvasta. Tuuletin yöllä kahden maissa - tällä kertaa vähän ennen kahta - ja menin nukkumaan.

Savua, savua, savua, tulen hulluksi...

2009-03-15T14:19:00.000-07:00

sunnuntai 15.3.

Touhuilin päivän tietokoneen ääressä, tällä kertaa Linux-koneen. Kirjoittelin erilaisia juttuja.

Illalla kävin kiertämässä lammen, ja tällä kerralla Jesse oli poikkeuksellisesti mukanani. On ihmeellistä, että se lähti mukaan.

Ratamon savu löyhkäsi taas illalla aivan raivopäisesti. Se haisi, kun lähdimme kävelemään, ja se haisi, kun tulimme kävelemästä. Savu löyhkäsi sietämättömästi jo satojen metrien päässä isomman tien risteyksessä ja kauempanakin. Ja voi arvata miten pajon se löyhkäsi meidän pihassamme. Talomme on savupilven keskellä, eikä ikkunoita voi avata tuulettaakseen. Sisällä on tunkkaista, ja välillä olen haistavinani savunkin. Hiukkaspitoisuudet ovat varmaan jonkin ydinlaskeuman luokkaa. Kurkkua ärsyttää.

Kävin katsomassa eilen illalla ja myös tänä iltana, miten paljon sitä savua sieltä piipusta oikein tulee, ja missä menee savun raja. Tuulen suunta on sama mikä se niin usein on, eli savu tulee suoraan taloamme kohti. Jo reilun kymmenen metrin päässä tielle mentäessä tulee raja, joka jälkeen savu ei haise ollenkaan. Miksi ihmeessä tuulen pitää aina olla juuri meidän talomme suuntaan. Miksei savu voi edes joskus mennä muiden talojen päälle niin, että se ei haisisi meidän talomme pihoilla ja puutarhassa – ja sisällä.

Ratamon talo on pimeä niin kuin se oli eilen illallakin, kun kävin katsomassa. Savu vain nousee piipusta kuin isommastakin voimalaitoksesta. Eilen - tai tänäänhän se itse asiassa oli - pystyin tuulettamaan vasta kahden aikaan yöllä, kun puiden käryäminen vihdoin lakkasi Ratamon uunissa. Tänäänkin on odotettava siis vielä monta tuntia ennen kuin voi tuulettaa.

Tyypit panevat uuniin puita kituen "palamaan" ja menevät tyytyväisinä nukkumaan. En pysty keksimään mitään piittaamattomampaa ja omahyväisempää naapuriterroria. Masentaa.

Pitäisi rakentaa jonkinlainen pitkä putki talosta metsään savuvyöhykkeen ulkopuolelle, ja tuota putkea pitkin imeä jollakin pumpulla tai tuulettimella raikasta ilmaa taloon. Tuollainen putki vain maksaa omaisuuksia. Sen joutuisi vetämään kaiken lisäksi vieraalle maalle. Mikähän olisi kaikkein halvin vaihtoehto. Voisiko putken tehdä katiskaverkosta ja päällystää sen muovilla. Lyhin ja varmin vaihtoehto olisi vetää putki Ratamon tontin rajalle ja imeä ilma aivan niiden talon seinustalta. Siinähän savu ei nimittäin tietenkään haise. Taidanpa alkaa aivan tosissani sunnitella tuollaista putkea. Ratamon suunnassa putken pituudeksi riittäisi 25 metriä. Putkeen vain tavallinen hormituuletin, ja homma olisi sillä selvä.

Savulemu - varma merkki keväästä

2009-03-14T13:08:00.000-07:00

perjantai 13.3.

Päiväkirjassani on viime aikoina ollut aiempia vuosia vähemmän mainintoja Ratamon savusta. Tätä ei pidä tulkita niin, etteikö savu olisi haissut. Kyllä se on haissut. En vain ole jaksanut enää joka kerta mainita asiasta. Olen turtunut savuun.

Tänään savu haisi talossa sisällä asti osittain siksi, että unohdin vessan ikkunan auki. Ja Ratamon talon takaahan vanha tuttu myrkyllinen savupatsas taas kohosi. Eli kyllä savu tappaa niin talossa kuin puutarhassakin (vanha Raid-mainos).

lauantai 14.3.

Iltapäivällä lähdin hiihtämään. Aurinko paistoi ja lämpötila oli plussan puolella, joten epäilin hieman suksien luistavuutta. Kyllä ne kuitenkin luistivat, vaikka joissakin kohdissa tuntui, että kovin kaukana ei enää olla siitä, että luisto loppuu kokonaan ja suksen pohjaan alkaa kertyä lunta.

Hiihdin tavanomaisen metsälenkin ja tullessa vielä lammen ympäri. Aurinko ei enää paistanut tulomatkan lopussa vaan taivaalla oli kevyttä pilveä. Sää oli kuitenkin vielä valoisa ja aurinkoisen oloinen. Ai niin, ja oli taivalla muutakin kuin pilviä. Jo lampilenkin lopussa alkoi nenässäni haiskahdella savu, ja kun tulin tielle, haju vahvistui vahvistumistaan. Rivitalojen kohdalla muutaman sadan metrin päässä talostamme savu löyhkäsi jo aivan sietämättömästi. Ja savun lähdekin näkyi. Mistäpä muualtakaan kuin Röyhy-Ratamoiden talon takaa kohosi ilmoille epämääräinen savuseinä kuin jostakin tehtaasta. Näytti, että siellä olisi monta piippua, koska ei yhdestä piipusta voi tulla niin laajaa savurintamaa - tai Ratamon yhdestä piipusta voi. Koko asuinalue rivitaloineen ja omakotitaloineen oli savun peitossa. Ja toistan, että savu todella haisi sietämättömän voimakkaana jo kaukana olevien rivitalojen kohdalla.

Meidän pihassamme savu tietenkin haisi niin, että kurkkua kirveli ja nenää kutitti. Siis aivan sietämättömästi. Irrotin sukset jaloistani ja nostin ne kaikkine lumineen seinää vasten ja tulin sisälle. Seija oli tullut Vaasasta sillä välin, kun olin hiihtämässä.

En taida koskaan käsittää, miten yksi perhe kehtaa terrorisoida koko ympäristöä mielettömällä savun katkutuksellaan. Minä ainakaan en kehtaisi. Täytyyhän tyyppien itsensäkin tietää, että savu haisee satojen metrien säteellä, ja kymmenet ihmiset joutuvat pihoissaan kärsimään siitä. Ja kaikkein hulluinta tässä asiassa on se, että “vihreän” puolueen mielestä tällainen hengitysilmaterrorismi on olevinaan ympäristönsuojelua! Puolueen pitäisi muuttaa nimensä ruskeaksi puolueeksi.

Illalla hommailin vähän tietokoneiden äärellä ja nukuin pienet iltaunet, kun väsytti. Nukkuminen ei ollut missään mielessä järkevää.

Käytyäni välillä alakerrassa ja palattuani yläkertaan huomasin, että yläkerrassa on aivan sietämättömän tunkkainen ilma. Kun raotin varovasti ikkunaa tutkiakseni, olisiko mahdollista tuulettaa, ulkoa tulvahti mieletön savunlemu. Koko talo on Ratamon aikaansaaman savupilven keskellä. Miksi ihmeessä Ratamot röyhyttävät kaikkein pahiten savuaan juuri maaliskuussa, jolloin ulkona ei enää ole kovin kylmä. Monesti pakkasilla savu haisee vähemmän. Miksi niiden maaliskuussa tai monesti jopa huhtikuussa täytyy polttaa kituvaa uuniaan koko päivän aina myöhään yöhön asti. Ehkä juuri siksi, että lämpöä ei tarvita tähän aikaan vuodesta kovin paljon, ne säätävät uuninsa supersavuttavaan kitupolttotilaan. Se on aina kitupolttotilassa, mutta ehkä se nyt on oikein super-hyper-asennossa.

Olen joutunut irrottamaan Ratamon savun takia talon keskustuulettimen sulakkeet pari päivää sitten, joten talo on ehkä senkin takia tunkkainen. Tai ehkä savua tihkuu ulkoa sisälle, ja ilman tunkkaisuus johtuu siitä. Savu vain muuttaa hajuaan sekoittuessaan sisäilmaan.

Yläkerrassa on käytännössä niin huono ilma, ettei täällä voi olla. Kello ei ole vielä kymmentäkään, joten tuulettaminen ei ole mahdollista vielä moneen tuntiin. Joskus kahden aikaan yöllä voi ehkä jo vähän raottaa ikkunaa.

Olohuoneessamme haisee savu!

2008-03-07T23:15:00.000-08:00

Heräsin joskus seitsemän ja kahdeksan välillä. Hain lehden. Ulkona ei tässä vaiheessa vielä haissut savu, mistä erehdyin tekemään sen haaveellisen toivomuksen, että ehkä se ei tänään haisisikaan, ja voisin tehdä erilaisia pihahommia, joita olen suunnitellut. Mutta toive oli turha. Ratamon savuttajaperhe pilasi taas tämänkin päivämme.

Kun olin ollut jonkin aikaa yläkerrassa ja menin alakertaan, huomasin heti, että olohuoneessamme haisi voimakas savu. Se ei ollut haissut vielä parikymmentä minuuttia aikaisemmin, kun olin lukenut siellä lehteä. Otin keskustuulettimen sulakkeen pois paikaltaan, mutta eihän se enää auttanut. Keittiössäkin tuntui lievä savun haju. Käytännössä savu haisee koko alakerrassa, ja pakkohan sen on sieltä levitä koko taloon. Eikä savun alkuperästä ole tällä kertaa pienintäkään epäselvyyttä. Ratamon talon takaa tulee savua kuin pienestä tehtaasta. Ja savu ajautuu meidän talomme ympärille niin kuin se lähes aina ajautuu, kun Ratamot savuttavat. Vain äärimmäisen harvoin tuulee siten, että savu menisi toiseen suuntaan eikä haisisi meillä.

Haluaisin lähteä täksi päiväksi jonnekin savua pakoon, mutta minne menisin? Missä voi olla savupakolaisena? Haluaisin muuttaa pois Töysästä. Haluaisin todellakin muuttaa pois. Ja lähtiessäni ja vielä lähtöni jälkeenkin pudottelisin ihmisten postilaatikkoihin tiedotteita, joissa paljastaisin Ratamon kauhutyöt ja sen, että tyypit käytännössä tahallaan savustavat meitä. Ratamot nimittäin tietävät, että kärsimme heidän savustaan. He tietävät, että heidän savunsa pilaa elämämme. En kai minä mielelläni kirjoittele tällaisia asioita päiväkirjaani?

Minua harmittaa se, että Jesse istuu päivät pitkät olohuoneessa tietokoneen ääressä, ja nyt kun siellä haisee savu, Jesse joutuu hengittämään savua. Haluaisivatko Ratamot omien lastensa joutuvan hengittämään meidän savuamme?

On taas masentava päivä.

Savukatkussa oleminen alkoi ahdistaa, joten lähdin hiihtämään iltapäivällä. Valitettvasti laduissa ei tänä talvena ole kovin paljon valinnanvaraa. No, hiihdin siellä missä pystyin. Tulomatkalla huomasin, kuinka epämääräinen savu alkoi haista jo siinä paikassa, josta käännytään Halttulantielle. Toisin sanoen koko Halttulan alue oli savupilven peitossa. Ja mistähän savu mahtoi olla peräisin? Ei taida olla vaikea arvata. Maailman pahin savuttajaperhe oli taas kerran asialla. Ratamon talon takaa röyhysi savua kuin jostakin tervahaudasta. Ja tervahaudalle haisivat vaatteenikin, kun vähän aikaa seisoin ulkona ja otin valokuvia haettuani sitä ennen kameran. Valitettavasti valokuvat eivät kerro koko totuutta. Niissä ei näy kaikki savu, eikä niihin tartu haju.

Ei niin usein mutta yhtä pahalle...

2008-03-06T05:33:00.000-08:00

24.2.

Savu haisi vaihteeksi illalla - ja ehkä päivälläkin - talomme ympärillä. Sitä tuli sisälle vessan ikkunasta, ja se levisi muuallekin. Kyllästyin savuun ja lähdin iltakävelylle. Kiersin tavallisen lenkkini, tällä kertaa “myötäpäivään” eli eri suuntaan kuin perjantaina. Takaisin tullessani kiersin Ratamon mutkan kautta ja katsoin, tuleeko savu Ratamon piipusta. Pimeässä en pystynyt sitä täysin varmasti näkemään, mutta tuulen suunnasta päätellen se tuli sieltä. Koska savu ei tässä vaiheessa enää kovin pahasti haissut (eikä se lähtiessänikään haissut tiellä vaan ainoastaan aivan lähellä taloamme), aurasin hieman pihaa. Seija kävi myöhemmin jatkamassa auraamista, koska jätin osan pihasta auraamatta.

28.2.

Ratamon savu ei ole pahemmin haissut viime aikoina, mikä on ihme. Tänään kuitenkin huomasin savun hajua keittiössä ja arvasin, että se tulee ulkoa. Kävin varmistamassa asian ulko-ovella. Jo pieni oven raottaminen paljasti, että savu haisi “niin kuin ennen”. Otin pois sulakkeen keskusimurista.

Kävin illalla kiertämässä lammen. Savu ei tällöin enää haissut mainittavasti pihassamme. Sen sijaan ikisavun mutkassa se lemuaa aina. Oli viileä ilma.

1.3.

Jessella oli myyjäiset Alavudella, joten vein sen sinne aamulla ja hain pois yhdentoista paikkeilla. Kun tulimme Alavudelta, pihassamme haisi voimakas “alkava” savu. Lähtiessäni hakemaan Jesseä, savun hajua ei vielä tuntunut.

Yläkerran - tai oikeastaan koko talon - ilma on hyvin tunkkainen ja huono. Tuulettaminen on kuitenkin mahdotonta, sillä talo on kauttaaltaan Ratamon löyhkäsavun ympäröimä. Erehdyin äsken typeryyksissäni raottamaan ikkunaa, ja sieltä lehahti hirveä savunhaju sisälle. Minun olisi pitänyt arvata, että ulkona haisee savu, koska olen tuntenut hajun aavistuksenomaisesti sisälläkin. Noin pari tuntia sitten aloin saada allergisen nuhan oireita, jotka tuntuvat pahenevan koko ajan. Epäilen, että niiden syy on Ratamon savu, jota tihkuu sisälle asuntoon. Taidankin käydä heti irrottamassa huippuimurin sulakkeen. Seija paistoi hellalla jotain ja ilmeisesti piti imuria täysillä, jolloin se teki taloon alipaineen, joka imi savua sisälle kaikista mahdollisista ovien ja ikkunoiden raoista.

Masentaa tuollainen löyhkäsavu. Miksi Ratamot olivat jonkin aikaa savuttamatta, tai ainakin savuttivat vähemmän kuin tavallisesti, ja miksi nyt panivat taas täyden röyhyn päälle?

En kestänyt tunkkaista ilmaa enää vaan lähdin lopulta iltakävelylle. Kiersin lammen. Ikisavun mutkassa löyhkäsi tavanomainen ikisavu. Ihmiset näyttävät alistuvan nykyisin kaikkeen. Tulomatkalla kiersin Ratamon mutkan kautta ja katsoin, tuleeko tuuppien piipusta savua. En nähnyt pimeässä, mutta yläkerrassamme savun haju tuntui edelleen talon länsipuolen ikkunassa, mutta ei parvekkeen puoleisessa ikkunassa. Olisi siis tuuletettava parvekkeen ikkunan kautta.

6.3.

Kävin hakemassa lehden aamulla. Pihalla haisi jonkin verran savu, mutta ei kuitenkaan mikään hirveä savu. Savun lähde kävi nopeasti ilmi. Ratamon röyhypiippu oli taas asialla. Tuuli vei savua Ratamon takapihan suuntaan, joten sen vuoksi se haisi etupahallamme vain vähän - mitä nyt ilmanvirrat kierrättävät. Mutta ikävämpi asia on se, että savu haisee sisällä talossamme pahemmin kuin pitkään aikaan. En edes halua kuvitella, minkä järkyttävän löyhkän täytyy haista takapihallamme. Joka tapauksessa olohuoneessa ja oikeastaan koko alakerrassa leijailee “imelä” savun haju. Otin pois keskustuulettimen sulakkeen, mutta se ei enää auta. Savua on jo sisällä. Ja taitaa se lemahdella yläkerrassakin, missä parhaillaan kirjoitan tätä.

Se, että savu haisee sisällä huoneissamme, vaikka mikään ikkuna tai ovi ei ole auki, kertoo jotain savun voimakkuudesta. Joudumme siis aivan kirjaimellisesti hengittämään savua joka hengenvedollamme. Tämä on aivan järkyttävän mieletöntä!

Kävin iltapäivällä hakemassa autosta tavaroita. Savu löyhkäsi aivan mielettömästi etupihallakin. Ulkona satelee lunta ja on raikas tuulinen kevätpäivä. Mutta kevätpäivä ei ole raikas meidän talomme lähellä. Raikas ilma on kuviteltava, koska sitä ei voi kokea. Itse asiassa en osaa edes kuvitella sellaista talvista päivää meidän talomme lähistöllä, ettei kuvitelmaan automaattisesti kuuluisi myös ainakin jonkinlainen savun haju. Niin usein ja niin voimakkaasti savu haisee. Savuttomuuskuvitelmat pitää sijoittaa Alajärvelle tai jonnekin muualle - vaikka Vaasan torille tai Berliinin keskustaan.

Ikisavun salaisuus paljastui?

2008-03-06T05:32:00.000-08:00

23.2.

Huomasin “Ikisavun mutkan” ohitse ajaessani, että erään vanhan omakotitalon takapihalla oli epämääräinen kellari, jossa oli matala savupiippu, josta tuli sinertävää savua. Tein autolla ylimääräisen lenkin katsoakseni paikkaa tarkemmin. Alkaa tuntu siltä, että tuo piippu on Ikisavun mutkan salaisen savun lähde. Tuo kaasuja tupruttava käsittämätön ryönäputki on melkein maan tasalla. Jos se todella on kaiken savun lähde, on suorastaan mieletöntä, että lähiseudun asukkaat alistuvat tilanteeseen. Piippuhan on käytännössä pihalla olevan roskanpolttouunin tai yksityisen ongelmajätelaitoksen päästöputki.

Savu se vaan löyhkäilee

2008-03-06T05:30:00.000-08:00

10.2.
Illalla nukuin vähän aikaa, koska alkoi väsyttää. Olin herännyt melko aikaisin aamulla, ja mennyt myöhään yöllä nukkumaan. Yläkerran ilma oli - ja on vielä tätä kirjoittaessanikin - masentavan tunkkainen, mutta ulkona leijailevan savun takia yläkertaa ei voi tuulettaa. Ulkona on epämääräinen sumu ja kosteus.

11.2.

Iltapäivällä kävelin entisen Siwan luona olevaan postiin ja vein erään kirjeen sinne. Aivan raivokas savu haisi pihassamme, kun lähdin. Se sekoittui sumuun, joka leijaili ilmassa koko päivän.

Postitoimipaikkaa - vai miksi sitä pitää sanoa - lähestyessäni maantiellä ajoi samaan aikaan ohitseni pieni traktori, jonka arvelin olevan Ratamon traktori. Se pysähtyi linja-autopysäkille ja jäi odottamaan siihen. Mieleeni tuli ajatus, että Ratamon Uolevi istuu traktorissa murhasuunnitelma mielessään ja ajaa päälleni, kun kävelen ohi. Vilkuilin syrjäsilmällä traktoria ja muutin hieman reittisuunnitelmaani, jotta en olisi traktorin “tulilinjalla”. Kun olin ohittanut paikan, traktori lähti jatkamaan ajoaan. En keksinyt mitään muuta syytä traktorin pysähtymiselle kuin... Otin viime tiistaina valokuvia Ratamon savusta, ja tyypit ilmeisesti huomasivat minut kameran kanssa maantiellä. Siitä lähtien ne ovat Seijan kertoman mukaan katsoneet vihaisesti. Seija on rähjännyt minulle, että pilaan sen työn valokuvaamisillani. Ehkä pilaan, ehkä en. Mutta on se kumma, jos toisen ihmisen tappaminen savulla on kaikin puolin hyväksyttävää, mutta jos uhri ottaa valokuvan omasta murhaamisestaan, se on olevinaan paha teko, sillä eihän nyt murhaajaa saa millään tavalla ärsyttää. Käsittämätöntä.
Tulomatkalla haistoin savun jo “Jaakon mutkassa” eli satojen metrien päässä. Kiersin Ratamon lenkin katsoakseni tuleeko savu sieltä mistä oletin sen tulevan. Ja tulihan se. Hajun perusteella Ratamon ikilöyhkän tosin pystyi tunnistamaan, vaikka sitä ei olisi nähnytkään.

Vuosi vaihtuu mutta savu säilyy

2008-02-05T09:41:00.000-08:00

26.1.

Berliinissä.

Kirjoittelin joitakin internet-juttuja ja lähdin lopulta kaupungille. Tällä kertaa minua masensi aika lailla. En osaa sanoa mitään yksittäistä syytä masennukselleni. Surkea ja kallis laivamatka jossakin venäläisten hytissä (jossa en halua nukkua), ja monien haaveilemieni asioiden jääminen tekemättä Berliinissä, tässä kai syitä. Ja tietysti tulee ikävä Lauraa, kun se jää tänne. Ja Töysässä on savuista ja kylmää ja aah. Totta kai on mukavaa päästä Jessen luokse.

Töysässä

28.1.

Olin jo matkalla monta kertaa miettinyt ahdistuneena, miltä tuntuu palaaminen Ratamon savun ikilöyhkään. Vaikka asiaan oli valmistautunut, savun iskeminen naamalle heti kun nousin autosta, tuntui jotenkin masentavalle. Savu oli Ratamon tervetuliaistoivotus. Miten voikin yksi ainoa perhe pilata toisten ihmisten elämään niin pahasti kuin Ratamot tekevät.

Olen ennenkin huomannut, että kun pitkän poissaolon jälkeen saapuu taloomme, huomaa talon haisevan tunkkaiselle lastulevylle. Totuus on, että talo on sotkuinen parakki ja haisee sotkuiselta parakilta.

Matkan jäljiltä oli jotenkin epätodellinen olo, joten ilta kului arkielämään totuttelemiseen. Unirytmini on Berliinissä ollessa sen verran korjaantunut, että en valvonut minnekään aamuyöhön vaan menin jopa melko aikaisin nukkumaan.

29.1.

Käväisin iltapäivällä Siwassa ostamassa ruokaa. Menin kävellen, koska halusin edes vähän saada liikuntaa.

Ratamon savu lemusi aivan raivopäisellä tavalla pihassamme. Se haisi pitkän matkan päässä, kun kävelin kaupalle. Savua näytti röyhyävän Ratamon talon takaa kuin jostakin vanhanaikaisesta tehtaasta.

Mietin jo Berliinissä ollessani ahdistuneena sitä, kuinka joudun taas palaamaan Ratamon ikisavun lemuihin. Alan olla yhä vakuuttuneempi siitä, että meidän etupihamme on ilmanlaadultaan yksi Euroopan ja ehkä koko maailman saastuneimpia paikkoja, ja tästä järkyttävästä asiasta on vastuussa yksinomaan Ratamon perhe. Uskaltaisin lyödä aika suuresta summasta vetoa sen puolesta, että jos Euroopan kartalle pistettäisiin täysin summassa tuhat nuppineulaa, ja neulojen osoittamat paikat tutkittaisiin, yhdestäkään ei löytyisi niin paljon niin pahanhajuista savua kuin meidän pihastamme - ellei jokin neula olisi osunut suoraan jonkun savupiipun hormiin tai nuotioon.

30.1.

Kävin illalla kiertämässä lammen. Kiersin sen tällä kertaa “vastapäivään” eli menin alkumatkan vanhaa tietä. Savu lemusi talomme lähistöllä ja oikeastaan koko asuntoalueella. Vasta muutaman sadan metrin päässä isommalla tiellä ilma alkoi tuntua raikkaalta ja hengityskelpoiselta.

Valvoin jonnekin kolmeen tai lähes neljään yöllä, joten yörytmini alkaa huolestuttavasti mennä pieleen.

5.2.

Käydessäni iltapäivällä alakerrassa huomasin, että eteisessä haisee savu. Arvasin heti mistä sen täytyy olla peräisin. Olohuoneessakin se haisi, ja syy selvisi, kun kurkistin ikkunasta. Ratamon röyhypiippu oli taas täydessä vauhdissa. Otin kameran mukaani ja kävin nappailemassa muutamia kuvia. Savu haisi aivan kuvottavasti pihassamme - eikä ihme, koska se haisi sisälläkin. Saisinpa jotenkin taltioitua valokuviin myös hajun. Jos näytän kuvia jollakin internet-foorumilla, joku kommentoi kuitenkin, että eihän kuvassa näy kuin vähän vesihöyryä. Tai että normaalia savuahan se on, ja että vika taitaa olla nenässäni. Tulisivat pahukset haistelemaan meidän pihaamme niin tietäisivät, että en keksi asioita. En todellakaan keksi. Savun haju on niin voimakas, että se tarttuu heti vaatteisiin.

Pahaksi onneksi Seija sattui tulemaan paikalle juuri kun hiippailin kameran kanssa. Se alkoi tavallisen valituksensa ja sanoi, että oli parempi kuin olisin pysynyt Berliinissä.

Savu haiskahteli talossamme koko loppupäivän. Jossakin vaiheessa joku oli avannut vessan ikkunan, ja vaikka se on eri puolella kuin Ratamon talo, vessa tuli savua täyteen, ja oven raosta sitä tihkui muihin tiloihin. Käytännössä koko talo haisi kylmälle savulle. Tilanne tuntui vaihteeksi niin epätoivoiselta, että olisin halunnut lähteä pakoon minne tahansa, kun vain olisi ollut joku paikka minne mennä. Mutta mihin ihmeeseen täältä Töysän savupesästä pääsee?

Kyseenalainen ennätys meneillään

2007-12-23T16:56:00.000-08:00

Ratamon savuttamisessa on tätä kirjoittaessani menossa masentava ennätys. Savua röyhyää piipun täydeltä, vaikka kello on kymmentä vaille kolme yöllä. Kävin pihassa katsomassa, tuleeko savu todella Ratamon piipusta, ja sieltähän sitä tuli. Tavallisesti savuttaminen on loppunut jo yhden maissa tai aikaisemmin, mutta tällä kertaa Ratamot ovat päättäneet piinata meitä vuorokauden ympäri. Aavistelinkin jo etukäteen, että joulusta tulee tällainen. En sentään olisi arvannut, että savutus jatkuu läpi yön.

Talon yläkerrassa on niin huono ilma, että meinaan oksentaa. Tuulettaminen ei ole kuitenkaan mahdollista savun takia. Savu haisee joka puolella taloamme. Mitään ikkunaa tai ovea ei voi avata. Huomasin savun, kun olin menossa rapsimaan erästä patjaa ulkorapulle. Aion nukkua patjalla alakerran lattialla.

Savua joulukuussa

2007-12-18T05:56:00.001-08:00

lauantai 1.12.

Talomme on vaihteeksi ollut savun peittämä. En pystynyt illallakaan tuulettamaan, koska savua olisi tunkenut sisään ikkunoista. Yläkerran ilma alkoi olla lähes hengityskelvotonta. Vasta myöhään yöllä ikkunoita pystyi avaamaan. Menin nukkumaan joskus lähellä viittä.

sunnuntai 2.12.

Ulkona haisee taas savu niin ettei ikkunoita voi avata. Lämmitin illalla saunan, mutta en usko, että savu tulee meidän piipustamme.

tiistai 4.12.

Loppupäivän puuhailin jotain yhdentekevää. Ulkona haisi taas savu, joten huoneita ei voinut tuulettaa. Menin nukkumaan joskus yhden ja puoli kolmen välillä, mahdollisesti jo ennen kahta. Siis hieman keskimääräistä aikaisemmin.

torstai 6.12.

Savu löyhkäsi pihalla ankarana jo aamulla, kun hain lehden. Aivan postilaatikon vieressä se ei haissut, mutta meidän pihassamme sekä tiellä talon edessä haju oli voimakas.

Savu on tainnut haista koko päivän. Kurkistin äsken ulko-ovesta pihalle ja suorastaan järkytyin kauheasta savun lemusta, joka tulvahti sisälle. Talo on savun ympäröimä. Tuulettaminen on mahdotonta. Asiantila ei lupaa hyvää jouluksi, koska Ratamot näyttävät röyhyttävän kuin hullut savupiippuaan aina kun niillä on vapaata.

Illalla kävin kiertämässä lammen. Kävelin menomatkalla Ratamon mutkan kautta ja yritin katsoa, tuleeko piipusta savua. Pimeässä sitä ei oikein näe, mutta haju on varma tuntomerkki. Tällä kertaa kiersin iltalenkkini vastapäivään ja lisäksi pitemmän matkan. Myöhemmin illalla katselimme nauhalta Lostin. Touhuilin ja kirjoittelin melko myöhään.

perjantai 7.12.

Pidin huoneen ikkunaa välillä auki, ja illalla kymmenen maissa tapahtui katastrofi. Olin unohtanut ikkunan auki, kun kirjoittelin alakerrassa tietokoneella. Yhtäkkiä huomasin savun hajua ja tajusin, että se tulee yläkerrasta. Koko talo oli täyttynyt Ratamon piipusta tulevalla savulla ennen ehdin panna ikkunan kiinni. Seija ei ollut huomannut mitään, vaikka se istui television ääressä.

Talo oli kuin kylmäsavustamo, ja aloin tuntea suoranaisia astman oireita. Lopulta en kestänyt olla sisällä vaan lähdin iltakävelylle. Kiersin lampilenkin. Savun uhriksi joutuminen luonnollisesti ärsytti. Kun tulin takaisin lenkiltäni, kiersin Ratamon mutkan kautta ja haistelin, missä savu haisee. Vaikka tuulen suunta tuntui olevan sellainen, että se veisi Ratamon savun jonnekin takapihalle, savu kiertyi talomme eteen niin kuin aina. Haju ei ollut enää niin voimakas kuin lähtiessäni, mutta se tuntui kuitenkin. Sisällä huoneissa en oikein enää pystynyt huomaamaan selkeätä savua, mutta jonkinlainen lievä jälkituoksu - “tuoksu” todellakin - oli vielä aistittavissa.

tiistai 11.12.

Kävimme Vaasassa. Töysässä olimme puoli kuuden maissa. Savu löyhkäsi pihassamme niin kuin se aina löyhkää. Sanoin Seijalle jo matkalla, että mennään sisälle nopeasti, ettei savua ehdi tulla. Vaasan reissumme jälkeen Seija kävi vielä Tammikylässä.

tiistai 18.12.

Hesarissa oli juttu uunin lämmittämisestä ja savun vaaroista. Se oli otsikoitu: “Klapien polttaminen on tiedettä”. Kirjoituksessa kerrottiin mm. seuraavaa:

“Kyselytutkimus Kuopion seudulla osoitti, että vain kahdeksan prosenttia polttajista laittaa sytykkeet puiden päälle. Ei ihme, että valitukset poltosta ovat lisääntyneet. Päästöistä kärsivät eniten ikääntyneet hengitys- ja sydänsairaat, kaikenikäiset astmaatikot sekä pienet lapset. Pakko ei ole päästöjä sietää. Ratkaisuja löytyy.”

Tuo juttu suorastaan ärsytti minua. Nimittäin nuo viimeiset lauseet. Ovatko kirjoittajat hulluja! Niitä päästöjähän nimenomaan ON pakko sietää, koska niille ei voi itse tehdä mitään. Enhän minä voi mennä Ratamon uunin polttoa kontrolloimaan. Enkä sitä paitsi todellakaan usko, että Ratamon savuttaminen johtuu siitä, että sytykkeitä ei panna puiden päälle. Tuohan vaikuttaa savuttamiseen vain viisitoista minuuttia, ja tuskin sitäkään. Ratamon savu on haissut joskus viisitoista tuntia, ja tuosta ajasta siis korkeintaan varttitunnin sen vuoksi, että sytykkeet pantiin väärin. Aah. Mitä mielettömyyttä.

Jutussa kerrottiin, että “palamisilmaa vähentämällä tutkijat loivat tilanteen, joka muistuttaa niin sanottua kitupolttoa.”. Ratamon polttaminen on juuri tuollaista kitupolttoa eikä pelkästään muistuta sitä. Helsingin Sanomien jutussa mainittiin, että tuollaisessa poltossa vaarallisten aineiden päästöt kymmenkertaistuvat.

Masentavaa. Pitäisiköhän pudottaa Hesarin juttu Ratamon postilaatikkoon. Siitä tulisi tietysti kauhea riita tai suorastaan sota.

Savuinen marraskuu 2007

2007-12-18T05:53:00.000-08:00

maanantai 5.11.

Olisin ehkä rassannut autoa tänään, mutta Seija ajeli sillä koko päivän. Kun illalla vihdoin menin ulos ja aioin touhuta auton kanssa, Ratamon savu lemusi pihassa niin, että jouduin luopumaan hommasta. Tunnistin vastenmielisen katkun heti Ratamon savuksi. Kävin lähempää katsomassa, ja Ratamon piipustahan se tuli. Ratamot eivät ole tänä syksynä vielä pahemmin lämmittäneet, mutta nyt katkutuskausi on ilmeisesti taas alkanut. Muiden talojen piipuista tulevaa yleissavua on haiskahdellut syksyn aikana siellä täällä, mutta se on vähemmän ärsyttävää ja lievempää kuin Ratamon ikilöyhkä.

tiistai 6.11.

Tällä hetkellä minulla on inhottava nuhainen tunne nenässä ja muutenkin, joten en millään halua mennä ulos kosteaan ja kylmään ja pimeään, jossa vielä löyhkää mieletön Ratamon savukatku.

lauantai 10.11.

Eipä tästä lauantaista oikein tämän enempää osaa kertoa. Ratamon savu haisi illalla ja esti yläkerran tuulettamisen. Seija yritti vähätellä asiaa ja väitti, että se on meidän oma saunanlämmityssavumme. Minunlaiseni savuasiantuntija kyllä pystyy haistamaan, mistä piipusta savut ovat lähtöisin. Normaali savu, kuten saunan lämmityksestä tuleva, on normaalia savua ja haisee normaalille savulle. Ratamon savu sen sijaan on kitkerää katkua ja haisee aivan erilaiselle. Syy on joko erilainen polttoaine tai vähähappinen polttamistekniikka - tai molemmat. Ilma oli yläkerrassa joka tapauksessa sietämättömän tunkkainen. Joskus myöhään yöllä ikkunan pystyi aukaisemaan.

keskiviikko 21.11.

Illalla lämmitimme saunan. Unohdin välillä kokonaan, että olin lämmittämässä saunaa. Kun Seija muistutti asiasta, tuli oli jo ehtinyt kokonaan sammua. Sytytin tulen uudestaan, jolloin sisälle tuli savua. Se oli kerrankin meidän omaa savuamme. Kävimme lopulta saunassa, kunhan se oli lämmennyt.

Kun savusta tuli puhe, niin vanha vainoojamme eli Ratamon savu on taas palannut kulmille. Se haisee vähän väliä, joskus koko päivän. Toissapäivänäkin - vai oliko se eilen - savu haisi voimakkaana, kun lähdin Mustasaarelle, ja se haisi edelleen voimakkaana, kun tulin pois Mustasaarelta. Savun haju masentaa.

Savuista kevättä 2007

2007-03-12T16:25:00.000-07:00

maanantai 5.2.

Olotilani on ollut huomattavasti parempi siitä lähtien, kun poistuin Töysän ikisavusta. Eron on huomannut selvästi. Minkäänlainen allergia tai nuha ei ole vaivannut. Eron on huomannut erityisesti aamuisin, jolloin ei ole tarvinnut niistää ja aivastella ja potea muita nuhan oireita. Tänä aamuna olotilassani tapahtui pientä takapakkia, sillä hytissämme on tuntunut koko ajan lievä tupakan haju, mikä aiheuttaa allergisia oireita. Tupakan haju ei ole pelkkä kuvitelma, sillä hyttikäytävässä vain muutaman metrin päässä hytistämme on tupakointipiste, jossa on isoja haisevia tuhkakuppeja. Alueella haisee voimakas tupakan haju, vaikka siinä ei olisi ketään tupakoimassakaan. (kirjoitettu laivamatkalla)

Tupakan pistävä lemu ärsyttää nenääni. Inhoan tupakan hajua.

keskiviikko 7.2.

Töysään palaamisessa on se ankea puoli, että joutuu taas alistumaan Ratamon ikisavun hengittämiseen. Vaikka savu ei kovin voimakkaana haisisikaan, jonkinlainen perushaju leijuu ilmassa. Ja kyllä savu (myös tänään) välillä haiseekin selvästi ja kitkerästi.

torstai 8.2.

Tämä oli tavallista pahempi savupäivä. Olin suorastaan hulluuden partaalla illalla, kun Ratamon savu haisi talossa sisälläkin joka paikassa. Pakkasen ja tyynen ilman takia talo kuin savusta tehdyn teltan sisällä. Tuntui kammottavalta mennä nukkumaan tietäen, että joka hangenvedolla vetää sisälleen savuhiukkasia.

perjantai 9.2.

Jatkoin hommiani. Seija tuli illalla. Ratamon savu haisee. Nauhoittelin ohjelmia Seijalle sikäli kun muistin eli huonosti.

lauantai 10.2.

Töysään tultuani tuskailin tuttuun tapaani Ratamon savun kitkerää ikilöyhkää. Kun huomasin, että myös Wasilin eli “mamman” talon piipusta tulee savua, päätin vertailla onko savuissa eroa. Kävelin (pikkukengillä, joihin meni lunta) Wallinin talon taakse ja kävin haistamassa, haiseeko siellä savu. Talon piipusta tuli nimittäin ajoittain melko runsaastikin savua. Savujen hajujen vertailu ei onnistunut, koska talon takana ei tuntunut minkäänlaista savun hajua, vaikka tuuli talon suunnasta. Ero Ratamon savuun on aivan järkyttävä. Vastaavalla etäisyydellä Ratamon talosta tuulen alapuolella haisee aivan sairas savulöyhkä, joka tarttuu vaatteisiin. Ratamon savu itse asiassa haiskahteli aivan mamman talon tuntumassa nytkin.

perjantai 16.2.

Ulkona haisee “vaihteeksi” savu, jonka alkuperästä ei liene epäselvyyttä. Kun hain aamulla lehden, savun haju oli vielä melko maltillinen - muualla paitsi meidän ulko-ovemme edessä. Lähinnä tuntui jonkinlainen yleinen savuinen haju. Aamupäivän kuluessa haju voimistui, ja se alkoi tuntua alakerran huoneissammekin. Ulkona haisi jo aivan sietämättömälle.

tiistai 20.2.

Vein Jessen Karijoelle. Ulkona on kova pakkanen. Ratamon savu ei ihme ja kumma haissut aamulla. Talon piipusta ei edes näyttänyt tulevan savua, kun katsoin sitä Karijoelta tullessani.

Edellä oleva sanonta “savu ei haissut” on siinä mielessä epätarkka, että Töysän ilmassa on lähes aina jonkinlainen lievä savuinen sivuhaju. Mistä se tulee, ellei se tule Ratamon piipusta, sitä on vaikea sanoa. Usein lievässäkin hajussa on mukana myös Ratamon savua.

lauantai 24.2.

On aika palata Töysän savuiseen arkeen. Villapusero haisee savulle lehdenhakureissun jälkeen.

sunnuntai 25.2.

Ratamon piipusta röyhyää taas ilmoille pahanhajusta katkua niin että koko lähiympäristö haisee. Savussa on nyt jotenkin hieman erilainen sävy, jos mahdollista tavallistakin voimakkaampi. Villapusero haisi savulle vielä pitkään sen jälkeen kun olin hakenut lehden.

Käväisin illalla pitkästä aikaa kävelylenkillä. Ratamon savu löyhkäsi pihassamme kun lähdin. Kun vihdoin pääsin savuttomalle alueelle en voinut kuin katkerana miettiä, miksi useimmat muut ihmiset Suomessa saavat nauttia savuttomasta normaalista ilmasta aivan kuin se olisi itsestäänselvyys, kun taas me joudumme elämään tappavan savukirouksen alaisena. Miksi kohtalo on valinnut meidät kaikista sadoista tuhansista ja miljoonista? Miksi meidät? Yläkerrassa on tunkkainen ilma, mutta tuulettaminen ei tulee kyseeseen, koska ulkoa tulvii sisälle savua, jos ikkunan avaa. Nuuhkaisin ikkunan raosta ja varmistin asian.

tiistai 27.2.

Olen monesti kiinnittänyt huomioni siihen, että Ratamon savupiipusta tulee joskus ainoastaan pieni sininen ohut savu, mutta silti löyhkä meidän pihassamme ja muualla lähialueilla on aivan järkyttävä. Tänäänkin savu haisi iltapäivällä aivan mielettömästi. Jonkin muun talon piipusta voi tulla paljon enemmän näköisesti savua, mutta silti hajua tuskin tuntee. Eikä savu haise niin pahalle. Ratamon savun haju on aivan poikkeuksellinen kaikkiin muihin savuihin verrattuna. En osaa verrata sitä muuhun kuin siihen, kun nuotioon heitetään kuusen oksia ja niistä lähtee erikoinen voimakas katku.

Ratamon savu on siis haissut tänään ja se on haisut eilen ja se on haissut käytännössä joka päivä. En ole vain jaksanut aina miettiä koko asiaa. Kun savu haisee tarpeeksi kauan, sen alkaa tuntea myös sisällä talossa.

torstai 1.3.

Ratamon savu se vaan haisee pihassamme, vaikka ei edes tuule meille päin. On aivan uskomatonta, miten savu kiertelee. Siitä olisi jo tarpeeksi haittaa, että pihassamme haisisi joskus savu. Mutta ei. Miksi ihmeessä savun pitää olla tavallista pahemman hajuista, ja miksi sen pitää haista pihassamme aina tuulella kuin tuulella. Tämä on kirous.

maanantai 5.3.

Jostakin kumman syystä Ratamon savu ei haissut viikonlopun aikana pihassamme. Oli aivan ihmeellistä, että se ei haissut. Luulin jo, että Ratamot ovat lopettaneet puiden polttamisen saadessaan tietää, että olen kansanedustajaehdokkaana. Mutta höpsis. Tänään huomasin, että tuleehan sieltä piipusta savua. Tuuli vain poikkeuksellisesti eri suuntaan kuin tavallisesti. Otin jopa kuvan siitä savusta samalla kun kävin viemässä Jessen laneihinsa. Savu oli sinistä. Illalla se haiskahteli jo vähän talomme ympärillä, kun yritin tuulettaa. Lauantain ja sunnuntain lähes täydellinen savuttomuus oli joka tapauksessa harvinainen ilmiö.

torstai 7.3.

Menin yöksi Millan huoneeseen nukkumaan. Syy oli se, että vielä yhden aikaan yöllä yläkerran ikkunasta tulvahti sisälle Ratamon savu, eikä tuulettaminen ollut mahdollista.

lauantai 10.3.

Tätä kirjoittaessani kello on kolme minuuttia yli puolen yön. Yläkerrassa on sikatunkkainen ilma, mutta tuulettaminen on mahdotonta Ratamon savun takia. Se haisee kummassakin päässä taloa, jos ikkunan aukaisee. Tämä on masentavaa. Tuulettaminen onnistui vasta joskus kahden maissa.

maanantai 12.3.

Illalla kävin kiertämässä lammen. Sää on edelleen lämmin, ja ulkona voi jo kävellä enimmäkseen paljaalla asfaltilla, tosin märällä. Tarkkailin tulomatkalla miten Ratamon savu haisee. Kävelin Ratamon mutkan kautta. On käsittämätöntä, miksi tuuli tuo savun aina meidän talomme suuntaan. Savu ei haissut ollenkaan Ratamon talon pääoven puoleisella sivulla, niin kuin se ei yleensäkään haise. Sen sijaan heti meidän pihaamme lähestyessä se alkaa haista. Savun haju leijuu koko asuntoalueen yllä lukuun ottamatta edellä mainittua Ratamon pääoven suuntaa. Ratamot siis toisin sanoen itse eivät joudu haistelemaan savuaan edes omassa pihassaan, mutta sen sijaan meidän pihassamme Ratamon savu haisee jatkuvasti.

Tätä kirjoittaessani kello on vähän vaille yksi yöllä. Seija ehti jo sammuttaa tietokoneen, mutta käynnistin sen uudelleen. En voi oikein vielä mennä nukkumaan, sillä yläkerrassa pitäisi tuulettaa, eikä se ole mahdollista ulkona haisevan Ratamon savun takia. On mieletöntä, että Ratamot määräävät käryttämisellään jopa sen, milloin voimme mennä nukkumaan.

KEVÄT 2007

2007-01-08T06:25:00.000-08:00

maanantai 1.1.

Heräsin aikaisin. Allerginen nuha vaivasi. Päivä kului tyhjänpäiväisessä nyhjäilyssä niin kuin päivät usein kuluvat.

Illalla ilmapiiri kiristyi, kun Jesse aukaisi yläkerran huoneeni ikkunan ja päästi Ratamon savua sisälle. Hermostuin asiasta ja aloin rähjätä. Seija luuli, että aion tehdä Ratamoille jotain, kun puin päälleni ja olin lähdössä ulos. Se taisi itkeäkin ja oli täysin hermonsa menettänyt. En aikonut tehdä Ratamoille mitään, vaikka en kiistä etteikö mieli olisi tehnyt. On vastenmielistä, että vuoden ensimmäisenä iltana jo joudumme kärsimään Ratamon haisevasta savusta.

Lähdin kiihtyneenä ulos yksinkertaisesti vain päästäkseni jonnekin. Samalla tarkkailin, missä savu haisee. Kiersin tavanomaisen iltalenkkini. Liukastelin vähän väliä, sillä tie oli jäinen ja kenkäni ovat aika liukkaat. En käyttänyt talvikenkiä kuten tavallisesti. En ollut kiihdyksissäni jaksanut vetää niitä jalkoihini.

Äsyttää. Haluaisin muuttaa jonnekin täältä savustamosta. Tuntuu joskus aivan epätoivoiselta.

keskiviikko 3.1.

Illalla päätin vihdoin lähteä edes vähän käymään ulkona. Kiersin tällä kertaa pitemmän lampilenkin. Meidän pihassamme ei ihmeellistä kyllä haissut savu, mutta talon edessä tiellä se hieman haiskahti. Tai itse asiassa tietty lievä savunhaju leijuu alueellamme talvisaikaan lähes aina, ja kai se leijui nytkin, mutta tarkoitan nyt varsinaista savun haisemista. Ihmeellisintä oli se, että savu alkoi haista vanhan apteekin kohdalla ja se haisi käytännössä koko ajan välillä melko voimakkaastikin kunnes olin ohittanut “ikisavun mutkan”. Sen jälkeen oli jonkin aikaa täysin savutonta. Ihmettelin, mistä ihmeestä pitkään haissut savu oli peräisin. Se saattoi olla peräisin ikisavun mutkasta, mutta se ei ole aivan varmaa.

torstai 4.1.

Ratamon savulöyhkä haisi jo aamulla, kun kiinnitin auton töpselin. Vein Jessen kouluun Kaskisaareen. Jatkoin puuhiani tietokoneella. Renderöin joitakin videoita ja viimeistelin erästä suunnitelmaani.

Illalla yläkerrassa alkoi olla aika tunkkaista, koska Ratamon savu haisi niin voimakkaasti, ettei yläkertaa voinut tuulettaa kummastakaan päästä. Kun hetki sitten (kello on nyt puoli yhdeksän) raotin ikkunaa katsoakseni, joko nyt voi tuulettaa, ulkoa löyhähti aivan sikamainen savukatku. Haluaisin tehdä jotain.

sunnuntai 7.1.

Kun lähestyin taloamme, huomasin jo ennen pihaan ajamista, kuinka savu alkoi haista autossa. Lämmityslaite puhalsi sitä sisälle. Tämä on harvinaista, koska yleensä savun haistaa vasta kun avaa auton oven. Nyt ainakin tiesin, mitä on odotettavissa. Pidätin hengitystä, kun kävelin sisälle. Sen verran kuitenkin nuuhkaisin, että totesin savun haisevan aivan järkyttävästi. Oli kuin olisin ollut savupiipun sisällä hengittämässä. Täysin järkyttävää, täysin mieletöntä. En tuonut edes kaikkia tavaroita autosta vaan otin sen verran minkä yhdellä kertaa sain kannettua. Talvihaalarikin jäi autoon. Se vaatii uusia toimenpiteitä, koska liimalla korjaamani vetoketju aukesi, koska olin unohtanut panna nepparin kiinni. Liimaus piti, mutta vetoketju aukesi toisesta paikasta.

Savuhaitat eivät jääneet tuohon. Illalla Seija tuuletti savua vielä sisälle yläkerrassa. Huomasin savun hajun, kun istuin tietokoneen ääressä toisessa huoneessa, vaikka en ollut nähnyt, kun Seija avasi parvekkeen oven. Kiljaisin “savua” ja ryntäsin toiseen huoneeseen katsomaan, mikä luukku siellä on auki. Tilanteesta oli jo kehittymässä pieni rähinä, mutta se lopahti, koska en halunnut jatkaa sitä. Savun haju ei ovelta haistettuna ollut kovin voimakas, joten Seija ei päästänyt savua sisälle tahallaan. Seija ei tunnista savun hajua yhtä tarkasti kuin minä.

maanantai 8.1.

Jesse tuli koulusta neljän maissa. Kun se kävi vessassa, sieltä pöllähti voimakas savu sisälle taloon. Vessan ikkuna oli ollut auki edellisen asiakaan (joka en ollut minä) jäljiltä. Talo on toisin sanoen taas vahvan savupilven ympäröimä. Vessan ikkuna on eri suunnalla kuin Ratamon talo, mutta olen varma, että savu on silti peräisin Ratamon piipusta.

Vaikka talomme pihassa joskus haiskahtaa myös muualta tulevaa savua, yli 95% savusta on peräisin Ratamon piipusta. Ratamot ovat ehdottomasti paikkakunnan ja koko läänin pahimpia ilmansaastuttajia, asumisviihtyvyyden pilaajia ja muiden ihmisten hengen ja terveyden vaarantajia. Vaikka he eivät nykylainsäädännön valossa juridisessa mielessä tekisikään rikosta päästellessään savujaan, moraalisessa mielessä he ovat ahneita ja piittaamattomia ympäristörikollisia. Toinen samanlainen saastuttajaperhe asuu ikisavun mutkassa. En tiedä kuka se on enkä taida halutakaan tietää. Voisin pian ottaa tuon toisen perheen korvikekohteeksi savuttajien vastaisessa taistelussa.

tiistai 9.1.

Tänä aamuna sain nukkua vähän pitempää eli noin kahdeksaan, sillä Seija ei herättänyt minua vaan hoiteli Jarin kouluun lähdön ja “herätyssoiton” Lauralle, jolla oli opettajan työtä tänään.

Tänäänkin olisin oikeastaan halunnut lähteä Tervasaareen, mutta en lähtenyt, koska Seijalla oli tänään Vaasan keikka. Ennen sinne lähtöä nostin perämoottorin auton peräluukusta. En ollut nostanut sitä eilen Ratamon savun takia.

Savu haisi tänäänkin. Sitä tuli vessaan, kun tuuletimme. Vessasta se levisi muualle. Olin lisäksi unohtanut eilen keskusimurin sulakkeen paikalleen kun hetken ajan käytin tuuletinta ruuanlaiton käryjen poistamiseen. Imuri aiheuttaa taloon alipaineen, mikä saa savun tulemaan sisälle.

Iltapäivällä lähdimme siis Vaasaan. Otimme Jarin mukaan Kanaojalta. Se ei olisi halunnut lähteä. Minuakaan Vaasan keikka ei kovasti kiinnostanut. Kävimme Lidlissä. Samalla reissulla kävimme katsomassa uutta Nimelän asuntoaluetta.

Paluumatkalla Töysän taloamme lähestyessämme osasin jo odottaa millaiseen savukauheuteen (jos sanavarastoon kuuluisi voimakkaampia sanoja, tuossa olisi yksi sopiva paikka) saavumme. Arvasin täysin oikein. Savu haisi voimakkaasti pihassamme. Minua harmitti se, kun Seija vetkutteli ja viivytteli ulko-oven avaamisessa ja vastaavasti piti auton ovea auki. Jouduin siis olemaan savussa ja hengittämään sitä.

Myöhemmin illalla istuessani alakerrassa tietokoneen ääressä, savua tuli vessan kautta eteiseen. Masennun ja ahdistuin siitä niin, että lähdin kävelemään. Otin taskuradion mukaani ja kuuntelin mm. Rauli Badding Somerjoen musiikkia. Mennessäni tarkkailin, missä savu haisee. Kävelin Ratamon talon ohi ja pysähdyin siihen hetkeksi katselemaan. Kiersin tällä kertaa pitemmän iltalenkin. Ikisavun mutkassa ei nyt haissut kovin paljon savu, joten meidän pihamme oli Töysän keskustan savuisin paikka.

Kun palasin iltalenkiltä, tunsin savun hajun jo kaukana mutkassa nenässäni. Kävelin lähelle “mamman” eli Wickströmin taloa tutkiakseni kuinka pitkällä siellä suunnassa savu haisi. Sen jälkeen kävelin Ratamon suuntaan ja tein vastaavia havaintoja siellä. Myöhemmin vertasin haju-aluetta karttaan, jonka olen joskus piirtänyt, ja joka on blogissanikin. Savu haisi täsmälleen karttaan merkityllä alueella. Kartassa on eroteltu voimakkaan savun hajun alue ja lievemmän savun hajun alue, mutta nyt oli niin tuulista, että oli vaikea sanoa, missä haju on voimakas ja missä vähemmän voimakas. Hajun voimakkuus aaltoili tuulenpuuskien mukaan. Joka tapauksessa meidän talomme oli täysin savupilven ympäröimä, minkä havaitsee siitä, että savua tulee sisälle vessan ikkunasta, mikä on eri puolella taloa kuin Ratamon talo.

Olin masentunut ja ahdistunut tuosta savun hajusta niin kuin aina olen, kun joudun sitä haistelemaan. Mielessäni kävi jo aika epätoivoisia ajatuksia siitä, että heittäisin Ratamon ikkunaan kivellä tai menisin niiden ovelle riehumaan tai tekisin jotain muuta vastaavaa. Sain toistaiseksi kuitenkin vielä hillittyä itseni. Mietin myös uuden kirjeen kirjoittamista ja pudottamista Ratamon postilaatikkoon. Olisin kirjoittanut, että olen kokenut niin rajuja asioita elämässäni, että minua ei hätkähdytä mahdollisuus, että välillemme syttyy aito sota, jossa voi tapahtua vaikka mitä. Elämä savun keskellä on niin kurjaa, että sen muuttuminen vielä kurjemmaksi ei enää tunnu kovin suurelta uhkalta.

Tietoisuus siitä, että hengitämme koko ajan vaarallista savua, ahdistaa. Tekisi mieli pidättää hengitystä ja olla hengittämättä. Koska koko talo on savun ympäröimä, kaikki talossa hengitettävä ilma pakosti sisältää savua. Ilmahan tulee ulkoa. Vaikka varsinaista savun hajua ei tuntisi, savun vaistoaa epämääräisenä inhottavana tunteena joka kerta kun vetää henkeä.

Seija aukaisi yläkerrassa hetkeksi oven ja päästi savua sisälle. Sanoin sille, että mitään ikkunaa tai ovea ei saa avata, koska koko talo on savun peittämä.

10.1.

Uutisissa on kuulutettu valtavaa myrskyä, jonka piti riehua Suomessa eilen illasta tähän päivään. Seija oli tapansa mukaan aivan kiihkoissaan siitä. Se kysyi jo illalla, miten pystyin kävelemään niin hirveässä myrskyssä. Vastasin, että missä ihmeen myrskyssä. Mitään myrskyä ei näille korkeuksille tullut sen enempää eilen kuin tänäänkään. Ilman uutisten hysterianlietsontaa, mitään myrskyjä ei taitaisi ollakaan.

Kun tulimme pihaamme, olin jo valmistautunut siihen että savu haisee, ja joudun luikkimaan nopeasti sisälle henkeäni pidättäen. Ihme oli kuitenkin tapahtunut, sillä tuuli oli kääntynyt. Se puhalsi Ratamon talon suuntaan, mikä on hyvin harvinaista. Oli ihanaa kun ei tarvinnut haistella savuja ja voi avata ikkunoita.

Niin kuin kaikki hyvä päättyy aikanaan, niin päättyi myös tuo ihana savuttomuus. Tuuli oli aivan huomaamatta kääntynyt illan aikana ja puhalsi taas Ratamon suunnasta. Kun aukaisin ikkunan tuulettaakseni, yläkertaan ehti tulla huomaamattani lievä savun haju. Se harmitti siinä määrin, että nappasin tyynyni ja menin alakertaan Millan sänkyyn nukkumaan. Savun haju ei ollut mikään kauhean voimakas katku kuten monesti, sillä Ratamon uunista oli ehkä jo tuli sammunut ja piipusta tuli enää jonkinlaista jälkikatkua. Silti Ratamon jälkikatkukukin on voimakkaampi kuin monen muun talon varsinainen savu.

11.1.

Ainoa ulkona käyntini oli se, kun illalla kävin kiertämässä lammen. Oli aika viileää, joten kävelin nopeasti pysyäkseni lämpimänä ja ehtiäkseni katsomaan televisiosta Lostin. Kävellessäni huomasin, että ikisavun mutkassa haisi taas savu niin kuin lähes aina. Ensimmäisen kerran tulin ajatelleeksi, että ehkä savu onkin peräisin tien toiselta puolelta kuin mitä olen luullut. Tällä kertaa nimittäin tuuli sieltä päin. Tai ehkä savuttavia taloja on useita. Tuulen suunnasta johtuen tänään oli siitä harvinainen päivä, ettei Ratamon savun hajua tuntunut meidän pihassamme. Tällainen onni on harvinaista, sillä useimmiten tuulee Ratamolta päin.

15.1.

Iltapäivällä lähdin Seijan kanssa Vaasaan. Kävimme muutamissa kaupoissa. Ostin Anttilasta cd-levykansion ja Minimanista öljyä sekä verkkokaapelin. Kun tulimme Töysään, niin mikäs se siellä haisikaan. Ratamon piipusta tuli savua, vaikka Ratamojen ei kuulunut olla edes paikkakunnlla. Yksi oli kuitenkin jäänyt ja sytyttänyt uunin.

16.1.

Koska en käynyt missään päivän aikana, päätin edes kävellä illalla ulkona. Kiersin tällä kertaa pitemmän lenkin. Savu haiskahteli siellä sun täällä, joten savuttaminen näyttää lisääntyvän. Ikisavun mutkassa tietenkin myös haisi. Meidän pihassamme ei tainnut tällä kertaa ainakaan kovasti haista, sillä tuulen suunta ei ollut Ratamoja suosiva. Ihania tällaiset säät. Olisipa niitä useammin. Valvoin myöhään.

21.1.

Parina viime päivänä on ollut havaittavissa todella erikoinen luonnonilmiö. Meidän talomme ympärillä ei ole haissut savu. Se on tuntunut käsittämättömältä. On tuullut koko ajan eri suunnasta kuin missä on Ratamon talo. Kun yläkerran ikkunan on aukaissut, sisälle on tullut raikasta ilmaa. Se on ollut aivan ihmeellistä.

Tänä aamuna tuo onni loppui. Ulkona haisi savu, mutta tuulen suunta ei ollut Ratamolta päin, enkä nähnyt mistään muusta lähialueen piipusta tulevan savua. Savun alkuperä jäi arvoitukseksi. Päivän mittaan hajun voimakkuus väheni. Ulkona on pakkasta, joten ehkä kyse on vain yleissavusta, joka leijuu kaikkialla. Lämpömittari näytti päivällä noin kahtatoista astetta, mutta illalla pakkasta oli jo 21-22 astetta.

22.1.

Iltapäivän ohjelma oli kovalevyn vaihtaminen Lauran tietokoneeseen. Tarkoitus oli vaihtaa samalla myös muisti, mutta tilaamani muisti osoittautui sopimattomaksi, mikä sinänsä oli harmittava asia.

Levyn vaihtaminen onnistui ilman dramatiikkaa. Se oli jopa helpompaa kuin olin luullut. Oikeastaan ainoa asia, mikä hidasti kovalevyn vaihtamista, oli se kun ulkoa alkoi tulla savun hajua olohuoneeseen. Sitä tuli ikkunoiden ja ovien raoista. Savun alkuperä lienee selvä, vaikka en käynyt ulkona erikseen varmistamassa asiaa. En halunnut työskennellä savun lemussa, joten lopetin homman välillä. Savun takia panin myös huippuimurin pois käytöstä kesken Seijan paistamisten. Katsoin nimittäin, että ruuan käry on vähemmän epämiellyttävä asia kuin ulkoa tuleva vastenmielinen savun katku. Jatkoin tietokoneen kasaamista, kun savun hajua ei enää tuntunut kovin voimakkaana.

25.1.

Ratamon savu on vaihteeksi lemunnut käytännössä koko päivän aina yöhön asti. Kun savua tuli sisälle vessan ikkunasta, luulin alussa, että se “vain” Tirkkosen piipusta tulevaa savua. Kun menin ulos, huomasin, että savu on sittenkin peräisin sieltä mistä se yleensä on eli Ratamon piipusta. Tuulikin kävi sieltä suunnasta. Ratamon talon takaa röyhysi savua taivaalle kuin jostakin keskisuuresta tehtaasta. On käsittämätöntä, miten yksi perhe saa yhden pienen savupiipun kautta terrorisoitua niin pahasti ympäristöä. Savu haisee pihassamme tunnista toiseen.

Kun lähdin viemään Lauran Seinäjoelle, jouduimme kävelemään autolle löyhkäävän savupilven läpi. Kun tulin Seinäjoelta, savu haisi edelleen.

Illalla huomasin savun hajua alakerran käytävässä ja luulin, että sitä tihkuu oven raosta. Rappuja ylös noustessani sanoin Seijalle, että taas lemuaa savu. Pari sekuntia tämän jälkeen huomasin, että Seija oli avannut yläkerran ikkunan selälleen, ja alakerrassa haiseva savu olikin tullut sitä kautta taloon. Rähjäsin tietysti, että “mitä hullua” tämä nyt on ja ryntäsin sulkemaan ikkunan. Koko yläkerta haisi savulle. Jessen ja Seijan mielestä tietysti kuvittelin koko asian. Seija voi näin joskus luullakin, koska sillä on poikkeuksellisen huono hajuaisti. Jessen täytyy sen sijaan itsekin haistaa savu. Laurakin haistaa sen.

Pitäisikö minun ilmoittautua paranormaaleja ilmiöitä käsittelevään instituuttiin? Onhan nimittäin tieteellisesti mahdotonta selittää sitä, että satun kuvittelemaan savun hajun juuri silloin, kun ikkuna on auki jossakin. Jos näkisin ja tietäisin, että ikkuna on auki, savun haistamisen voisi selittää sillä, että kyseessä on ehdollinen refleksi eli ikkunan avaaminen saa savun haisemaan nenässäni automaattisesti, vaikka mitään todellista savun hajua ei olekaan. Tämä selitys ei kuitenkaan selitä asiaa, koska haistan savun tietämättä, että joku on avannut ikkunan jossakin. Savun haju on siis aito eikä kuvitteluani.

Kun aioin tuulettaa vähän ennen yhtä yöllä mennäkseni hetken päästä nukkumaan, ulkoa löyhähti vielä silloinkin niin voimakas savu, että ikkuna piti välittömästi vetää kiinni. Tätä kirjoittaessani kello on puoli kaksi.

26.1.

Kun aukaisin aamulla ennen seitsemää oven hakeakseni lehden, totesin tyytyväisenä, että ulkona tuiskutti raikkaasti eikä savun hajua tuntunut. Iloa ei kestänyt edes minuuttia. Kun tulin postilaatikolta sanomalehti kädessäni, savun ensimmäiset lemahdukset tuntuivat jo ulkorapullamme. Vetäisin nopeasti oven kiinni. Kun puoli tuntia myöhemmin vein Jessen linja-autolle, pihassa haisi aivan kunnolla savu niin kuin se yleensä haisee. Tuulen suunta oli Ratamolta päin. Tajusin, että savu tulee haisemaan vaihtelevassa määrin koko päivän.

Ratamon Uolevi sattui ajamaan vastaan traktorillaan, kun vein Jesseä. Sanoin, että siinä se sika nyt tulee. Mielentilani oli sellainen, että olisin melkein halunnut ajaa tyypin päälle. Pelkään, että teen lopulta jotain harkitsematonta. Pinnani ei veny loputtomiin.

Aivan kaikkea, mitä mieleeni on tullut, en oikein uskalla edes kirjoittaa tähän. Aamulla esimerkiksi mietin, että entäpä jos todella pimahtaisin täydellisesti ja ryntäisin kirveen kanssa tyypin kimppuun hakaten sen pään kappaleiksi, kun se hakee lehteään postilaatikolta. Sen jälkeen kätkisin ruumiin vieressä olevaan lumikasaan, potkisin vähän verta piiloon ja kävelisin muina miehinä lehteä lukemaan. Kuinka nopeasti minut tultaisiin pidättämään, kun ruumis löytyisi?

Korostan nyt painokkaasti, varsinkin jos kopioin tämän tekstin “savublogiini”, että en aio tehdä mitään edellä kuvatun kaltaista. En ole väkivaltainen enkä aio käyttää väkivaltaa ketään kohtaan. Mutta se, että tuollaisia ajatuksia yleensä tulee mieleeni, kertoo jotain siitä ärsytyksen määrästä, jonka savupilven keskellä eläminen saa aikaan.

Kun tulin keskustasta, Ratamon tyyppi ajoi juuri pihaansa traktorillaan. Tällöin mieleeni tuli ajatus, että alkaisin huutaa pihassa täyteen ääneen jotain mielettömyyksiä kuten senkin savuttaja, senkin saastuttaja, senkin... en edes tiedä mitä. Huutamalla olisin järjestänyt itseni hullujen huoneelle tai jonnekin muualla pois savusta.

Päivällä en kovin ihmeitä tehnyt. Kirjoitin joitakin internet-juttuja ja touhuilin jotain yhdentekevää. Näitä sanoja kirjoittaessani kello on kymmenen yli kahdeksan illalla.

Kävin hetki sitten ulkona ja totesin, että savu ei juuri sillä hetkellä haissut. Niinpä hain talvihaalarin autosta sisälle lämpiämään, jotta voisi vaihtaa autoon öljyn. Aukaisin myös hetkeksi ulko-oven ja vessan ikkunan tuulettaakseni nopeasti. Sitä ennen olin jo käynnistänyt huippuimurin panemalla sulakkeen paikalleen. Tuulettamista ei ollut kestänyt edes minuuttia, kun tunsin ulko-ovea lähestyessäni mielettömän kitkerän savun lemun nenässäni. En ollut uskoa aistejani, koska hetki aikaisemmin savun hajua ei ollut tuntunut. Pakko oli kuitenkin uskoa, kun kitkerää katkua tunki sisälle oven täydeltä. Suljin mahdollisimman nopeasti oven ja vessan ikkunan sekä tuulettimen, mutta vahinko oli tietenkin jo tapahtunut. Alakerta lemusi kuin savupiippu.

Ratamot olivat ilmeisesti sytyttäneet uuninsa tai lisänneet sinne puita tai tuuli oli kääntynyt. Uskomattoman nopeasti tilanne kuitenkin muuttui. Auton öljynvaihtoa ei voinut edes ajatella - paitsi kaasunaamari päässä, eikä se oikein huvita. Savun haju tarttuu joka tapauksessa vaatteisiin.

Mietin, että jospa vaihtaisin öljyn joskus aamuyöllä esimerkiksi neljän aikaan. Silloin savu ei ehkä haise. Koko meidän elämänrytmimme on sovitettava Ratamon uunin mukaan. Tämä on mieletöntä.

Yläkerrassa on ällöttävän tunkkaista, mutta tuulettaminen on mahdotonta. Se on masentavaa.

lauantai 27.1.

Päivämäärä on hieman pahaenteinen, koska torni paloi lauantaina 27. tammikuuta vuonna 1968. Siitä on hurjat 39 vuotta. Ajan kuluminen tuntuu mielettömältä, koska muistan tapahtumat kuin eilisen päivän. Jos joku olisi muistellut vuonna 1968 yhtä vanhoja tapahtumia, ne olisivat olleet vuodelta 1929.

Siinä mielessä tämä päivä tuo mieleen tornin palon, että tänäänkin haisee savu. Huomasin sen jo mennessäni ulkoeteiseen, joten käännyin takaisin ja hain kaasunaamarin. En vetänyt sitä kunnolla kasvoilleni vaan pidin kiinni kädellä. Näin varustautuneena kävin hakemassa sanomalehden. Ratamon talon takaa nousi valtava savupilvi kuin jonkin tehtaan piipusta. Koko lähiseutu oli savun kyllästämä (sen verran nuuhkaisin naamarin raosta postilaatikkojen kohdalla). Tultuani sisälle villapuseroni haisi aivan kuin olisin tullut jostakin savustamosta. Haju tuntui vielä monen minuutin päästä, kun luin sanomalehteä. Eikö tämä kerro jotain? Kyse ei ole mistään pienestä savun “tuoksusta” vaan järkyttävästä saastepilvestä, jonka haju tarttuu vaatteisiin.

Savu haiskahteli jonkin verran olohuoneessammekin. Se ikkunat ovat ilmeisesti kaikkein hatarimmat.

Savuista Joulua!

2006-12-25T21:55:00.000-08:00

25.12.

Sanomalehtikään ei tule moneen päivään. Koska en käynyt ulkona lehdenhakureissulla, en tullut nuuhkineeksi, haiseeko pihassa jo Ratamon savu. Se on haissut monena päivänä. Talomme lähistöllä tuntuu lähes aina jonkinlainen epämääräinen savun haju. Täydellinen savuttomuus on harvinainen ilmiö. En väitä, että kaikki savu olisi peräisin Ratamon piipusta sillä lämmittäväthän ihmiset takkojaan ja saunojaan. Joskus savua voi kantautua kauempaakin. Silloin kun savu haisee voimakkaasti, ja haju on kitkerä ja paha, sen lähteestä ei voi erehtyä. Se on Ratamon ikiröyhyä. Savun keskellä eläminen masentaa. Joskus tulee suorastaan epätoivoisia ajatuksia mieleen. “Antakaa meille savuton joulu, please!” Tai vieläkin pahempaa, mutta sensuroin rajuimmat ajatukseni tästä päiväkirjastani, koska aioin kopioida tekstin savublogiin*. Kun palasin Millan kanssa kävelylenkiltä, silloinkin savun haju alkoi tuntua jo ainakin parinsadan metrin päässä. Tuolloin edes “ikisavun mutkassa” ei haissut savu, joten talomme ympäristö oli ainoa paikka, jossa savu haisi.

* Blogiin voisi tässä yhteydessä panna lauseen, että ei nyt mitään murhia sentään.

Seitsemän paikkeilla illalla, eli hetki sitten, kävin ensimmäisen kerran ulkona. Käynti oli se, kun hain Millan Cola-pullon rapuilta, jossa se oli kylmenemässä. Huomasin heti oven avatessani, että Ratamon savu haisi aivan järkyttävästi. Uhkasi tulla jo melkein perheriita, kun tulin maininneeksi savusta Seijalle. Se sanoi yrittäneensä tehdä kaikkensa, jotta en tulisi haistelleeksi savua, koska reagoin siihen niin voimakkaasti. Ja nyt se ei kiireessään muistanut asiaa vaan päästi minut käymään ulkona arvattavin seurauksin. No, mitään riitaa ei lopulta kehittynyt, vaikka puhisinkin puoliksi itsekseni, että mikseivät ne voi antaa meidän viettää edes joulupäivää niin ettei taloamme ympäröisi kauhea kitkerä savulemu. Toistin uhkaukseni, että jonakin päivänä varmasti vielä teen jotain harkitsematonta tässä asiassa. Ei kenenkään pinnaa voi venyttää loputtomiin.

Myöhemmin illalla kävin iltakävelyllä. Halusin hetkeksi pois savun ympäröimästä talostamme, jossa savua tunkeutui sisälle jopa vessaan tuuletettaessa. Ihme kyllä savu ei aivan niin pahasti haissut ulko-ovemme edessä kun olin pelännyt. Toisaalta etsin kauan taskuradion kuulokkeita sekä pipoa ja hanskoja ennen kuin lähdin kävelemään, joten tuulen suunta on voinut sinä aikana kääntyä tai savu haihtua. Lämpömittari näytti yhdeksän astetta pakkasta, ja sen kyllä huomasi. Ikisavun mutkassakin haisi tällä kertaa savu. Voimakas savu.

Kaasunaamari kauppareissulla

2006-12-25T21:54:00.000-08:00

20.12.

Illalla kävin Siwassa ostoksilla juuri ennen kuin se meni kiinni. Ulkona haisi niin kammottavasti Ratamon savu, että otin kaasunaamarin mukaani kauppareissulle. Pidin sitä kädellä naamaani vasten lähtiessäni. Tullessa vedin sen kunnolla kasvoilleni, sillä toin kauppakassin autosta ja kiinnitin töpselin, joten jouduin olemaan kauan savussa.

Keskusimuria ei voi käyttää

2006-12-25T21:53:00.000-08:00

17.12.

Näin unta, että olin Ratamon talossa katsomassa niiden uunia, jossa tuli paloi kihisten. Huomasin heti, että tuostahan se savu tulee.

19.12.

Jossakin vaiheessa iltapäivällä tai illalla ryhdistäydyin sen verran, että asensin sulakkeen keskustuulettimeen ja kokeilin toimiiko laite. Sulake on hellan yläpuolella olevassa liesikuvussa eräänlaisen kotelon sisällä. Kotelo on ollut aukaistuna kuukausien ajan, ja osat ovat olleet keittiön pöydällä. Nyt kasasin laitteiston.

Tuuletin toimi nyt ensimmäistä kertaa 1, 2 ja 3 -tehoilla lähes kahteen vuoteen (Seija muistelee, että se olisi toiminut viimeksi vuoden 2005 helmikuussa). Ilo tuulettimen toiminnasta jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä huomasin jo alle viiden minuutin kuluttua, että keittiössä haisi savu. Arvasin heti mistä se oli peräisin. Asia varmistui, kun kurkisti ulos ovesta. Talomme oli kammottavan savulöyhkän peitossa, eikä sellaista tule kuin yhdestä ainoasta piipusta. Juoksin irrottamaan sulakkeen, sillä tuuletinta ei voinut pitää päällä. Tuuletin tai keskusimuri, vai miksi sitä sanotaan, aiheutti taloon lievän alipaineen, minkä vuoksi savua imeytyi sisälle tuuletusaukoista ja muista rei’istä. Joten se siitä keskusimurista. Kuntoon tuli, mutta ei voi käyttää.

Joskus harvoin mekin savutamme

2006-12-25T21:50:00.000-08:00

Kello oli jotain kolmen maissa, kun lähdin Tervasaareen, tai ehkä hieman vaille. Pidin kaasunaamaria päässäni viedessäni tavaroita autoon, koska en halunnut pilata mielialaani haistelemalla Ratamon savuja. Seijan käytyä nuuhkimassa, että savu ei haise, otin lopulta naamarin päästäni. En ole aivan varma, etteikö savu vähän olisi haissutkin. Otin naamarin mukaan autoon, jotta voisi pitää sitä takaisin tullessani. Ne hetket nimittäin ovat kaikkein masentavimpia, kun tulen autolla pihaan raikkaasta ulkomaailmasta ja totean Ratamon savun taas löyhkäävän aivan järkyttävästi. Halusin varjella itseni tuollaiselta järkytykseltä.

Töysässä lämmitin illalla saunan. Tuli ei meinannut oikein syttyä, koska puut olivat märkiä. Tai kyllä se syttyi, mutta se oli sammunut välillä ja jouduin sytyttämään sen uudestaan. Seija oli juuri silloin ulkona, kun uuni kitui pahimmillaan. Pihassamme oli haissut tällä kertaa meidän oma savumme (mistä tietää, vaikka myös Ratamon savu). Tämä osoittaa sen, että Ratamon mielettömän katkun täytyy olla peräisin kitumalla palavasta uunista., sellaisesta, mikä meidän saunamme uuni oli hetken ajan.

Ei helpotusta näkyvissä

2006-12-10T10:58:00.000-08:00

10.12.

Illalla kävin Jessen kanssa kaupassa. Reissu sai minut masentuneeksi, sillä pihassamme haisi aivan järkyttävän raivokas savu. En pysty kuvaamaan hajua, koska olen käyttänyt jo kaikki mahdolliset sanat. Haju oli kitkerä ja erittäin voimakas. Tunsin jo sisällä viitteitä siitä. Silti sen voimakkuus yllätti minut. Yritin pidättää hengitystäni. Silloin kun savun haju on voimakkaimmillaan, sen haistaa, vaikka ei hengitäkään. Savun hajua tunkeutuu kuitenkin jonkin verran nenään. Jesse oli mukana kauppareissulla ja se tietysti hermostui kiihkoamisestani.

Olen kymmeniä kertoja miettinyt, miksi juuri me kaikista sadoista tuhansista ja miljoonista ihmisistä olemme joutuneet tällaisen savupainajaisen uhriksi. Miksi juuri meidän naapurissamme elää yksi Suomen pahimpia ilmansaastuttajia. Haluaisin, että jonkun yliopiston tutkijat asentaisivat pihaamme tutkimuslaitteiston, jotta saisin tieteellisen todisteen siitä, että savu haisee ja sitä on paljon.

Menin nukkumaan vasta neljän jälkeen. Olin älyttömän jännittynyt ja hermostunut niin ettei uni meinannut tulla, vaikka tavallaan olinkin väsynyt. Videokokeilut ja erään projektin piirteleminen ja Ratamon savu kai aiheuttivat stressiä.

Se jatkuu ja jatkuu ja jatkuu

2006-12-10T10:52:00.000-08:00

9.12.

Puolen päivän jälkeen lähdin Seijan kanssa Tervasaareen. Tein hieman saunapuita siellä. Lähdimme Tervasaaresta joskus ennen viittä. Lähtiessämme kävimme kaupassa.

Kun on ollut muutaman tunnin Tervasaaren normaalissa raikkaassa ulkoilmassa, Töysän savupätsiin palaaminen on ankeaa. Jatkuva savun haju masentaa. Savu haisi kun lähdimme ja savu haisi kun tulimme. Mietin, voisinko tehdä jotain asian muuttamiseksi. En keksi mitään ratkaisuja. Ainoa tapa lopettaa savuttaminen olisi jokin sellainen, että istuisin sen seurauksena loppuikäni vankilassa kaiken omaisuutemme menettäneenä. Se ei oikein huvita. Joskus synkkänä hetkenä tällaisiakin ajatuksia tulee kuitenkin mieleen. Lievimmillään suunnitelmani ovat sitä, että heittäisin kiven Ratamon ikkunaan ja hankkiutuisin tarkoituksella putkaan. Putkassa ei tarvitsisi haistella Ratamon myrkkysavuja. Joutuisin kuitenkin maksamaan ikkunan, joten tämäkään keino ei ole kovin hyvä.

Tilanne pahenee

2006-12-10T10:46:00.000-08:00

8.12.

Heräsin tavalliseen aikaan kuuden jälkeen ja tein tavalliset aamuhommat. Lievä savun haju haisi pihassa jo puoli seitsemän maissa aamulla, kun kävin ulkona. Se on ankeata.

Illalla kymmenen jälkeen kävin kiertämässä lammen. Kun menin ulos, pihassa haisi aivan järkyttävä savu. Yritin pidätellä henkeä, kun hain autosta pipon ja hanskat. Savun haju lakkasi kuin veitsellä leikaten maantiellä meidän pihamme ulkopuolella. Kävelin Ratamon mutkan kautta nähdäkseni, tuleeko savu Ratamon piipusta. Talon ulkovalot paloivat niin kirkkaina, ettei katolle nähnyt kunnolla. Terävästä savurajasta päätellen savun alkuperästä ei kuitenkaan jäänyt epäselvyyttä.

Kuuntelin kävellessäni pientä taskuradiota kuulokkeilla. Tällä kertaa kiersin lenkin siten, että kävelin mennessä vanhaa tietä ja tullessa Rauta-Huurtamon ohi kulkevaa tietä. Vaihtelen suuntaa, jotta kävely ei olisi niin yksitoikkoista.

Kun lähestyin paluumatkalla taloamme, savun haju alkoi tuntua jo keskuspuiston kohdalla. Ajattelin ensiksi, että se ei voi olla samaa savua, joka haisee meidän pihassamme, vaan sen on pakko tulla jostakin muualta. Kun jatkoin matkaa, savun haju voimistui koko ajan. Postilaatikkojen luona se haisi jo todella voimakkaasti. Se oli samaa savua. Mietin, että tällä kertaa meidän talomme ei ole ainoa, joka on savupilven keskellä, vaan kaikki alueen talot ovat. Olin sen verran utelias, että kiersin talomme takapihan kautta. Savun haju lakkasi vattupensaiden kohdalla samalla tavalla terävästi leikaten kuin etupihallakin. Savupilvellä oli siis selkeästi todettavat reunat. Savupilven muoto oli suunnilleen sama kuin alempana olevassa kartassa. Maantien puolella savu ei ulottunut yhtä kauas eli pilvi oli kapeampi.

Savu haisi takapihallamme. Kun hiippailin kohti Ratamon taloa nähdäkseni, tuleeko savu Ratamon piipusta - mistä ei sinänsä ollut mitään epäselvyyttä - voin taas todeta, kuinka savun hajun reuna oli olemassa jossakin tonttien rajan kohdalla. Sen pitemmälle en mennytkään. Talojen välissä kävellessäni mietin taas kerran samaa asiaa mitä olen miettinyt kymmeniä kertoja aikaisemminkin. Eli mitä Ratamot polttavat uunissaan? Miksi heidän savunsa haisee erilaiselle kuin mikään muu savu. Siinä on omituinen kitkerä haju aivan kuin kuusia poltettaisiin.
Analyysini mukaan savu siis tulee Ratamon piipusta. Se laskeutuu alas talon katolle, ja talon korkea katto toimii savunhajottimena, joka levittää savun laajaksi matoksi. Savumatto laskeutuu katon reunaa pitkin alas maahan ja kulkee puiden ja pensaiden seassa suoraan meidän pihaamme. Savu ei siis nouse normaalisti piipusta ylös taivaalle vaan se ryömii matalalla aivan epänormaalilla tavalla kattojen pintoja ja maata hipoen.

Tuo savukysymys tietenkin masensi minua. Valitin siitä Seijalle ja tästä valituksestani aiheutui kireä tunnelma. Yläkerrassa ei voinut tuulettaa. Valvoin jonnekin myöhään yöhön voidakseni edes vähän avata ikkunaa. Mietin jo nukkumista alakerrassa.

Varma talven merkki - hajut pahenevat

2006-12-10T10:43:00.000-08:00

5.12.

Iltapäivällä Seija haki auton. Jatkoin rekisterivalojen rassaamista ja lopulta sain ne palamaan epämääräisellä johtoviritelmällä. Jouduin pitämään kaasunaamaria kasvoillani, koska pihassa haisi niin voimakas savu. Seija varasi ajan katsastuksesta, ja lähdimme katsastamaan autoa.

Kun tulimme Kokkolasta, pihassa haisi edelleen voimakas kitkerä savu. Vanhat kauhut ovat palanneet. Savu on haissut epämääräisesti ja epäsäännöllisesti jo monena päivänä, mutta en ole asiasta tässä päiväkirjassani aina maininnut. Yläkertaa ei ole voinut tuulettaa savun takia, mikä on merkinnyt sitä, että sisäilma on ollut tunkkainen.

Yö savupakolaisena

2006-12-10T10:40:00.000-08:00

28.11.

Nukuin yön Millan huoneessa, koska Seija avasi yöllä yhden aikaan yläkerran ikkunan, ja sisälle ehti tulvia inhottavan hajuista savua ennen kuin huomasin asian ja suljin ikkunan. On ärsyttävää, että savu haisee vielä niinkin myöhään kuin yhdeltä yöllä.

Se alkoi, kun sähkön hinta nousi

2006-12-10T10:38:00.000-08:00

25.11.

Illalla lämmitin saunan. Tätä kirjoittaessani yläkerta on tunkkainen, mutta ei voi tuulettaa, koska ulkona haisee savu. Ah, niin tuttu tilanne. Seija on yrittänyt väittää ja todistella, että savu ei tule Ratamon piipusta. Katsoin ikkunasta, ja kyllähän sitä savua sieltä tulee. Vanhasta kunnon katkulöyhkästä ei voi erehtyä. Se on taas haissut pihassamme käytännössä joka päivä. Haiseminen alkoi tai ainakin ratkaisevasti voimistui silloin kun sähkön hinta kallistui. Ehkä savua on tullut muualtakin, mutta on sitä tullut Ratamon piipustakin.

Ikisavun mutka

2006-12-10T10:33:00.000-08:00

22.11.

Illalla vaivasivat vanhat tutut savuongelmat. Talon yläkerrassa oli tunkkainen ilma, mutta tuulettaminen oli mahdotonta, koska ulkona haisi savu. Savu haisi myös sisällä alakerran eteisessä tietokoneen luona, vaikka sen ja ulkoilman välissä on kaksi ovea.

Kyllästyneenä tilanteeseen lähdin iltalenkille. Savu haisi aivan järkyttävästi ulko-ovemme edessä. Kiersin Ratamon mutkan kautta ja yritin katsoa, tuleeko savu Ratamon piipusta. Oli niin pimeää, että en nähnyt. Tuulen suunta näytti tosin olevan Ratamon suunnasta meidän talomme suuntaan, mutta se täysin todista asiaa suuntaan eikä toiseen, koska savu pyörii hyvin erikoisella tavalla talomme ympärillä.

Kävelin tällä kertaa pitemmän lenkin lammen ympäri. Kun olin Metsämaan suuntaan menevällä tiellä, haistoin yhtäkkiä voimakaan savun hajun. Ymmärsin heti, että savu tulee paikasta, jolle olen antanut mielessäni nimen “Ikisavun mutka”. Tuolla alueella nimittäin haisee aina savu. Joku lämmittää ilmeisesti puilla. Joskus savu on aivan hirveä. Kerran koko risteys oli aivan kuin jonkinlaisen sumun peitossa. Olen joskus suunnitellut, että laittaisin salaa tien varteen kyltin, jossa olisi edellä mainittu nimi, tai pudottaisin alueella asuvien ihmisten postilaatikkoon asiaa koskevaa kirjallista materiaalia. Viime keväisen Ratamon postilaatikkoon pudottamani kirjeen jälkeen tosin mahdollisuuteni toteuttaa tällaista väheni, sillä minut arvattaisiin ehkä tekijäksi, mikäli asiasta syntyisi laajempaa keskustelua, jossa Ratamoita olisi mukana.

Tällä kertaa paikalta, jossa haistoin savun, oli matkaa savuttavaan taloon ainakin 200 metriä ja varmaan enemmänkin sitä mukaa kun kävelin pidemmälle. Savu toisin sanoen haisee 200-400 metrin päässä talosta, jossa poltetaan puita. Tämä todistaa sen, että tuollainen talo on kauhea ympäristön pilaaja.

Nyt se taas alkoi

2006-12-10T10:27:00.000-08:00

16.11.

Tänään vanhat kauhut palasivat, sillä Ratamon piipusta nousi taas (valitettavan) tuttu savu. Sen hajukin oli tuttu. Viime päivinä on erilaisia savuja haiskahdellut talomme pihassa, mutta ne eivät ole olleet samanlaisia savuja. Ratamon savun kitkerästä lemusta ei voi erehtyä. Haju tarttuu vaatteisiin heti kun vähänkin käy pihalla. Muut savut eivät tartu samalla lailla.

I did it!

2006-03-16T23:55:00.000-08:00

Illalla kirjoitin taas yhden kirjeen, jonka aioin viedä Ratamon postilaatikkoon. En ole laskenut, monesko tällainen kirje tämä on, mutta aika monta keskeneräistä kirjettä on olemassa. Nyt olin tehnyt päätöksen, että vien kirjeen lopulta postilaatikkoon. Päätin kuitenkin lopulta, että vien sen vasta huomenna aamulla, kun haen lehden, ettei Seija kuule kun ovi kolahtaa ja ihmettele, missä oikein kävin. Menin nukkumaan aika myöhään.

Kun menin aamulla alakertaan, olin taas tunnistavinani lievää savun hajua. Ihmettelin, että ei kai savu voi haista vielä näin aikaisin aamulla. Kurkistin ulko-ovesta, ja kyllähän siellä tuntui melko voimakas savun haju. En muistanut, että oven kahva on edelleen irti, joten kun vetäisin ovea kiinni, kahva jäi käteeni ja ovi jäi raolleen. Savua tunkeutui tietenkin koko ajan sisälle. Kaappasin kahvan lattialta ja tungin sen paikoilleen, jotta saisin oven mahdollisimman nopeasti kiinni. Savua ehti tulla alakerran eteiseen vaikka kuinka paljon. Tuntui, että se haisi lievästi olohuoneessakin ja oikeastaan koko alakerrassa.

Tässä vaiheessa lopetin viimeisetkin empimiset siitä, vienkö kirjeen Ratamon postiluukkuun. Nappasin kirjeen käteeni ja kävin pudottamassa kirjeen samalla kun hain lehden. Huomasin, että savun haju tuntuu ulko-ovemme edessä, mutta sitä ei tunne enää kauempana pihassa. Tässä näkyy (=haisee) taas se erikoinen ilmiö, että tuuli jollakin ihmeellisellä tavalla pyörittää savua talomme ympärille, vaikka savun näennäinen kulkusuunta olisi metsään päin. Huomasin pihalta katsellessani, että koko Ratamon takana oleva aukea aina metsän reunaan saakka oli sinisen savun peitossa. Jollakin ihmeellisellä tavalla osa savusta kiertää meidän talomme suuntaan ja jopa etupihalle asti. Ehkä pihassa olevat puut vaikuttavat tähän. Ne toimivat savun kerääjinä.

Nappasin kameran ja kävin ottamassa muutaman kuvan savusta. Kamera ei koskaan tallenna näkymää aivan sellaisena kuin silmä sen näkee. Kuvasta joka tapauksessa voi selvästi nähdä, että Ratamon takapihalla todella leijuu savupilviä, joita näkyy vielä aivan metsän rajassa. Savun määrä on aivan järkyttävä, kun ottaa huomioon millaisesta pienestä savupiipun reiästä sitä tulee. Kun tähän lisätään se, että Ratamon tuottaman savun haju on järkyttävän voimakas verrattuna näkyvään savun määrään, ongelman voi ymmärtää. Valitettavasti hajua ei voi valokuvata.

Jos minä sytyttäisin tulen saunan uuniin, tuskin koko takapihamme olisi sinisen savun peitossa. Ei todellakaan. Olen joskus katsonut, kuinka paljon piipusta tulee savua, kun saunan uunissa on tuli. Otin kuviakin tästä. Savua tuskin näkee. Piipun yläpuolella vain väreilee lämmin ilma.

Minua pelottaa millaisia seurauksia kirjeestäni voi olla. Ehkä se aiheuttaa jonkinlaisen katastrofin, joka johtaa pois muuttamiseemme. Töysään muuttamisemme 17 vuotta sitten oli seurausta katastrofeista, joiden kohteeksi jouduimme Tarvasjoella. Silloinkin kirjoitin epätoivoissani kirjeitä, jotka aiheuttivat vastatoimia. Seijan mielestä nimenomaan kirjeeni oli lopullinen syy siihen, että meidän karkotettiin kodistamme. En tiedä oliko se vai ei, mutta epätoivoinen ihminen tekee epätoivoisia tekoja. Nyt ei mielestäni pelissä ole niin paljon, koska vaikka meidät karkotettaisiin Töysästä., ei sitä voisi verrata karkotukseen Kaarelasta. Toisaalta Kaarelasta karkottaminen oli niin rankka juttu, että siitä hengissä selvinnyt ei aivan pienestä hätkähdä.

Toivon, että kirjeeni ei johda siihen, että Ratamot ehdottaisivat keskusteluja asiasta. Asiassa ei nimittäin ole mitään keskusteltavaa. Mistä me keskustelisimme? Siitäkö, että kun Ratamon savu tällä hetkellä aiheuttaa meille vakavan viihtyvyyshaitan ja suoranaisen hengenvaaran, tätä haittaa ja vaaraa ehkä joskus tulevaisuudessa vähän pienennetään, kunhan Ratamot saavat ostettua itselleen paremman lämmityskattilan. Ei se riitä. En halua odottaa mitään tulevaisuuden ratkaisuja. Haluan, että Ratamon savun haiseminen loppuu tänään, eikä savu enää koskaan haise pihassamme tai talossamme. Miten siihen päästään, siitä en ole kiinnostunut.

Ehkä jonkinlainen sähkötuulettimen avulla toteutettu suljetun piirin kiertopoltto voisi olla hyvä ratkaisu - siinä piippu johtaisi savun Ratamon talon sisälle, josta savu puhallettaisiin uudelleen uunin korvausilmaksi. Tässä järjestelyssä ei olisi lainkaan päästöjä ulkoilmaan. Järjestelmä olisi lisäksi oikeudenmukainen, koska savusta kärsisivät vain ne, jotka siitä hyötyvätkin. Järjestelmä saattaisi johtaa eliniän lyhenemisiin, mutta niinhän nykyinenkin järjestelmä johtaa. Ainoastaan kohde, kenen elinikä lyhenee, vaihtuisi.

Minusta tällaisten asioiden pohtiminen on kammottavaa, koska savu aivan oikeasti lyhentää sitä hengittävien elinikää. Savuttaja tappaa uhrinsa - ja saa tehdä sen aivan laillisesti. Tämä on mieletöntä.

Takapihan tunnelmia

2006-03-16T23:53:00.000-08:00

Kuka haluaisi asua tuossa savussa?

Kirjoitan tätä kaasunaamari päässä.

2006-03-16T10:27:00.000-08:00

Tätä kirjoittaessani klo. 20.09. talossa haisee savu. Hyi kammottavaa! Olin unohtanut vessan ikkunan auki joksikin aikaa, ja savua oli tullut sitä kautta. Vaikka ovi oli kiinni, savu luikerteli oven raosta.

Kun laskeuduin alakertaan, huomasin, että kaikkialla leijuu savun haju. En tuolloin vielä muistanut, että vessan ikkuna on auki. Kävin kurkistamassa ulko-ovella, ja syy savun hajuun kävi selväksi. Kaikkialla talomme ympäristössä haisee voimakas savu, jonka lähteestä ei voi erehtyä. On todella ärsyttävää ja masentavaa joutua hengittämään sitä. Mutta mihin menisin? Mihin täältä talosta voi mennä kahdeksan jälkeen illalla. Ei ole edes autoa. Menenkö jonnekin kilometrin päähän maantien varteen seisomaan ja odotan siellä yhteen asti yöllä, jolloin savu ehkä on lakannut haisemasta? Taidan vetää kaasunaamarin kasvoilleni, vaikka sitä onkin inhottava pitää.

Jep. Nyt naamari on päässäni. Ei sitä kyllä kauan jaksa pitää. Koko talo on kuitenkin niin pahasti savun kyllästämä, että sisälläkin tarvitsee kaasunaamaria. Savua ilmeisesti tulee kaikista mahdollisista ovien ja ikkunoiden raoista. Lämpötilan muutos ulkona aiheuttaa ilmeisesti jonkinlaisen alipaineen talomme sisälle, ja alipaine vetää savua venttiilistä ja kaikkialta muualtakin. Vessan ikkuna oli vain yksi savun reitti.

Tässä on osoite sivulle, jonne kokosin muutamia savukirjoituksiani. Yksi niistä on julkaistu lehden yleisönosastossa. Muut olen kirjoitellut erilaisille foorumeille. Kannattaa vilkaista (osoite on kirjoitettava selaimen osoitekenttään, koska blogiin ei voi panna suoria linkkejä).

http://www.geocities.com/laituri13/savut.html

Maaliskuun puoliväli

2006-03-16T05:35:00.000-08:00

keskiviikko 15.3.

Sää on ollut ihmeellinen viime päivinä. Ratamon savu ei ole juuri haissut pihassamme, koska tuulen suunta on ollut pois päin talostamme. Olen huomannut tämän asian jo aamuisin, kun olen hakenut lehden. Postilaatikkojen luona voi nähdä, kuinka erään vanhan omakotitalon piipusta nousee savua. Tuon savun suunnasta voi päätellä myös Ratamon savun suunnan. Tietysti jo se, että Ratamon savun hajua ei ole tuntunut, on kertonut jotain.

Viikonloppuna olin jo toiveikas ja ajattelin, että Ratamot ovat lopettaneet savuttamisen kokonaan. Olin lisännyt blogini blogislistaan, ja ajattelin, että ehkä joku Ratamoista on nähnyt sen ja tehnyt siitä omat johtopäätöksensä. Kun myöhemmin näin, että Ratamon piipusta nousee edelleen savua, tämä haave romuttui.

Ehkä yksi syy masennukseeni on se, että tilapäinen savuttomuus on kuin henkistä härnäämistä sitä hetkeä varten, jolloin savu taas löyhkää. Se hetki voi olla milloin tahansa, kunhan tuuli kääntyy.

Masennus on todellakin vaivannut. Odottelimme, milloin autokorjaamolta soitettaisiin ja ilmoitettaisiin, että auton saa hakea. Odotin kädet jännityksestä vapisten, ehtiikö puhelu tulla ennen kuin minun pitäisi lähteä linja-autolle, joka menee Vaasaan. Puhelua ei tullut, joten auton hakeminen jäänee huomiseen.

Internetissä ei ole nyt ollut oikein mitään hyviä keskustelunaiheita, joihin olisi voinut osallistua. On ollut aika hiljaista.

Autopuhelu tuli lopulta joskus iltapäivällä. Seija vastasi puhelimeen. Auton tilanne oli aivan auki, eivätkä korjaamon tyypit edes tienneet, mistä vikaa pitäisi etsiä.

Iltapäivällä huomasin savun hajua alakerran vessassa. Ajattelin, ovatko pahat aavistukseni tuulen suunnan kääntymisestä toteutuneet, vai lämmittävätkö Tirkkoset saunaansa. Kurkistin ensiksi ulos vessan ikkunasta ja tunsin voimakkaan savun hajun. Tirkkosen piipusta ei tullut savua eikä tullut juuri muistakaan piipuista, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi ikisavuttajamme Ratamoiden piippu. Tien toisella puolella olevan talon piipusta tuli sen verran savua, että siitä voi nähdä tuulen kääntyneen. Tuulen suunta oli Ratamoilta meidän taloamme kohti. Sitä ei oikeastaan olisi tarvinnut edes tietää, sillä savun paljasti asian lahjomattomasti. Varmuuden vuoksi kurkistin vielä etuovesta.

Minun olisi turha enää kirjoittaa, kuinka mielettömästi savu haisi, ja että nyt tehtiin taas uusi ennätys. Ehkä nyt tehtiinkin, koska savun haju tuntui voimakkaana jopa vessan ikkunaa aukaistessani.

Puin kaasunaamarin päälleni ja otin kameran mukaani ja menin pihalle. Otin itsestäni automaattilaukaisimella pari kuvaa naamari päässäni. Viivyin ulkona muutaman minuutin.

Kun tulin sisälle, katsoin kelloa. Sen jälkeen kuljeskelin eri puolilla asuntoa naamari yhä päässäni. Kun sisälle tulostani oli kulunut reilut kaksi minuuttia, riisuin naamarin. Aivan mieletön savulöyhkä haisi heti nenääni. Vaatteeni haisivat niin kovasti savulle, että riisuin päällimmäisenä olleen villapuseron.

Kun kirjoitan tätä, tapahtumasta on kulunut noin 15 minuuttia. Vaatteeni haiskahtelevat yhä savulle. Ehkä savun hajua tulee myös suoraa ulkoa ikkunoiden raoista. Aion lähteä savupakolaiseksi kirjastoon. Ongelma on se, että ovenkahva irtosi ovesta, kun vedin ovea kiinni. En haluaisi tehdä lukkoremonttia eteisessä, koska siinäkin haisee savu. Enkä missään tapauksessa halua tehdä lukkoremonttia niin että ovi on auki, vaikka minulla olisi naamarikin päällä. Savua tulee joka tapauksessa sisälle. Tuntuu, että kätenikin haisevat savulle. Otin nimittäin kaiteella muutaman viikon ajan olleen lasipurkin ja suljin sen kannen. Nyt savunäyte tuli otetuksi.

Taidan lähteä nyt sinne kirjastoon, sillä talossa oleskeleminen on hengenvaarallista. Tein nyt vihdoin lopullisen päätöksen siitä, että pudotan tänä iltana Ratamon postilaatikkoon kirjeen, jossa valitan savusta. Vaikka siitä aiheutuisi millainen sota tahansa, tämän pahemmaksi tilanne ei voi enää mennä. Ratamot aiheuttavat jo nyt meille niin paljon kärsimystä savullaan, että elämämme on sietämätöntä.

Kun kävelin kirjastoon, niin kukapa muu kuin itse Ratamon Uolevi ajoi vastaan autollaan. Nostin sille kättä, koska naapurille kuuluu nostaa kättä. Uolevi ei tainnut arvata, että olen pakomatkalla, jonka se itse on aiheuttanut.

Lueskelin kirjastossa lehtiä. Savu tuoksahteli vaatteistani vielä lehtiä lukiessanikin. Kirjastoon alkoi tulla jotain porukkaa, ja siellä näytti alkavan jokin tilaisuus, joten päätin lähdin pois. Kävin kaupassa ostamassa Millan ja Jarin pyytämiä tarvikkeita.

Kun kävelin takaisin kämpille, haistelin matkalla, missä kohdalla Ratamon savu ehkä alkaa haista. Jonkinlaisia savun tuprahduksia haisi jo hautausmaan aidan luona, mutta ne saattoivat tulla kenen tahansa piipusta. Kun tulin tien risteykseen rivitalojen luokse, näin kuinka koko se alue, jossa Ratamon talo ja meidän talomme ovat, oli sinisen savupilven peitossa. Näky oli mieletön tai järkyttävä tai mitä nimeä siitä nyt käyttäisi. Minulla olisi ehdottomasti pitänyt olla kamera mukana, jotta olisin voinut ottaa näystä kuvan. Kokonaisia kortteleita oli savupilven keskellä, ja se kaikki savu oli peräisin Ratamon piipusta. Tyyni ilma ja sopivasta suunnasta paistava ilta-aurinko korostivat savun näkyvyyttä. Jos olisin saanut tuolloin otettua valokuvan, se olisi ollut sataprosenttinen todiste ei pelkästään savusta vaan päästöistä, jotka lähentelevät ympäristörikosta. Ratamon talo saastutti ympäristöään kuin pahinkin tehdas.

Kun olin vienyt ruokapussin sisälle, nappasin kameran ja lähdin katsomaan, vieläkö savusta saisi kuvan. Olosuhteet olivat kuitenkin muuttuneet niin, ettei kunnollista kuvaa tullut. Rivitalon mutkasta savua ei näkynyt enää oikeastaan ollenkaan, ja kunnantatalon mutkastakin siitä näkyi vain osa. Aurinko oli laskenut sen verran, ettei se enää valaissut savupilveä. Oli alkanut myös jonkin verran tuulla, ja savupilvi oli alkanut hajaantua. Lopullinen kuvatodiste totaalisesta, useita kortteleita peittävästä savusta, jäi siis tälläkin kertaa saamatta. Se tietysti harmitti. Toisaalta en ollut pahoillani siitä, että tuuli puhalsi savupilviä metsän suuntaan.

torstai 16.3.

Ratamon savu löyhkäsi tänäänkin pihassamme, ja kävin ottamassa siitä kuvia. Tällä kertaa otin kuvat talomme takana olevalta tieltä. Kuvista näkee selvästi, kuinka Ratamon talon takaa tulviva savupilvi leviää talon taakse ja kulkeutuu siitä metsään. Koko alue metsän ja talon välissä on savun kyllästämä. Savu näkyy selvästi tummia puita vasten. Vaikka tuuli näytti vievän savun eri suuntaan missä minä olin, inhottavat kitkerät löyhkäykset tuntuivat ajoittain jopa siinä paikassa, missä otin kuvia. Se todistaa, että savu on poikkeuksellisen voimakasta ja se leviää poikkeuksellisen laajalle. Noista kuvista voi päätellä, miten mielettömässä tilanteessa me olemme silloin, kun Ratamon savu ei mene metsää kohti, kuten tänään, vaan tulee taloamme kohti. Savu peittää talomme ja jäämme savupilven sisään. En siis todellakaan kuvittele olemattomia silloin, kun totean, että savu haisee järkyttävän voimakkaasti pihassamme. Se todella haisee.

Eilen savua oli pihassamme niin paljon, että lyhyt käväisy ulkona tartutti vaatteisiin niin vahvan savun hajun, että ne haisivat vielä varttitunnin päästäkin. Jos savu tunkeutuu ja tarttuu vaatteiden kuituihin, samalla tavalla se tunkeutuu ja tarttuu keuhkoihin, kun savua hengittää. Ulkona oleminen on samaa kuin jos polttaisi tupakkaa. Savupiipun savu saattaa olla jopa vieläkin vaarallisempaa kuin tupakan savu. Savupilven sisällä talossa oleminen saattaa myös vastata tupakan polttamista silloin tällöin, koska kaikki talon sisällä oleva ilma tulee ulkoa.

Iltapäivällä Vaasasta soitettiin, että auto alkaisi olla valmis. Haen sen ilmeisesti huomenna. En usko, että vika tuli korjatuksi, koska ei korjaamo mielestäni edes kunnolla saanut selvitetyksi, mistä vika yleensä edes johtui.

Seija kertoi, että tänään päiväsähkö halpenee. Se arveli aikaisemmin keväällä, että silloin Ratamot lopettavat lämmittämisen. Siihen asti minun pitäisi kestää.

Hah, hah, hah. Ratamot työntävät puita uuniin, vaikka sähkö olisi ilmaista.

Melkein kuin radioaktiivinen laskeuma.

2006-03-12T21:28:00.000-08:00

Asumme pahimmalla laskeuma-alueella.

Tuuli kierrättää savua pihaamme

2006-03-12T21:27:00.000-08:00

silloinkin kun tuulen suunta ei ole suoraan taloamme kohti.

Lämpötila -20

2006-03-10T01:38:00.000-08:00

torstai 9.3.

Lämmitin saunan. Kävin ottamassa muutaman valokuvan talon piipusta heti sen jälkeen, kun olin sytyttänyt tulen uuniin. Piipusta pitäisi sytyttämisen jälkeen tulla paljon savua, koska puut palavat vielä silloin huonosti. Savun pitäisi olla mustaa. Tällaisia määritelmiä löytyy internetistä. Määritelmät pitivät paikkansa savun värin osalta ja kai savun määränkin. Savua tuli nimittäin sen verran, että sen pystyi juuri ja juuri näkemään. Se kai on virallisesti sama kuin “paljon”. Onhan se enemmän kuin silloin, kun savua ei pysty ollenkaan näkemään. Savu kohosi suoraan korkealle ylöspäin Savun määrä ei kuitenkaan ollut edes kymmenettä osaa siitä savusta, jota tulee Ratamon piipusta koko ajan. En siis onnistunut edes huonosti palavilla puilla saamaan aikaan samanlaista savun määrää, mitä Ratamot tuottavat 18 tuntia vuorokaudessa. Olisi mielenkiintoista nähdä, millaisella laitteella ne savuaan kehittävät.

perjantai 10.3.

Pakkasta on parikymmentä astetta. Kun lähdin hakemaan lehteä, pidätin hengitystäni, jotta ei tarvitsisi haistella mahdollisia Ratamon savuja. Silloin kun savu haisee, sen tuntee vaikka ei hengitäkään, koska savu menee kuitenkin sisälle nenään. Tänään hajun huomasi heti ulko-ovella. Postilaatikkoa lähestyessäni hengitin ensimmäisen kerran. Lievä savun haju tuntui kaikkialla alueella. Seisoin vähän aikaa paikallani ja tarkkailin ympäristöä. Yhdestäkään piipusta, jonka näin, ei tullut savua. Lopuksi katsoin Ratamon suuntaan. Talon piippu ei näy suoraan postilaatikoille, mutta ei sitä tarvinnutkaan nähdä. Taivas Ratamon talon yläpuolella oli harmaana savusta.

Kun lopetin lehden lukemisen ja olin menossa yläkertaan, Seija oli lähdössä ulos panemaan auton lämmitystöpseliä kiinni. Sanoin sille, että ovea ei saa pitää kauan auki. En maininnut syytä, mutta se lienee ilmeinen. Seija vastasi sanomalla, että minun pitäisi panna ikkuna kiinni. “Ikkuna”, kiljaisin ja katsoin vessan suuntaan. Oliko Seija avannut ikkunan, vaikka talo on savun peittämä. Mitä ihmeen hulluutta tämä oli? Vessan ikkuna ei kuitenkaan ollut auki. “Mikä ihmeen ikkuna”, kysyin ja nousin yläkerran portaita. Kysymykseen ei tarvinnut vastata, sillä näin itsekin, että yläkerran huoneen ikkuna oli selkosen selällään. Olin aivan raivona ja huusi Seijalle, että mitä ihmettä tai mitä hullua tämä on, ja että aikooko se murhata minut. Ei nyt voi aukaista mitään ikkunoita. Suljettuani ikkunan pakenin omaan huoneeseeni ja vedin oven kiinni.
Seija ei yleensä aukaise yläkerran ikkunaan selälleen edes aamulla. Miksi se teki sen nyt? Oliko ikkunan avaaminen tahallinen provokaatio?

Kun uunissa on riittävä veto

2006-03-10T01:23:00.000-08:00

puut palavat hyvin

Tämä ja edellinen kuva on otettu minuutin välein

2006-03-10T01:10:00.000-08:00

Kun tuli palaa kunnolla, savua tuskin huomaa

Kun piipusta tulee näin paljon savua

2006-03-10T01:09:00.000-08:00

Tuli palaa ilmeisesti kitumalla (naapurin piippu)

Aurinko paistaa

2006-03-09T06:40:00.000-08:00

tiistai 7.3.

Heräsin jo ennen kahdeksaa. Autoon pitäisi vaihtaa öljy, mutta en haluaisi mennä pihalle ja ryömiä siellä auton alla. On kylmä, ja todennäköisesti savukin alkaa pian haista.

Olen jo monen päivän ajan ollut masentunut, ja tuntuu, että masennus sen kuin pahenee. En tiedä, mistä se johtuu. Haluaisin vain nukkua ja olla miettimättä asioita. Yksi syy masennukseen voi olla se blogi, jota olen tehnyt. Tai ei blogi masenna vaan ajatus siitä, mitä kaikkea blogista ehkä seuraa tai ei seuraa, jos ja kun ilmoitan blogista kirjeessä Ratamoille.

Olen panostanut tähän asiaan jo niin paljon henkisesti viimeisten vuosien ajan, että en kestä sitä mahdollisuutta, että Ratamot jatkavat savuttamista entiseen malliin, vaikka lähetänkin kirjeeni. Haluan, että savuttaminen loppuu. Haluan kerta kaikkiaan, että se loppuu. Olen odottanut vuosia sitä päivää, jolloin voin mennä pihaan ja olla täysin varma siitä, että nyt siellä voi hengittää raitista terveellistä ilmaa. Pelkkä ajatus siitä, että sitä päivää ei ehkä koskaan tulekaan, masentaa. On enemmän kuin ankeaa, jos osoittautuu, että kaikki vaivannäköni on mennyt hukkaan, ja savu haisee kuten ennenkin.

Entä, jos Ratamot eivät edes lue blogiani? Mitä muuta voin tehdä? Mitä yleensä voin tehdä, jos savu edelleen haisee pihassamme? Haluan muuttaa pois Töysästä, mutta minne muuttaisin ja millä rahoilla. Tilanne näyttää umpikujalta. Vähemmästäkin masentuu.

keskiviikko 8.3.

Minua vaivasi koko Helsingin reissun ajan sama masennus, jonka kourissa kiemurtelin jo Töysässä. Masennuksen oleellisin syy oli Ratamon savu, jonka järkyttävyyden ja mielettömyyden tajusin taas kerran, kun sain hengittää Helsingissä ja muualla tavallista raitista savutonta ilmaa. Nukuin aika huonosti ja haudoin kaikenlaisia synkkiä ajatuksia.

Kun pääsin Millan tietokoneen ääreen, aukaisin amerikkalaisen internet-sivun, jossa kerrotaan puulämmityksen vaaroista. Halusin näyttää joitakin siellä olevia kuvia Jarille tai Millalle. Seija hermostui tästä ja alkoi rähjätä. Se sanoi, että enkö edes Helsingissä voi olla puhumatta Ratamon savusta. Se kertoi tuoneensa minut Helsinkiin sen vuoksi, että edes hetkeksi pääsisimme irti Töysän ahdistavasta tunnelmasta ja minun jatkuvista savupuheistani. Ja nyt kuitenkin jatkan samaa masentavaa savuvalitusta myös Helsingissä ja pilaan tunnelman.

Tarkoitukseni ei ollut puhua savusta sen enempää. Olisin vain näyttänyt muutaman internetistä löytämäni kuvan eikä mitään muuta. Seijan moitteet saivat minut kuitenkin vastaamaan samalla mitalla. Sanoin, että olen masentunut, ja että Helsingin raikkaan ilman hengittäminen tuo väistämättä mieleen sen tosiasian, että joudumme vielä palaamaan Töysän savuiseen ilmaan. Väittely - tässä vaiheessa jo riitely - jatkui. Sanoin, että en kerta kaikkiaan enää halua hengittää savua vaan vien Ratamon postilaatikkoon kirjeen, jossa pyydän niitä lopettamaan savuttamisen. En halua tehdä niin kuin Seija ehdottaa eli odottaa, kunnes sähkön hinta halpenee, jolloin Ratamot ehkä vähentävät savuttamistaan. Joskus savua on tullut vielä vapun tienoillakin. En halua hengittää sitä enää tippaakaan.

Kun mainitsin vieväni kirjeen Ratamon postilaatikkoon, Seija sai tavanomaisen itkukohtauksen. Se sanoi, että kirjeen vieminen todennäköisesti aiheuttaa ennen kuulumattomia vastatoimia ja tuhoaa lopulta perheemme. Mitä vain voi tapahtua. Jos päätämme muuttaa, emme saa taloamme myydyksi, koska kukaan ei halua muuttaa paikkaan, jossa haisee savu. Ratamon Uolevi istuu kunnan päättävissä elimissä, joten emme sitäkään kautta onnistu saamaan savutusta loppumaan. Kunta hyökkää kimppuumme ja tuhoaa meidät. Kaikki yritykset savuttamiseen lopettamiseksi ovat turhia. Savusta huomauttaminen - kirjeellä tai muutenkaan - aiheuttaa vain oman tuhomme. Parasta olisi vain nöyrtyä ja olla välittämättä savusta.

Tuon “keskustelun” jälkeen loppupäivä oli mitä sen voi arvata olevan. Seija ei puhunut minulle enää mitään. Se vain vaati, että lähdemme mahdollisimman pian Töysään. Tallinnan matka, jota olimme suunnitelleet, unohdettiin.

Veimme Millan Töölön kirjastoon, jonne se meni lukemaan. Se oli tietysti pahoittanut mielensä tuosta riidastamme. Tai oikeastaan riita on väärä sana kuvaamaan tapahtumaa, koska kyseessä oli yksipuolinen riita. En nimittäin syyttänyt tai moittinut tai arvostellut tai uhkaillut Seijaa millään tavalla keskustelumme aikana. Tuollaisethan ovat asioita, jotka tekevät keskustelusta riidan. Kerroin vain, että olen masentunut ja haluan savuttamisen loppuvan. Seija sen sijaan syytti ja moitti minua.

Lyhyitä ajamiseen ja muuhun matkan tekoon liittyviä keskusteluja lukuun ottamatta Seija jatkoi mykkäkouluaan koko loppupäivän. Se huokaili ja näytti kärsivältä. Jossakin vaiheessa se piirsi käsillään ison ympyrän tai pallon ilmaan. Sen oli tarkoitus kuvata pahuutta ja kärsimystä, jonka aiheutan muille ihmisille elämälläni. Seijan mielestä en käytännöllisesti katsoen muuta aiheutakaan. Muutamat harvat, epäonnistumaan tuomitut yritykseni tuottaa muille muuta kuin pahaa, ovat vain mikroskooppisen pieni pisara tuohon valtavaan palloon eli pahan määrään verrattuna. Olen siis käytännössä läpeensä paha, ja kärsimysten tuottaminen on ainoa, mitä pystyn muille tekemään.

Jos on jo ennestään masentunut, mitä tuollaiset puheet saavat aikaan? Eivät mitään, koska masentuneena niistä ei jaksa välittää.

Masentaa edelleenkin

2006-03-06T01:04:00.000-08:00

maanantai 6.3.

Seija oli jo ulkona lakaisemassa lunta auton päältä, kun hain sanomalehden. Se oli lievästi pahoillaan siitä, että olin tullut ulos, koska se oli nimenomaan mennyt itse sinne sen vuoksi, ettei minun tarvitsisi tulla. Syy, miksi minun olisi ollut parasta pysytellä sisällä, on ilmeinen. Seija ei halua, että jatkuvasti valitan Ratamon savusta.

No, en minä siitä savusta nyt valittanut, ja ehkä en olisi edes maininnut siitä, jos Seija ei olisi itse ottanut asiaa puheeksi. Totta kai savu haisi. Sitä pöllähteli niin paljon, että sitä näkyi oikein Ratamon talon yläpuolella. Ja tuuli oli tietenkin meidän suuntaamme niin kuin useimmiten. Pahin savupilvi näytti menevän takapihan suuntaan. Haju tuntui silti myös etupihalla. Sanoin Seijalle myöhemmin, että on se nyt kumma, jos ihminen ei voi mennä käymään omassa pihassaan niin, ettei sitä aiheudu perheongelmia. Ei vika ole minussa vaan savussa.

Laura ja Milla ovat kyselleet, milloin tulemme, ja teemmekö hiihtoloman aikana jonkinlaisen matkan. Olen joutunut vastaamaan, että en tiedä.

Kaikkein todennäköisin vaihtoehto on se, että emme tee mitään matkoja minnekään vaan riitelemme koko perhe keskenämme toinen toisiamme syytellen. Kaiken tämän avainhenkilö on Seija, joka on kielteinen kaikelle ja joka ei pysty tekemään päätöksiä.

Mikä olisi minun toivomukseni? En enää itsekään tiedä. Perinteinen Tukholman reissu olisi tietysti kiva, koska se tuntuu enemmän oikealta matkalta kuin pikainen käynti Tallinnassa. Toisaalta siinä on kunnon merimatkan tunnelmaa. Ja jos vielä venenäyttelyssä kävisi, niin olisihan sekin mielenkiintoista. Olen kuitenkin niin masentunut, että minua ei huvita mikään. Kyllä minulle Tallinnan matkakin käy.

Minun toivomukseni on, että Ratamot muuraisivat savupiippunsa lopullisesti umpeen eivätkä enää koskaan päästäisi tippaakaan savua ulkoilmaan. Maiden välisessä ilmastopolitiikassa puhutaan päästökiintiöistä ja päästökaupasta ja päästöoikeuksista ja päästörajoista. Jos yksityisillä perheilläkin olisi päästökiintiöt, Ratamon perhe olisi käyttänyt oman kiintiönsä niin täydellisesti, että Ratamoilla ja heidän jälkeläisillään ei olisi seuraavaan tuhanteen vuoteen oikeutta raapaista edes yhtä ainoata tulitikkua. Savuttamisen ja ilmansaastuttamisen kaikki inhimilliset rajat ja normit on jo ylitetty aivan järkyttävästi.

Huomasin muuten juuri talon alakerrasta yläkertaan noustessani, että yläkerran huoneissa taitaa olla jonkinlainen taustasavun haju. Jos koko talo on savun peittämä, ei kai se ole ihme, jos sisälläkin haisee.

Katselin internetistä erilaisia amerikkalaisia sivustoja, joissa oli tietoa puunpolton aiheuttamista savuhaitoista ja vaaroista. Tässä on yksi linkki:

http://www.webcom.com/bi/

Alasivulla "Wood Smoke 101" esitellään tilanteita, jotka ovat täsmälleen samalaisia kuin tämä meidän savuongelmamme. Sivulla on mm. kuva, jossa sotaveteraani on pannut talonsa seinään ison kyltin, jossa lukee, että hän ei voi käyttää talonsa ulkoalueita erittäin epäterveellisen puusavun takia. Vaikka hän on vanhus ja laivaston veteraani, häneltä puuttuu oikeus hengittää raitista ilmaa.

Täsmälleen sama tilanne kuin meillä.

http://www.webcom.com/bi/pictures.htm

Tällaisten sivujen katseleminen toisaalta ahdistaa ja masentaa, mutta toisaalta se rohkaisee tarttumaan asiaan. Sivut osoittavat kiistatta, että savuongelmassa ei ole kyse siitä, että me olisimme herkkänenäisiä ja valittaisimme turhasta. Haitta ja vaara on todellinen.

Kirjoitin tänään taas yhden version siitä Ratamolle suunnittelemastani kirjeestä. Tulostin sen liitteeksi nipun papereita. Minusta tuntuu, että en saa tätäkään kirjettä viedyksi tyyppien postilaatikkoon.

Masentaa

2006-03-05T14:45:00.000-08:00

lauantai 4.3

Eilen ja toissapäivänä ja vielä tänä aamunakin Ratamon savu ei kovin paljon haissut, joten ehdin jo ajatella, että Ratamot ovat lopettaneet lämmittämisen, kun kuukausi vaihtui. Tämä toive oli turha, koska piipusta näytti tulevan savua. Tuuli oli kuitenkin meille otollinen ja vei savun muualle.

Tänään iltapäivällä tuo edellä kuvattu onni päättyi. Huomasin savun hajun ensiksi olohuoneessa sisällä, kun kävelin ison nojatuolin luokse, joka on ulko-oven lähellä. Oven tai ikkunoiden tiivisteet ilmeisesti päästävät savun hajua lävitseen. Seuraavaksi huomasin, että myös talon keski-eteisessä haisee savu, vaikka sekä ulko-ovi että sitä seuraava ovi olivat kiinni. Kun vielä vessan ikkunastakin tulvi sisälle savun hajua, päätin, että on parasta lähteä jonnekin muualle. Ei savun ympäröimässä talossa viitsi olla. Pihalla lemu oli tietysti sellainen kuin voi olettaakin.

Savun hajussa on omituiset piirteensä. Raja, missä savu haisee ja missä se ei haise, on monesti hyvin jyrkkä. Tänään esimerkiksi savu haisi voimakkaasti pihassamme ja vielä auton etuoven kohdalla. Mutta kun käveli auton peräluukulle, savu ei juuri enää haissut. Ilmeisesti tuuli puhalsi savun auton perän luota pois.

Tuo edellä mainittu asia muuten aiheutti pienen konfliktin, kun olimme lähdössä Tarvasjoelle. Kun istuin jo autossa, Seija alkoi yllättäen puhdistaa auton takalasia lumesta. Se tarkoitti sitä, että jouduin istumaan savuisella alueella ja hengittämään savua. Niinpä yritin ajaa hiljalleen taaksepäin, jossa auto siirtyisi sen verran, että savu ei enää haisisi. Oletin, että Seija tajuaa asian ja väistyy sivuun. No kyllähän se väistyikin, mutta ajamaan lähdettyämme se moitti, että olin yrittänyt ajaa sen päälle. Selitin asian ja sanoin, että jos tosissaan olisin yrittänyt ajaa sen päälle, kai minä silloin olisin myös ajanut. Kaasu pohjaan vaan, ja Seijan olisi saanut raapia auton akseleista. En tietenkään yrittänyt ajaa sen päälle.

Olen ollut jossakin määrin masentunut viime päivinä. En osaa sanoa tarkkaa syytä tähän. Ehkä ikuinen rahattomuutemme ja näköalattomuus tilanteen korjaamiseksi, masentavat. Ehkä ajatus siitä, että ilmoittaisin Ratamon savublogin Ratamoille aiheuttaa myös masennusta. Pelkään, mitä kaikkia kauhuja asiasta voi seurata.

sunnuntai 5.3.

Kun kirjoitan tätä kello on kaksikymmentä minuuttia vaille kahdeksan illalla. Yläkerran ilma on erittäin tunkkaista, niin tunkkaista, että se aiheuttaa päänsäryn. Tavallinen ihminen tavallisessa asunnossa avaisi tässä tilanteessa ikkunan ja päästäisi sisälle raikasta ilmaa. Niin minäkin haluaisin tehdä. Pieni ikkunan raottaminen kuitenkin osoitti, että ulkoa ei tulisi raikasta ilmaa vaan kitkerää pahanhajuista savua. Ja arvatkaapa mistä se on lähtöisin. Koko talo on taas sen löyhkäävän lemukatkun ympäröimä. Tämä ei todellakaan ole ensimmäinen kerta. Tämä on sietämätöntä. Asumme talossa, joka on tuon savun takia asumiskelvoton. Olohuoneessa tuntui lievä savuinen “yleishaju”. Kun koko takapiha on raivoisan savun peittämä, pakkohan savun on joistakin koloista sisällekin tunkeutua. Kaikki talon sisäilmahan tulee ulkoa.

Masentaa, masentaa, masentaa, masentaa !!!!!

Kun en kestänyt enää tunkkaista ilmaa lähdin kävelemään. Otin mukaani taskuradion ja kuuntelin sitä kävellessäni kuulokkeilla. Siellä oli meneillään pääministerin haastattelutunti. Ja mistäpäs siinä puhuttiinkaan kuin bioenergian käytön lisäämisestä. Pellettien polttamista omakotitaloissa pitäisi suosia. Tulisivat hyvänen aika asumaan tähän meidän taloomme kuukaudeksi, niin eivät enää puhuisi mistään bioenergiasta. Jos yksi ainoa puuta polttava talo tuhoaa hengitysilman monen korttelin alueelta, mitä tapahtuukaan, jos jokaisessa talossa kärytetään puuta tai vaikka niitä pellettejä (luultavasti nekin savuttavat). Sehän on hirveätä. Sehän on kansanmurha.

Olen kävelylenkeilläni todennut, että Töysässä sillan itäpuolella on kolme paikkaa, joissa haisee savu. Yksi on tämä meidän alueemme. Toinen on pankin alue. Ja kolmas on mutka, josta käännytään kohti vanhaa Seinäjoelle menevää tietä. On yllättävää, että pankin mutkassa haisee savu. En tiedä, missä siellä lämmitetään puilla. keskusta. Alueellahan on vain rivitaloja sekä pankin rakennus. Ei kai niitä lämmitetä puulla?

Se kauempana oleva mutka on aika paha. Siellä haisee käytännöllisesti katsoen aina savu, kun siitä kävelee ohi. Joskus haju on voimakas ja tuo mieleen Ratamon löyhkät. Kerran tuossa mutkassa oli niin paljon savua, että sen näki katulampun valossa. Se oli kuin sumua. Katku oli sen mukainen. Eli kyllä Töysässä joku muukin ilmeisesti kärsii savusta kuin me.

Paluumatkalla haistelin, missä savu alkaa haista. Ensimmäiset lievät tuulahdukset tuntuivat jo hautausmaan aidan vieressä, mutta haju oli heikko. Sen jälkeen savun tuulahduksia tuli pitkin matkaa, sen mukaan miten tuuli ilmaa sekoitteli ja pyöritteli. Meidän talomme vieressä ei ihme kyllä enää haissut yhtä voimakkaasti kuin aikaisemmin illalla.

Masentaa edelleenkin.

MAALISKUU 2006

2006-03-03T08:42:00.000-08:00

keskiviikko 1.3.

Kuukausi vaihtui. Touhuilin tietokoneen kanssa. Koostin blogia, johon kerään päiväkirjoistani mainintoja Ratamon savusta. Olen kirjoittanut asiasta kymmeniä juttuja erilaisille Internetin foorumeille ja yhden jutun jopa lehden yleisönosastoon. Olen kopioinut jutut itselleni, mutta en enää löydä niitä. Tietokoneeni on yhtä sekaisin kuin kaikki muukin, joten tekstejä on vaikea löytää. En ole nimittäin tekstin nimessä maininnut mitään itse jutun sisällöstä. Nimi sisältää vain viittauksen siitä, minne juttu on kirjoitettu sekä päivämäärän. Kaikki jutut pitäisi lukea läpi, jotta löytäisi savukirjoitukset.

Mutta ehkä niitä ei tarvitse löytää. Kirjoitusten aihe on ollut sama kun tässä päiväkirjassani, eli olen selostanut savuongelman. Miten olen sen selostanut, se riippuu siitä, mihin olen kirjoittanut. Joissakin tapauksissa kirjoituksen viesti on ollut se, että puulämmitys on kammottava, ja älkää nyt ihmeessä lisätkö sitä, ellette halua tappaa Suomen kansaa. Joissakin tapauksissa olen vain purkanut masennustani ja pyytänyt, että juttua ei edes kommentoitaisi, koska ongelmalle ei ole kuitenkaan mitään tehtävissä.

Huomasin muuten juuri, että yksi juttuni löytyy Googlella, kun kirjoittaa hakusanaksi smoker ja Tukiasema. Juttu on kirjoitettu joulukuun 14. päivä, ja kerron siinä ostaneeni kaasunaamarin.

perjantai 3.3.

Jatkoin sen savublogin rakentelua. Tutkin erilaisia internet-sivuja ja totesin, että Yhdysvalloissakin kiinnitetään suurta huomiota puulämmityksen terveysvaaroihin. Löytyy vaikka kuinka paljon sivuja, joissa kerrotaan miten tappavia uuneista tulevat päästöt ovat. Sivuilla esitettyjen tietojen mukaan "high pollution" alueella eläminen vastaa 4-16 tupakan polttamista päivässä. Kopioin joitakin tämän tyyppisiä kuvan muodossa esitettyjä tietoiskuja sivuilta. Yhdysvalloissa uunien pitää olla EPA -sertifioituja.

Ratamon savussa eläminen on varmasti pahimmillaan "super high pollution" tasoa.

Onnistuin lataamaan muutaman valokuvan sinne blogiini, mutta en saanut niitä siihen järjestykseen kuin olisin halunnut.

Millainen tuli on uunissa, kun savua tulee paljon?

2006-03-03T07:45:00.000-08:00

Kauhua kattilassa

KEVÄT 2006

2006-03-03T00:25:00.000-08:00

torstai 5.1.

Ratamon savu se vain jatkaa löyhkäämistään. Se on haissut alkuvuoden päivät lähes aamusta iltaan. Tänä iltana en voinut tuulettaa, koska savu lemusi talon kummallakin puolella yläkerrassa. Tämä on äärimmäisen masentavaa.

Valvoin myöhään yöhön, suorastaan aamuun. Yö on nimittäin ainoa aika, jolloin tietokoneella voi olla rauhassa.

sunnuntai 8.1.

Tätä päivää voisi nimittää sietämättömän savun päiväksi. Ratamon savu löyhkäsi pahemmin kuin koskaan ennen. Ne, jotka ovat lukeneet päiväkirjaani ja muita savun kuvauksiani, tietävät, että tämä on kovasti sanottu. Se on kuitenkin totta. Tänään tehtiin ennätys. Ratamot tekivät uuden ilmansaastuttamisen ennätyksensä.

Huomasin savun hajun jo sisällä televisiota katsoessani. Luulin alussa, että joku on avannut ikkunan, ja savua tulee sieltä. Kun kurkistin ulos keittiön ovesta, järkyttävä totuus paljastui. En mitenkään pysty sanoilla kuvaamaan hajua, koska sanat eivät sisällä elementtejä, joilla asian voisi ilmaista. Jos kirjoitan, että ulkona haisi mieletön savu, mitä lukija siitä voi päätellä? Ehkä jotain, mutta jollekin mieletön savu on eri asia kuin jollekin toiselle. Pistävä, kitkerä, inhottava, erittäin voimakas. Voisin kirjoittaa tähän kaikki mahdolliset savua kuvaavat sanat, mutta en siltikään pystyisi kuvaamaan täysin oikein, miltä ulkona haisi. Haisiko siellä samalta kuin nuotion vieressä seisovasta silloin, kun tuuli puhaltaa savun seisojan suuntaan? Ehkä, mutta nuotion savu ei haise niin pahalle. Ehkä käryävä, huonosti palava nuotio, hitaasti savua tihkuva kaatopaikan jätekasa, täsmentää mielikuvaa. Hajukuvaa.

Panin kaasunaamarin päälleni ja menin ulos kameran kanssa. Halusin ottaa kuvan röyhyttävästä piipusta. En tainnut onnistua, koska oli pimeää. Eikä savu sen kummemmalta näyttänyt kuin savulta. Se luikerteli tuttuun tapaansa matalalla kohti pihaamme. Lähes tyyni ilma ja ehkä jonkinlainen matalapaine sai savun kertymään suureksi keskittymäksi talomme ympärille.

Keräsin savua lasipurkkeihin pihassamme. Suljin kannet. Nyt on on olemassa todiste, vaikka ei siitä olekaan mitään hyötyä. Kenelle todistaisin. Kirjoitin myös jutun Tukiasema-palstalle. Ei siitäkään ole mitään hyötyä, mutta sainpahan purkaa pahaa mieltäni.

Kun otin sisällä kaasunaamarin päästäni, vaatteeni löyhkäsivät kuin olisin ollut jossakin savustamossa tai tervahaudassa. Savun haju tuntui villapuserossani vielä silloinkin kun istuin tietokoneen ääressä kirjoittamassa edellä mainittua juttuani.

Alkuillasta nukuin hieman. Olin suunnitellut nukkumista jo silloin, kun huomasin savun hajun, mutta nukkumaan meneminen siirtyi. Olin masentunut, kun tajusin joutuvani hengittämään jonkinlaisen määrän savua jopa nukkuessani. Totta kai sitä tulee sisälle ovien raoista ja muista koloista, joista ilmaakin tulee.

maanantai 9.1.

Illalla kävelin kirjastoon. Luin lehtiä. Ratamon savu sen kuin löyhkäsi. Se painostaa elämääni tai suorastaan hallitsee sitä. Se aiheuttaa masennusta ja pakokauhua. Haluaisin pois tästä savun kiroamasta talosta.

tiistai 10.1.

Jossakin vaiheessa tänään iltapäivällä koimme harvinaisen hetken, kun Ratamon savu ei vähään aikaan ainakaan pahemmin haissut pihassamme. Huomasin Shelliltä palatessani, että Ratamon pihaan oli tullut harmaa pakettiauto. Ehkä Ratamot eivät kehtaa röyhyttää piippuaan silloin kun heillä on vieraita. Illalla savu jo haisikin uudestaan, joten tuo hetken savuttomuus oli vain harvinainen häiriö tai poikkeus normaalitilassa.

keskiviikko 11.1.

Nukuin jo pari tuntia, mutta heräsin enkä saanut enää unta. Unirytmini on ollut pielessä koko alkuvuoden. Sen tyyppiset asiat, kuten auton ajaminen pitkin yötä Helsingissä, eivät ainakaan ole parantaneet tilannetta. Yövalvomisen seurauksena minua on väsyttänyt päivisin, ja päiväunien seurauksena en ole saanut unta öisin. Epäilen lisäksi, että tämä asunto on monessa mielessä asumiskelvoton, epäterveellinen paikka oleskella, ja tällä asialla on merkitystä myös nukkumisiin.

Yksi haittaava tekijä on Ratamon savu, joka leijuu talon ympärillä päivisin. Toinen haittaava tekijä on talon keskustuulettimen epäkuntoisuus. Ilma ei kierrä niin kuin sen pitäisi kiertää. Se tekee huoneilmasta tunkkaisen. Kun tähän lisätään kaaosmainen sotkuisuus ja valtava pölymäärä, talo on varsinainen allergiapommi.

Talon rakenteet ovat lastulevyä, mikä ei ole terveellinen materiaali. Kun taloon tulee oltuaan useita päiviä muualla, lastulevyn hajun tuntee jo ulko-ovella. Talossa on aivan oma erityinen hajunsa, ja se on ikävä kyllä tunkkainen, lastulevystä kyhätyn työmaakopin tai parakin haju. Ei mikään "kodin haju".

Kaikesta edellä mainitusta seuraa, että kärsimme allergisista oireista. Seija valittaa nuhiaan ja vetää tabletteja. Laura joutuu käyttämään astmalääkkeitä täällä ollessaan, vaikka muualla sen ei tarvitse niitä käyttää. Minulla taas on käytännössä jatkuva nuha, joka pahenee heti raivokkaiksi allergisiksi oireiksi, jos vähänkin pengon pölyisiä tavarakasoja. Silmätippoja joudun käyttämään silloin tällöin. Usein nappaan myös jonkin allergiatabletin. Ja nyt eletään tammikuuta, joka ei ole mikään heinänuhakuukausi.

Haluaisin päästä viikon lomalle tästä talosta. Esimerkiksi ulkomaanmatka olisi hyvä vaihtoehto. Sen aikana voisi katsoa, paraneeko elämänlaatu.

Päivän tapahtumista ei ole paljon tämän enempää kertomista. Puuhailin tietokoneen parissa silloin kun sähkötilanne sen salli. Ja televisiotakin katsottiin. Ja Ratamon savu lemusi. Tässä on elämämme sisältö.

perjantai 13.1.

Kävin iltapäivällä Vaasassa ostamassa autoon erään osan. Se maksoivat 44 euroa. Osalla on aika kova kilohinta. Pari tuhatta euroa ainakin.

En viipynyt Vaasassa kuin reilun tunnin. Tulomatkalla kävin Anttilassa ja K-Raudassa. Töysässä asiat olivat ennallaan eli Ratamon ikisavu se vain jatkoi pistävää löyhkäämistään aamusta iltaan. Tuo kammottava savun ikuinen lemu ja löyhkä tuhoaa täysin elämänlaatumme. Se tekee talostamme asumiskelvottoman, vaikka joudummekin asumaan siinä. Tämä on sikamaisen masentavaa. .

lauantai 14.1.

Yritin asentaa sen osan paikalleen, mutta en löytänyt kohtaa, johon se asennettaisiin. Käytin asennnustyön aikana kaasunaamaria syistä, jotka varmasti käyvät ilmi näistä kirjoituksistani. Pieni kurkistus ulko-ovelta riitti todisteeksi ilman saastuneisuudesta. Savu haisi kuin savustamossa.

Masennuin, kun en saanut osaa vaihdetuksi. Ehkä jonkinlaisena psykofyysisenä reaktiona masennukseeni ja mielipahaani sain vaihteeksi allergiatyyppisiä oireita. Tuntui, että joka paikkaa kutittaa. Raavin kuin hullu itsenäni. Kurkkua ja silmiäkin kutitti, joten oireita oli kaikkialla. Johtuuko tämä Ratamon savusta, jolle olen tullut yliherkäksi vai mistä. En varsinaisesti hengittänyt kaikkein voimakkainta savua, koska pidin ulkona kaasunaamaria. Sisälle tultuani istuin tietokoneen ääreen ja tunsin savun hajun vaatteissani, johon sitä oli ehtinyt, kun puuhailin auton kimpussa. Ja tässä vaiheessa alkoivat oireeni. Ehkä vaatteissa ollut savun haju laukaisi ne?

perjantai 20.1.

Kylmä ilma jatkuu. Vein Jarin kouluun ja Seijan kunnantatalolle. Tulomatkalla otin kuvia Ratamon savuista. Tietenkään savupatsas ei ollut enää yhtä mahtava kuvanottohetkellä kuin viisi minuuttia aikaisemmin, jolloin tulin jarinvientireissulta. Silloin ei ollut kameraa mukana.

Päivä oli lähes yhtä kylmä kuin eilinenkin. Kävin Seijan kanssa Tarvasjoella. Mitään erikoista asiaa sinne ei ollut, mutta halusin vain käydä jossakin. Mikä tahansa vaihtelu Ratamon savupilven keskellä elämiseen on tervetullutta. Tarkastin, ovatko paikat kesämökillä kunnossa. Kävimme myös Sokoksella.

sunnuntai 22.1.

Ratamon savu se vaan jatkaa lemuamistaan. Olimme koko päivän kämpillä. Yläkerrassa alkoi olla tunkkainen ilma, koska savun takia ei voinut tuulettaa kummastakaan ikkunasta. Ainoa poistumiseni lehden hakemisen lisäksi oli se, kun käväisin illalla kaupassa. Kovin erikoista asiaa sinne ei ollut, mutta halusin edes hetkeksi jonkin tekosyyn varjolla pois tästä savupesästä. Oli uskomaton tunne nousta autosta Siwan pihassa ja hengittää raitista savutonta ilmaa.

maanantai 23.1.

Kävin hakemassa lehden jo puoli kahdeksalta, ja eikös jo silloin Ratamon savu lemunnut pihassamme. Kun huomasin valtavan savun löyhkän ovella, kävin panemassa päähäni kaasunaamarin ennen kuin menin hakemaan lehden. Ratamon vessassa oli valot, joten tyypit olivat tietysti juuri sytyttäneet uuninsa.

Kävin Seijan kanssa Vaasassa. Seijalla oli jokin työkokous. Kävin sillä aikaa uimahallissa, vaikka kovin kauheasti uimaan meneminen ei huvittanut. Pelkkä kaupoissa kierteleminen rahattomana olisi ollut vielä tylsempää.

Ratamon savu haisee aamusta iltaan voimakkaasti pihassamme. Savu on väriltään sinistä. Katsoimme sitä, kun tulimme Vaasasta. Hain äsken (klo. 18.45) kassini autosta. Savu löyhkäsi aivan hirveänä kun pengoin autoa.

tiistai 24.1.

Päivä kului kuten päivät kuluvat, Ratamon savusta kärsien, tietokoneella puuhaten ja televisiota katsellen. Iltapäivällä kävin Jarin kanssa K-kaupassa ja Siwassa ostamassa pizza-aineksia ja kalapuikkoja.

keskiviikko 25.1.

Samaa tylsyyttä kuin eilen. Vein Jarin aamulla kouluun autolla. Tulomatkalla otin kuvan Ratamon savusta. Huomasin nimittäin jo heti aamulla, että savu löyhkää inhottavasti.

torstai 26.1.

Heräsin jo 17 minuuttia yli kuuden, koska olin niin kuuma, etten saanut nukutuksi. Aikainen herääminen kostautui tietysti jonkinlaisena väsymyksenä myöhemmin.

Vein Jarin kouluun autolla. Tein tyylikkään käsijarrukäännöksen koulun risteyksen kohdalla. Tai en tiedä oliko se tyylikäs. Auto joka tapauksessa kääntyi juuri siihen mihin olin tähdännytkin. Ehkä tyylikästä oli se, että tein käännöksen tavallista kovemmassa vauhdissa. Paluumatkalla otin taas kuvan Ratamon haisevasta savusta. Ajan usein Ratamon mutkan kautta ja katson, miten paljon savua tulee.

perjantai 27.1.

Ratamon savu, joka on yksi vakioaiheistani, on haissut muutamana aamuna niin voimakkaasti, että olen käyttänyt kaasunaamaria hakiessani aamulla postin. Tiistaina tai keskiviikkona aamupäivällä savu haisi molempien yläkerran ikkunoiden luona, joten yläkerrassa ei voinut tuulettaa. Ilma oli tunkkainen, ja tuulettaminen olisi ollut välttämätöntä. Aika inhottava ongelma. Tunkkainen huoneilma aiheuttaa helposti päänsärkyä ja huonoa oloa. Ratamot saisivat maksaa särkylääkkeet, joita joudumme käyttämään heidän savunsa aiheuttaman päänsäryn hoitamiseen.

Eilen - en muista aivan varmasti, oliko se eilen vai toissapäivänä, joten en kirjoita asiaa jonkin tietyn päivän kohdalle vaan käsittelen sitä tällä tavalla muistelemalla - ilmeni harvinainen luonnonoikku, jolloin Ratamon savu ei muutamaan tuntiin sanottavammin haissut pihassamme. Aurasin jopa lunta, mikä on epätavallista. Tuollaiset luonnonoikut ovat erittäin harvinaisia, sillä normaalisti savu haisee aamusta iltaan.

maanantai 30.1.

Nappasin aamulla allergiatabun, koska silmiä alkoi taas kutittaa heti kun heräsin. Vein Jarin kouluun. Nappasin - en paluumatkalla vaan erillisellä lenkillä - pari kuvaa Ratamon savusta, joka ei tällä kertaa kovin voimakkaana haissut pihassamme, koska ei tuullut meille päin. Lievä savun haju kuitenkin tuntui.

keskiviikko 1.2.

Pakkanen paukkuu. Ratamon savu jatkaa löyhkäämistään. Kirjoittelin tietokoneella enkä juuri muuta tehnytkään. Illalla katselimme televisiota.

perjantai 3.2.

Kun on jonkin aikaa pois Töysästä, huomaa kuinka jatkuvasti vaivaavan nuhan tai allergian, tai mitä se nyt onkin, oireet selvästi helpottavat. Tämä on selvä merkki siitä, että Töysässä on jotain, joka aiheuttaa ärsytystä. Yksi tällainen asia on todennäköisesti pölyinen asuntomme. Epäilen kuitenkin, että se ei ole ainoa allergiaa aiheuttava tekijä. Elokuussa ja syyskuussa ja vielä lokakuun alkupuolellakin allergian oireet vaivaavat kaikkein vähiten, koska silloin ulkona ei ole mitään kasvillisuutta, mikä aiheuttaisi allergiaa. Lokakuun lopulla tai viimeistään marraskuussa tilanne pahenee ja jatkuu pahana koko talven. Mitä silloin tapahtuu? Alkavatko kukat kukkia ulkona maan peittyessä lumeen? Ei, vaan tuohon aikaan syksyllä alkaa Ratamon piipusta tulla savua. Internetistä löytyy viittauksia tutkimuksiin, joissa osoitetaan, että savuinen ilma aiheuttaa ja pahentaa astmaa ja muita hengitysongelmia.

sunnuntai 5.2.

Pakkanen jatkuu. Kun kävin hakemassa lehden, huomasin kuinka Tirkkosen savupiipusta tuli paljon savua, ja tuuli toi savun suoraan taloamme kohti. Savu ei kuitenkaan haissut kuin aivan lievästi pihassamme. Tämä on taas yksi todiste siitä, että Ratamon ikisavu ei ole mitään tavallista savua vaan poikkeuksellisen voimakkaasti poikkeuksellisen pahalle haisevaa savua. Ratamon savu haisee nimittäin pihassamme kymmenen kertaa voimakkaammin ja pahemmalle, vaikka piipusta ei näyttäisi tulevan kuin pieni ohut sininen savujuova.

tiistai 7.2.

Pakkasta on edelleen yli 25 astetta. Seija katsoi luvun 28, mutta epäilen, oliko pakkasta todella noin paljon. Joka tapauksessa vein Jarin kouluun ja myöhemmin Seijan töihin.

Ratamon savulemu taitaa haista jo sisällä talossa. Sellainen tunne on. Ärsyttää, kun ei voi tuulettaa. Ilma käy päivän mittaan huonoksi.

tiistai 7.2.

Illalla käväisin pikaisesti kaupassa. Oli ihmeellistä nousta autosta Siwan pihassa ja kokea se harvinainen tunne, että missään ei löyhkännyt savu. Jossakin vaiheessa kävin ottamassa kuvia Ratamon savusta iltavalaistuksessa, kun tilanne oikein alkoi ärsyttää. Olin juuri ennen sitä avannut varovasti yläkerran huoneeni ikkunaa, ja sisälle oli pöllähtänyt löyhkäävä savupilvi. Vaatteeni haisivat savulle pelkästään sen vuoksi, että olin työntänyt villapuseroni hihan pariksi sekunniksi ikkunan rakoon ennen kuin tajusin vetäistä ikkunan kiinni. Juoksin Seijan luokse, kun se katsoi televisiota ja käskin senkin haistaa. Tässä on todisteet. Ei niitä tosin tarvita, koska asian tietää todistelemattakin

keskiviikko 8.2.

Ratamon savu se vaan jaksaa löyhkätä. Vein Jarin kouluun autolla. Pidätin hengitystä niin kauan, että olimme jo ajamassa. Samalla tavalla tein tullessa. Kun sisällä vihdoin vetäisin henkeä, tunsin selvästi savun hajun vaatteissani. Kyse ei ole siis mistään pienestä savun tuulahduksesta, joka joskus vähän tuoksahtaa, vaan jatkuvasta voimakkaasta savun katkusta, joka ympäröi taloamme. Sitä tuli sisälle jopa vessan ikkunasta, kun avasin sen, vaikka ikkuna on toisella puolella taloa kuin Ratamon talo. Tämä todistaa, että talomme on joka puolelta ympäröivän savupilven keskellä. Ja korostan vielä sitä, että äärimmäisen pahalta haisevan savupilven keskellä. Välillä tulee suoranainen paniikki päästä pois tästä talosta melkein minne tahansa. Vaikka Vaasan torille ja kauppoihin pyörimään.

torstai 9.2.

Ostin hetken mielijohteesta tallentavan DVD-aseman Vaasan Anttilasta. Myöhemmin totesin, että täysin samanlaisen olisi saanut Helsingistä 13 euroa halvemmalla. Huono ostos on huono ostos. Useimpia tuollainen 13 euron menetys ei luultavasti kovin paljon harmittaisi, mutta minua se harmittaa, sillä olen erittäin hintatietoinen ja tutkin aina huolellisesti, mistä ostoksia voi tehdä kaikkein halvimmalla. Ja nyt menen tällaiseen typerään ansaan.

Masennuin tuon DVD-aseman ostamisesta ylihinnalla. Masennustani lisäsi Ratamon savun pahalle haiseva ikilöyhkä jota joudumme hengittämään joka ikinen päivä.

Mietin Vaasan torilla ja City-Marketin parkkipaikalla kävellessäni, miten ihmeelliseltä tuntuu aistia ulkoilmaa, jossa ei ole mukana savun hajua. Useimmille maailman ihmisille tuollainen ilma on normaalia. Meille, tai ainakin minulle, se on harvinainen erikoisuus. Savu haisee aina talomme ympärillä. Minusta tuntuu, että savun haju on tarttunut vähitellen jo talon sisätiloihinkin, ja jonkinlaisen savuisten esineiden hajun voi tuntea joka hetki. Tällainen on sietämättömän masentavaa ja ahdistavaa.

Olen kuullut huhuja, että Ratamot reagoivat hyvin voimakkaasti, jos he kokevat, että niiden perhettä jollakin tavalla loukataan tai uhataan. Mitähän ne ajattelevat siitä mahdollisesta kirjeestäni, jonka pudottamista Ratamon postiluukkuun olen valmistellut ja suunnitellut pari vuotta. Eniten pelkään, että tapahtuu jotain aivan kauheata tuon kirjeeni johdosta. Jotain sellaista, jota en ole osannut ennakoida.*

* (Edellä olevan kappaleen sisältöä ja sanamuotoja on turvallisuussyistä muutettu.)

perjantai 10.2.

Vein Jarin kouluun. Savu haisi oudon aaltomaisesti pihassamme. Oli kuin perussavunhajun keskellä olisi ollut jonkinlaisia savutaskuja, joissa haju tuntui voimakkaammalta. Perussavu ei tällä kertaa ollut kovin voimakas, mutta joka tapauksessa savun hajun selvästi tunsi. Savu näytti nousevan Ratamon piipusta suoraan ylöspäin, josta se levisi tasaiseksi savumatoksi kaikkialla ympäristöön. Tavallisin vaihtoehto, ehkä noin 70 %, on se, että savu tulee suoraan meidän taloamme kohti. Se mahdollisuus, että savu menisi täysin päinvastaiseen suuntaan eikä haisisi ollenkaan pihassamme, on hyvin pieni, korkeitaan 5 %. Savu haisee silloinkin pihassamme, jos se näyttää menevän Ratamon takapihalle päin. Se jollakin tavalla kiertää pihaamme. Savun kulkeutumista Ratamon etupihan suuntaan en muista juuri koskaan nähneeni. Se on kaikkein harvinaisin vaihtoehto.

lauantai 11.2.

Purin autoa päästäkseni käsiksi osaan. Purkaminen oli hankalaa, sillä jumiintuneet pultit katkeilivat ja muoviosat halkeilivat pakkasessa. Ratamon savu ei onneksi mainittavammin kiusannut, sillä jostakin syystä Ratamon piipusta ei näyttänyt tulevan tavanomaista kauheata savupilveä. En tiedä, tuliko sieltä ollenkaan savua, vai oliko uuni täysin kylmillään. Pienen “taustasavun” olin tuntevinani ilmassa, mutta sellainen voi tietysti tulla kaikista mahdollisista piipuista.

torstai 16.2.

Kun kävelin raikkaassa tuulessa Elannon tavaratalon ohi ja edelleen Pitkälle sillalle, en voinut olla vertaamatta ilmaa Tervon savunsekaiseen löyhkään, jota hengitämme päivittäin. Tuntui mielettömältä, että Helsingin saasteiseksi mainostettu katuilma on todellisuudessa kuin raikas vuoristotuuli meidän raikkaaksi kuviteltuun maalaisilmaamme eli savun täyttämään pihaamme verrattuna.

Monilla ihmisillä, varsinkin kaupungeissa asuvilla, on ehkä sellainen harhaluulo, että maaseudun ilma todella olisi raikkaampaa ja puhtaampaa kuin kaupunkien ilma. Tuo harhaluulo on äärimmäisen väärä.

keskiviikko 15.2.

Jo pieni kurkistaminen oven raosta osoitti, että Ratamon savu löyhkää aivan raivohullulla tavalla pihassamme. Enää ei voida puhua mistään savun savun hajusta. Enää ei ole oikeastaan voi puhua edes savusta. Se kammottava, hirveälle haiseva, tappavan myrkyllinen kaasu, jota tulvii pihaamme, on jotain sellaista, josta olisi säälittävää vähättelyä käyttää nimitystä “savu” ja ällöttävää valehtelemista käyttää nimitystä “savun haju”. Kyse on jostakin aivan muusta. Pihamme hajut ovat jostakin aivan eri ulottuvuuksista.

Joku tätä lukeva voi ehkä mielessään vitsailla, että silloin kun sanotaan hajujen olevan peräisin “eri ulottuvuuksista” ne todellakin ovat sitä, eli ne ovat lähtöisin hulluudestani tai mielikuvituksestani, ja että mitään savun hajua ei ehkä todellisuudessa olekaan.

Vaikka olisinkin hullu, ja vaikka mielikuvitukseni tekisikin tepposia, tässä asiassa ei ole kyse siitä. Myönnän, että käytän ehkä liioittelevia ilmauksia, mutta miten muuten pystyisin asian kuvailemaan? Sana “savu” on jo kärsinyt inflaation näissä päiväkirjoissani. Miten pystyn ilmaisemaan hajun, joka on voimakkaampi ja pahempi kuin se haju, jota aikaisemmin olen kuvannut sanalla “savu”? On pakko keksiä uusia tehokeinoja tuodakseen ilmi sen, että savun haju on tänään tavallista vahvempi ja pahempi.

maanantai 20.2.

Vein Jarin kouluun. Olin jo auton vieressä, kun ensimmäisen kerran haistoin ulko ”ilmaa”. Yksi nuuhkaisu riitti. Juoksin takaisin sisälle ja vedin kaasunaamarin päälleni. Sen jälkeen vasta lähdin viemään Jaria autolla kouluun. Riisuin naamarin matkalla. Tullessa otin valokuvan Ratamon löyhkäpiipusta. Tällaisia kuvia minulla on varmasti jo kymmenittäin. Savua näky vain hyvin ohut sininen juova, joka näytti nousevan melko suoraan ylöspäin. Silti savun lemu pihassamme olin erittäin voimakas. Ehkä savu yläilmoissa kaartoi meidän taloamme kohti. Savua tuli sisälle vessan ikkunastakin, vaikka vessa on eri puolilla taloamme kuin Ratamon talo.

Jossakin vaiheessa aloin puuhailla videoprojektin parissa. Tietokone on alakerran eteisessä, ja siinäkin alkoi vähitellen haista Ratamon savu. Sitä tunkeutui ovien raoista. Kävin kurkistamassa ulko-ovella, kuinka voimakkaasti savu oikein haisee, kun sen sisälläkin voi tuntea. Lemu oli aivan järkyttävä. Ei kukaan uskoisi sitä, vaikka kertoisinkin. Ei kukaan tavallinen ihminen voi tajuta sellaista savun hajun määrää, mikä ulko-ovemme edessä löyhkää päivittäin. Jos kerron, että pihassamme haisee savu, kuulijalle tulee ehkä mieleen jokin lievä, juuri ja juuri nenässä tuntuva savun tuoksu. Ei kuulija voi tajuta, että haju on yhtä voimakas kuin jossakin savupiipun suulla. Jo sekunnin kestävä kurkistus ovesta saa vaatteet haisemaan savulle vielä sen jälkeenkin, kun oven on sulkenut. Vein ulkorapulle avoimen lasipurkin, joihin aioin kerätä savun hajua. Unohdin sen kuitenkin sinne, joten en saanut todisteita savusta.

Lämmitin lauantaina saunan, ja Seija käytti samaan aikaan huippuimuria. Uuni ei siis lähtenyt vetämään vaan työnsi savut saunaan. Uunin äärellä puuhatessani savun haju tarttui vaatteisiini. Viime päivinä olen siis haistellut paitsi Ratamon savun katkua, myös omia savulta haisevia vaatteitani. Ulkona leijaileva Ratamon savu ei sentään saa vaatteita haisemaan päivien ajaksi, joten saunassamme ollut savu oli voimakkaampaa. Sauna oli aivan täynnä savua. Tämä havainnon perusteella ei kuitenkaan pidä vähätellä Ratamon löyhkiä.

Hesarissa oli juttu, jossa kerrottiin, että Pekingin ilma on niin saastunutta, että siellä asuminen vastaa 70 tupakan polttamista päivittäin. En voinut olla miettimättä, kuinka monen tupakan polttamista Ratamon savussa eläminen vastaa.

Juttelin illalla Skypessä pitkään Lauran kanssa. Se on masentunut siitä, että professori oli vaatinut, että sen pitäisi tehdä gradunsa aiheesta, joka on lähes mahdoton. Ainoat aihetta käsittelevät kirjat ovat joissakin Saksan ja Itävallan kirjastoissa, joista Laura ei voi lainata niitä, koska sillä ei ole kyseisten laitosten kirjastokortteja.

Minäkin olen ollut tänään ja kai jo eilenkin jonkin verran masentunut. Taustalla kummittelee tietysti kaikki mahdollinen, kuten Kantolan kysymys, Salamon ikuinen savu jne. Akuutteja syitä masennukseni lisääntymiselle ovat töykeät palautteet, joita tulee erilaisiin internet-kirjoituksiini. Eräästä eilen kirjoittamaani juttua oli joku kommentoinut seuraavasti (suoria lainauksia): “Miltä hallaisilta soilta näitä Suuria Ajattelijoita tänne ilmaantuukin metaanikuplimaan?” ja “Eikä aloituksella ole mitään tekemistä Galleriassa. Onko meillä Lantala?”

Tuo edellä oleva on vain yksi monista kielteisistä palautteista. Kai tuollaisten jatkuva lukeminen vähitellen masentaa.

tiistai 21.2.

Tänään ilmeni harvinainen luonnonoikku, jolloin tuulen suunta oli Ratamon taloa kohti, eikä savu haissut pihassamme. Tällaisia hetkiä ei ole usein. Vein sänkyvaatteita tuulettumaan parvekkeelle. Se on riskialtista, koska tuulen suunta voi milloin tahansa kääntyä.

Ja se kääntyikin illalla. Kun huomasin ensimmäiset savun lemahdukset, revin vaatteet parvekkeelta niin nopeasti kun pystyin. Siivous jäi kesken. Vähän ehdin imuroida lattiaa. Vaihdoimme lakanat. Kävimme suihkussa.

keskiviikko 22.2.

Harvinainen luonnonoikku ilmeni tänäänkin aamupäivällä. Pihassa ei tuntunut haisevan savu ollenkaan. Savuttomuus on niin erikoinen ja harvinainen tilanne, että se tuntuu aivan ihmeelliseltä. Tavallinen raikas talvinen tuuli, jollaisen voi kokea esimerkiksi Kuopion torilla tai Helsingin kaduilla, on todella erikoinen luonnonihme Töysässä. Lähes aina nimittäin talomme ympäristössä voi tuntea ainakin lievän savun hajun. En väitä, että se olisi aina peräisin pelkästään Ratamon piipusta. Prosentti tai pari prosenttia savusta voi olla muualta tulevaa taustasavua. Ratamon savu on kuitenkin pääasiallinen haisija. Jos sitä ei olisi, haistelisimme normaalia maaseututaajaman ilmaa, jossa joskus tuoksahtelee joidenkin talojen piipuista tupruava savu. Ratamon savusaastetalo nostaa hajuilmiön kuitenkin aivan toisiin lukemiin.

Olisi äärimmäistä vähättelyä, tai suoranaista valehtelua, käyttää Ratamon savun haisemisesta sanaa “tuoksua”. Kylläpäs täällä tuoksuu savu. Ei, ei, ei! Tarvitaan jotain osuvampaa. Sana “haista” ehkä juuri ja juuri riittää kuvaamaan savua silloin, kun sitä on normaali määrä. Usein kuitenkin tuo sana on kerta kaikkiaan riittämätön, koska se tuo mieleen ajatuksen, että savu vain haisee. Ei se vain haise. Se löyhkää, kitkerästi katkuaa, lemuaa... en kerta kaikkiaan keksi tarpeeksi osuvia sanoja kuvaamaan sitä, miltä savu tuntuu pahimmillaan.

Oli muuten ihmeellistä, että aamupäivän savuttomuuden aikana Ratamon piipusta nousi aivan tavallisesti savua, ja se jopa näytti ajautuvan meidän talomme suuntaan. Ilmeisesti tuuli kuitenkin juuri ja juuri vei sen takapihallemme, joten etupihassamme ei voinut tuntea savun hajua. Käytin tilannetta hyväkseni ja aurailin pitkästä aikaa pihaa.

Savuttomuutta jatkui vain aamupäivän. Iltaan mennessä tilanne oli “normalisoitunut”. Illalla kävin kirjastossa.

torstai 23.2.

Vein Jarin kouluun. Luonnonoikuista ei ollut tänään tietoakaan. Nappasin valokuvan savutalosta, ajaessani kämpillemme ja olisin napannut toisenkin, mutta itse Uolevi Ratamo oli pihassa, joten kuva jäi ottamatta. Tyyppi ei tainnut arvata, että minulla on kamera kädessäni, kun nostin toista kättäni sille tervehdykseksi.

Kun kävelee yläkerrasta rappuja alakertaan, voi havaita sen, että talomme alakerrassa on haistettavissa lievä savuinen yleishaju. Se ei ole kovin voimakas, mutta harjaantunut nenäni huomaa eron yläkerran ja alakerran välillä.

maanantai 27.2.

Arki on palannut. Ratamon savu lemuaa pihassamme ja muuallakin lähialueella. Kävin ottamassa savusta muutamia kuvia heti seitsemän jälkeen, kun satuin heräämään. Oli jonkin verran pakkasta, ja kylmä ilma korosti savun näkyvyyttä. Savun hajussa on tarkka raja maantiellä. Ratamon talon edustalla, päätien suunnassa, savu ei haise tippaakaan. Kun kävelee meidän taloamme kohti, haju alkaa tuntua. Talomme on savupilven keskellä. Haju tuntuu hyvin voimakkaana myös postilaatikoiden luona sekä talomme pitkän sivun vieressä kulkevalla tiellä. Irvokkainta tässä asiassa on se, että savu ei haise saastuttaja-Ratamoiden pihassa ollenkaan. Tyypit tuhoavat hengitysilman satojen metrien alueella eivätkä itse edes huomaa sitä. Pakko se on kuitenkin huomata, kun käy postilaatikolla.

Minä en kerta kaikkiaan kehtaisi saastuttaa lähiseudun ilmaa tuolla tavalla kuin Ratamot tekevät.

Otin lauantaina muutaman valokuvan meidän piipustamme, kun lämmitin saunaa. Näkyvää savua ei tullut ollenkaan. Otin ensiksi kuvia piipusta ja heti perään saunan uunista, jotta kuvista voi nähdä, millainen tuli palaa silloin, kun näkyvää savua ei tule. Meidänkin piipustamme tuli vähän aikaa näkyvää ja haisevaa savua silloin, kun sytytin uunia. Katku saattoi olla aika kovakin, koska uuni ei syttynyt heti kunnolla vaan tuli sammui jonkin aikaa käryttyään. Sen jälkeen kun tuli oli syttynyt kunnolla, näkyvää savua ei enää tullut piipustamme. Talon lähistöllä ei haissut meidän savumme.

Ratamon piipusta tulee aamusta iltaan samanlaista käryävää savua, jota meidän piipustamme tuli vain hetken ajan uunia sytyttäessäni. Tämä todistaa sen, että Ratamon lämmittäminen perustuu savuttavaan kitupolttamiseen.

Aion tehdä savuista jonkinlaisen internet-sivun.

tiistai 28.2.

Heräsin aikaisin. Ratamon savu löyhkäsi, kun hain lehden. Villapuseroni haisi savulle vielä silloin, kun istuin keittiön pöydän ääressä lehteä lukemassa.

En käynyt oikeastaan lainkaan ulkona koko päivänä sen jälkeen, kun olin vienyt Jarin kouluun. Onneksi vedin tänään kaasunaamarin kasvoilleni, kun lähdin viemään Jaria kouluun. Se nimittäin lastasi suksia autoon, ja olisin joutunut hengittämään savua sillä aikaa. Nyt voin istua autossa miettimättä asiaa.

Teen yleensä niin, että avaan auton ikkunan sen jälkeen kun olemme lähteneet ajamaan pihasta. Tällä tavalla auto tuulettuu. Jos minulla on kaasunaamari, voin riisua sen jo vähän matkaa ajettuamme. Kun ajan takaisin pihaan, en käytä naamaria. Sen sijaan pidätän hengitystäni, kun kävelen autosta sisälle. Kun ensimmäisen kerran nuuhkaisen ilmaa, huomaan, että vaatteistani lähtee voimakas savun haju. Se todistaa, että ulkona on haissut savu.

Tänään puuhailin alakerran eteisessä olevalla tietokoneella. Tein erilaisia videotestejä. Huomasin, että pikkuhiljaa päivän mittaan ulkona oleva savu ryömii ovien raoista sisälle. Eteisessä alkaa tuntua lievä savun haju. Oikeastaan se tuntuu muuallakin alakerrassa. Lopulta savua on vaikea tunnistaa, koska ei ole mitään savutonta vertailukohtaa Kaikkialla tuntuu lievä savun haju. Ulkona se ei ole lievä.

Savusta huolimatta jatkoin videokokeiluitani myöhään yöhön. Kuukausi vaihtui maaliskuuksi istuessani tietokoneen ääressä.

SYKSY 2005

2006-03-02T01:57:00.000-08:00

torstai 20.10.

Ulkona leijaili taas inhottava savu. Kävin katsomassa, tuleeko se pääsavuttaja Ratamon piipusta, mutta en päässyt asiasta varmuuteen. Tuulen suunta viittasi Ratamoon, mutta piipusta ei tullut ainakaan näkyvää savua silloin, kun kävin katsomassa.

Kuuntelin muutama päivä sitten autoradiosta ohjelman, jossa kerrottiin pienlämmityksen aiheuttamista savupäästöistä. Siinä jonkin ministeriön tutkija kertoi, millaista on hyvä puulämmitys ja millaista huono. Äärimmäisenä varottavana kauhuesimerkkinä hän selosti juuri sellaisen tavan lämmittää kun mitä Ratamot harrastavat. Aivan kuin tyyppi olisi käynyt nuuhkimassa tässä meidän pihassamme.

tiistai 22.11.

Ratamon savu löyhkäsi pihassamme aivan raivona. Tarkoitukseni oli nostella autoon eräitä esineitä Tarvasjoelle vientiä varten, mutta en halunnut hengitellä savua, joten homma jäin.

keskiviikko 23.11.

Ratamon savu löyhkäsi tänäänkin. Otin siitä kuvan ja panin sen kotisivulleni, jonne annoin linkin eräällä internetin keskustelupalstalla (joku haukkui rumilla sanoilla minua muutama viikko sitten, kun olin käyttänyt kirjoituksessani sanaa "keskustelupalsta").

perjantai 25.11.

Heräsin jo kuuden jälkeen, koska oli niin kuuma. Lämpömittari näytti 24 astetta. Hain lehden, jonka auto toi juuri postilaatikkoon, kun olin ulkorapulla. Olin jo pitemmälläkin, mutta palasin piileskelemään oven eteen, kun huomasin auton saapuvan. Sitä ennen en tiennyt, oliko lehti jo laatikossa vai ei. Kun olin ulkona, haistelin raikasta ilmaa ja mietin, että näin aikaisin aamulla ei ulkona vielä haise Ratamon savu.

Yläkerrassa oli tunkkainen ilma (ja on tällä hetkelläkin klo. 07.57., kun kirjoitan tätä), ja aioin tuulettaa hieman. Kun avasin ikkunan, sieltä tulvahti savun hajua, joten vetäisin sen saman tien kiinni. Tilanne oli sama kun avasin toisen puolen ikkunan. Yläkertaa ei voinut tuulettaa. Koko talomme oli Ratamon piipusta tulevan savun peitossa.

Päätin lähteä Tarvasjoelle savupakolaiseksi. Kävin panemassa auton lämpötöpselin kiinni, jotta auto käynnistyisi. Ulkona haisi savu. En tiedä, mitä tästä asiasta enää kirjoittaisin, koska olen jauhanut tätä juttua jo niin paljon. Tilanne on niin sietämätön, että aion tehdä jotain. En vain vieläkään ole osannut päättää, mitä tekisin ja milloin.

Odottelen auton lämpiämistä, jotta voin lähteä ajamaan Tarvasjoelle.

Jep. Odotellessani nukuin päiväunet. Vain tunnin kestävät. Ja koska oli aamupäivä, en tiedä voiko nukkumistani sanoa päiväuniksi. Ehkä jatkettu yöuni olisi osuvampi ilmaus. Hmm. Sanat “osuvampi ilmaus” eivät oikein sovi tyyliini. Vältän yleensä erikoisia ja voimakkaita sanontoja ja kirjoitan hyvin tylsästi. Ehkä pitäisi olla vähän rohkeampi. Seuraavalta riviltä alkaen teksti on kirjoitettu Tarvasjoella kesämökkimme keittiössä.

Hoh, hoijaa. Minua väsyttää. Nuudeli ja jugurtti ja tee ja leipä, saivat oloni tuntumaan väsyneeltä. Oikeastaan minua väsytti jo aamulla ennen Tarvasjoelle lähtöä, koska olin herännyt hyvin aikaisin. Nukuin melkein tunnin puoli kymmenestä puoli yhteentoista, ennen kuin lopulta päätin lähteä ajamaan. Olin tuulettanut vähän aikaa ennen nukkumaan menoa, ja ikkunasta oli tullut selvä savun haju yläkertaan. Nukuin siis savussa! Kun ennen lähtöäni panin vessan ikkunan kiinni, huomasin, että koko vessa haisi savulle. Savu ympäröi siis talomme joka puolelta.

Tätä kirjoittaessani ulkona on pimentynyt ja noussut jonkinlainen sumu tai tihkusade. En tiedä, kummitteleeko Ratamon savun haistelu jo mielessäni, mutta jotenkin olen aistivinani ulkona savun hajua. Se ei ole samanlaista kuin Ratamon savu vaan aivan kuin jonkinlaista kärähtäneen sähkölaitteen hajua (täytyypä vielä vilkaista saunaan, ettei siellä ole mitään palamassa).

Jep. Kai tässä on lähdettävä ajelemaan Töysään. Mitäpä täällä säkkipimeässä enää voisi tehdä.

sunnuntai 27.11.

Päivä kului sisällä. Ratamon savu löyhkäsi tuttuun tapaan ulkona, joten eipä siellä viitsinyt olla. Illalla savu ympäröi talon niin, että kummastakaan yläkerran ikkunasta ei voinut tuulettaa. Silloin lähdin kävelylenkille. Kiersin lammen. Kuuntelin matkalla radiota kuulokkeilla. Olin niin harmissani tuosta savusta, että aloitin kirjeen kirjoittamisen Ratamoille asian johdosta. Kirje jäi muutamaan riviin. Aihe ei erityisesti innosta, mutta jotain tuolle asialle pitäisi tehdä. Olen kirjoittanut tuosta savuhaitasta internet-palstoilla ja pannut jopa Ratamon talon kuvia näkyviin.

Minusta tuntuu, että Ratamon savu aiheuttaa meille allergisia oireita. Alkusyksyllä minulla ei ollut minkäänlaisia allergisia oireita, mutta sen jälkeen, kun savu alkoi haista, silmiäni on kutittanut, ja allerginen nuha on vaivannut eri muodoissaan. Ei marraskuussa kuuluisi yhtäkkiä alkaa kärsiä heinänuhasta, jos syyskuussa ja lokakuussakaan ei ole kärsinyt siitä. Ainoa asia, mikä ympäristössä on muuttunut, on se, että Ratamon savu on alkanut leijailla talomme ympärillä. Vaikka savun hajua ei yleensä tunne talon sisällä, savun on pakko tunkeutua sisälle taloon, koska kaikki ilmahan tulee ulkopuolelta. Eivät kai savukaasut mihinkään ovien ja ikkunoiden rakoihin pysähdy.

tiistai 29.11.

Aioin viedä Jarin autolla kouluun, mutta auto ei lähtenyt käyntiin. Pihassa haisi niin raivokkaasti Ratamon savu, että pidin kaasunaamaria. Se löytyi. Se oli roikkunut koko ajan Jarin huoneen kirjahyllyn päädyssä. Siitä sitä olin etsinytkin. Miksi en ollut löytänyt? Siksi, että luulin koko ajan, että puhutaan metallisesta kirjahyllystä. Kaasunaamari roikkui kuitenkin puisen kirjahyllyn päässä. Enhän minä tietenkään siitä älynnyt katsoa. Puolustuksekseni totean, että naamari oli jollakin tavalla “naamioitunut” eikä sitä huomannut helposti, vaikka se periaatteessa oli niin näkyvissä kuin vain voi olla.

Tuosta kaasunaamarista vielä sen verran, että kun tulin sisälle ja otin vasta siellä kaasunaamarin pois päästäni, tunsin savun hajun vaatteistani. En ollut haistanut savua ulkona, koska pidin kaasunaamaria. Haju oli kuitenkin niin voimakas, että se ehti tarttua vaatteisiini, josta sen pystyi vielä sisällä haistamaan.

perjantai 31.11.

Ratamon savu se vaan jaksaa löyhkätä. Illalla en taaskaan voinut tuulettaa yläkertaa, koska savua tulvi molemmista ikkunoista, jos niitä avasi. Jossakin vaiheessa savun haiseminen hellitti hetkeksi, joten silloin voin avata ikkunan. Ehkä tuuli kääntyi, tai tyypit eivät muistaneet panna puita pesään.

Well. Tässä olikin marraskuu. Kovin talvinen tämä kuukausi ei ole ollut, vaikka aivan viime päivinä onkin jo tullut lunta.

torstai 1.12.

Kävin panemassa auton töpselin paikalleen kahdeksan jälkeen ja hain lehden. Traktori auraili tietä parhaillaan. Oli odotettavissa, että pian risteyksessämme on taas ärsyttävä penkka. Ratamon ikisavu ei tähän aikaan vielä haissut.

Puoli tuntia myöhemmin se haisi. Löyhkäsi oikein tosissaan. Huomasin sen, kun aioin käydä ottamassa valokuvan traktorin auraamasta lumipenkasta. Päätin kuitenkin, että en ota kuvaa, koska penkka on niin vaatimaton (tarvitsisin tällaisia kuvia erääseen juttuuni internettiin). Seija luuli, että en ottanut kuvaa savun takia, koska mainitsin savusta sisälle tullessani. Tästä “jatkuvasta valittamisestani” se tietysti hermostui.

Kun vein myöhemmin Jarin autolla kouluun, panin kaasunaamarin päähäni. Riisuin sen vasta matkalla autossa. Jari pitää tällaisia touhujani hulluna sekoiluna. Minun mielestäni ne eivät ole sekoilua. Savuhaittojen tuottaminen sen sijaan on. Kaasunaamari on todella tehokas. Kun se on päässä, savun hajua ei tunne lainkaan.

lauantai 3.12.

En sujunut koko päivänä mihinkään vaan nyhjäilin kämpillä. Illalla vähän ennen kuutta käväisin sentään Jarin kanssa kaupassa. Ratamon savu löyhkää.

keskiviikko 7.12.

Jostakin syystä minua on vaivannut nuha viime päivinä. En osaa sanoa, onko se allergista nuhaa vain tavallista nuhaa vai mitä se on. Allergiaan viittaa se, että silmiä kutittaa. Olisikohan kyse savuallergiasta, jonka Ratamon ikilöyhkä aiheuttaa.

lauantai 10.12.

Säätila on ollut poikkeuksellinen parina kolmena viime päivänä. Taitaa olla jonkinlainen ääriharvinainen luonnonoikku meneillään. On nimittäin tuullut sellaisesta suunnasta, että Ratamon ikisavu ei ole pahemmin haissut pihassamme. Piipusta kuitenkin nousee savua, mutta se menee metsän suuntaan. Tämä on äärimmäisen harvinaista, sillä Ratamon savu löyhkää pihassamme yleensä aamusta iltaan joka ikinen päivä. Tätä onnea ei voi kestää kauan.

keskiviikko 14.12.

Kun tulimme kämpille, ilmapiiri oli kireä. Seija venytti jousta edelleen haukkumalla minua siitä, että olin ottanut auton avaimet mukaani autosta lähtiessäni kertomatta, olenko pannut auton oven lukkoon vai ei. Tämä taas johtui siitä, että pihassa haisi aivan mieletön Ratamon savulöyhkä, enkä halunnut seistä savua hengittämässä. Savu haisi jo eilen, joten parin kolme päivää kestänyt poikkeuksellinen savuttomuus tai vähäsavuisuus on jo historiaa.

Kun istuin pöydän ääreen vaatteet savulle haisten ja Seijan haukkuja ja rähjäystä kuunnellen, Jari hyökkäsi taakseni ja alkoi kutittaa minua. Se on kutitellut minua jatkuvasti ja olen rukoillut ja pyytänyt ja huutanut ja rähissyt ja tapellut vastaan ja kutitellut takaisin ja juossut karkuun ja tehnyt vaikka mitä, että kutittelu loppuisi. Mikään ei ole auttanut. Niinpä, kun se taas hyökkäsi kimppuuni, räyhäsin sille ensiksi tavanomaiseen tapaan, että se lopettaisi. Kun se ei lopettanut, huitaisin sitä kädelläni taaksepäin olkani yli katsomatta, mihin käteni osuu. Eleeni ei ollut kovin ystävällinen, mutta tarkoitukseni ei silti ollut vahingoittaa Jaria vaan antaa ainoastaan signaali siitä, että kestä sitä, että minua kutitetaan. Pahaksi onneksi käteni osui suoraan Jarin kurkkuun ja vielä niin, että rystyset tai taivutettujen sormien nivelet vai miksi niitä sanotaan, olivat se osa kädestäni, joka osui. Tästä seurasi kipua kurkussa sekä äänen käheytymistä. Asia harmittaa, sillä en missään tapauksessa olisi halunnut vahingoittaa Jaria.

torstai 15.12.

Yöuni jäi vähäiseksi, joten heräsin aivan pökräväsyneenä. Vein Jarin autolla kouluun.

Ratamon piipusta kiemurtelee ilmoille tavanomainen siniharmaa myrkky, ja savun haju haisee pihassamme. Haju ei ole voimakkain mahdollinen, mutta tuntuu kuitenkin. Seija ryntäsi marttyyrin elkein pihaa auraamaan, ja antoi ymmärtää, miten huono ihminen olen, kun se joutuu tällä tavalla uhrautumaan ja raatamaan itsensä hikeen jo heti aamulla. Samalla se haukkui minua siitä, että keittiö on sotkuinen.

perjantai 16.12.

Kirjoittelin edelleen juttujani ja skannailin kuvia. Ratamon savu näkyy perhe-elämässämme eri tavoilla, mm siten, että Seija ryntää aamulla pihaa auraamaan. Tänään se kiihkosi, että minun pitää mennä heti autoa siivoamaan, koska Ratamot olivat kunnantatalolla, ja ne olivat hetken päästä tulossa sieltä. Ja kun ne tulevat, savu alkaa haista. Piti siis käyttää hyväkseen harvinainen savuton hetki.

lauantai 24.12.

Jouluaatto oli sellainen kuin jouluaatot ovat. Ratamon katkera käry lemusi pihassamme niin kuin se lähes aina lemuaa. Edes lumituisku ei savun hajua mitenkään laimentanut. Parina kolmena joulua edeltävänä päivänä savu jostakin syystä ei ole haissut aivan niin pahasti kuin mitä se keskimäärin haisee. Ehkä tuulen suunta on ollut muualle. Mutta nyt se kuitenkin haisi.

Kävimme saunassa ja istuimme joulupöydässä. Taisimme katsoa välillä vähän televisiotakin, vaikka ei sieltä tainnut mitään kovin erikoista tulla..

Siivoilin makuuhuonettamme. Imuroin ja pesin sänkyjen alla olevaa lattiaa. Jatkoin siivoilua vielä yöllä, koska vasta silloin voin tuulettaa. Yöllä Ratamon savu ei nimittäin enää haissut. Onneksi edes silloin voi saada raitista ilmaa.

sunnuntai 25.12.

Päivä kului sisällä nyhjätessä kuten päivät niin monesti. Ratamon savu lemusi ja esti tuulettamisen. Yläkerta oli aika tunkkainen. Illalla kävin kiertämässä lammen. Ajattelin, että pitäähän sitä edes vähän liikuntaa saada.

KEVÄT 2005

2006-03-02T01:54:00.000-08:00

maanantai 3.1.

Nukuin tavallista pitempään eli noin neljä tuntia. Heräsin jonkin verran ennen kuutta. Vein Jarin kouluun yhdeksäksi ja samalla reissulla auton Shellille jarrujen tutkimiseen.

Ratamon katkusavu haisi aivan järkyttävästi, kun lähdin autonvientireissulle ja tulin sieltä. Se alkoi haista jo lähellä hautausmaan aitaa. Kävelin ympäristössä ja määrittelin kuvion, jonka alueella savu haisee. Otin lopulta muutaman kuvankin savusta. Valo Ratamon keittiön ikkunassa taisi sammua sinä aikana kun seisoin tiellä ottamassa kuvia, joten joku ehkä näki tapauksen.

keskiviikko 5.1.

Nousin sängystä hieman ennen kuutta, joten nukuin tavallista enemmän. Vein Jarin kouluun. Kun tulin sieltä, näin kuinka Ratamon piipusta tuli valtavasti savua. Nyt olisi ollut taas hyvä tilaisuus ottaa siitä valokuvia, joita minulla muuten on jo aika suuri kokoelma. Savu löyhkäsi tavalliseen tapaan aivan sietämättömästi pihassamme. Jostakin käsittämättömästä syystä savu lähtee aina meidän suuntaamme. En oikeastaan muista koskaan nähneeni savun menevän vastakkaiseen suuntaan. Joskus harvoin se on mennyt takapihalla olevan metsän suuntaan, mutta ei koskaan meidän taloamme vastakkaiseen suuntaan.

Puoli kymmeneksi vein auton Shellille jarruremonttiin. Otin digikameran mukaani, koska aioin tullessa kuvata sitä Ratamon savua. Otin vain yhden kuvan, sillä nyt oli tapahtunut juuri se harvinainen ilmiö, josta edellä kerroin. Savu ei varsinaisesti mennyt meidän talostamme pois päin, mutta ei se tullut meidänkään suuntaamme. Ehkä se nousi suoraan ylöspäin ja kääntyi vähitellen takapihan suuntaan. Seija haki auton Shelliltä, kun korjaus oli valmis.

perjantai 7.1.

Näin yöllä unta, jossa sytytin tulen kahden lautapaketissa olevan laudan väliin eräässä puutavaravarastossa näyttääkseni jollekin, miten mielenkiintoisella tavalla tuli palaa, kun se sytytetään sopivaan rakoon. Kun havaintoesitys oli ohi, yritin sammuttaa tulta huiskimalla sitä hansikkaallani. Se ei meinannut sammua, vaan tuli levisi syvemmälle lautojen väliin, johon en ylettänyt huiskimaan. Niinpä otin oven välistä tuiskunnutta lunta maasta ja heitin sitä lautojen väliin. Se näyttikin auttavan, ja tuli sammui. Paitsi että hetken päästä huomasin paketin sisäosien olevan liekeissä. Aloimme heitellä paketin kylkeen lisää lunta ja yritimme saada sen tunkeutumaan lautojen raoista mahdollisimman syvälle paketin sisään. Löysin jonkin tyhjän purkin ja otin siihen vettä läheisestä kuralammikosta. Paketti roihusi pahimmillaan jo aika ilkeän näköisesti, mutta saimme sen lopulta sammumaan. Se oli aika pahasti mustunut ja osittain hiiltynyt. Paketti oli noin pari metriä korkea maan pinnasta laskien eikä sen välittömässä läheisyydessä ollut muita paketteja, joihin tulisi olisi voinut levitä.

Uni ei vielä loppunut, sillä kun pääsimme ulos varastosta, paikalle saapui palokunta. Minua tietysti nolotti, että olin toiminnallani aiheuttanut turhan palohälytyksen. Selitin palomiehille, että tuli on sammunut, ja että mitään varsinaista tulipaloa ei ole ollut. Arvioni ei ikävä kyllä ollut aivan oikea, sillä juuri tätä selostaessani huomasin savua nousevan hallin kattorakenteista, joka koostui sisäkatosta ja ulkokatosta sekä niiden välisestä tilasta. Palavasta paketista oli ilmeisesti lentänyt kipinöitä kattoon, ja tuli oli päässyt sytyttämään katon sisällä olevat eristeet. Palo ei näyttänyt vielä kovin pahalta, kun palokunta alkoi sammuttaa kattoa. Hetken päästä hallin paikalta kuitenkin kohosi jo paksu musta savu kuten ainakin isossa tulipalossa. Katselin tällöin näkyä jo kauempaa, ja alkoi olla ilmeistä, että halli palaisi maan tasalle.

keskiviikko 12.1.

Töysään tullessani käväisin kaupassa ja kirjastossa. Kirjastosta tullessani Ratamon Saara potkutteli ohi potkurilla ja toivotti hyvää alkanutta vuotta. Olisin halunnut vastata, että toivottavasti hyvää savutonta vuotta.

Kun saavuin pihaamme, siellä haisi savu aivan järkyttävästi. Savun alkuperä tosin jäi jossakin määrin hämäräksi, sillä Seija lämmitti juuri silloin saunaa. Savu saattoi siis olla lähtöisin omasta piipustamme. Se haisi kyllä niin pahalle, että ihmettelen, jos meidänkin savumme haisee sellaiselle. Savun alkuperä jäi ratkaisemattomaksi.

Tuosta Ratamon savusta sen verran vielä, että Seija kertoi puhelimessa, ettei savua ollut tullut Ratamon piipusta parina viime päivänä eli juuri sinä aikana, kun olin Helsingissä. Tänään savu kuitenkin oli taas alkanut haista, juuri kun palasin Töysään. Se, että keskustelemme jopa puhelimessa siitä, kuinka savuista ilma on talomme ympärillä, kertonee jotain asiasta. Minä en ottanut asiaa esille puhelimessa, vaan Seija kertoi siitä omasta aloitteestaan.

torstai 13.1.

Vein Jarin kouluun. Meinasin törmätä Ratamon traktoriin pihasta peruuttaessani. Onneksi Jari huomasi sen ja varoitti minua. Ratamon savu ei haissut vielä mainittavasti aamulla, mutta tätä kirjoittaessani kolmen jälkeen iltapäivällä se löyhkää entiseen tapaan. Kun menin ulos pudottamaan lunta katolta, huomasin savun hajun jo eteisessä. Minusta on periaatteessa väärin, että meidän pakko hengittää muiden tuottamaa savua, joka on kaikkien normien mukaan vaarallista. Tämä asia masentaa. En voi sille mitään.

keskiviikko 19.1.

Olisipa joku palsta, jossa voisi riidellä oikein kunnolla ja haukkua vastapuolen kaikilla mahdollisilla tavoilla, mitä mieleen tulee. Ehkä on hyvä, ettei ole tällaisia palstoja. Ärsyttäisin ihmisiä niin, että pian olisivat pyssymiehet ulko-ovellamme.

Nyt ei ulko-ovellamme ole pyssymiehiä, mutta Ratamon savulöyhkä siellä kyllä haisee. Kävin kirjastossa ja kaupassa. Myöhemmin kävin vielä kävelyllä. Kiersin lammen tällä kertaa eri suuntaan kuin eilen. Lenkki on noin 4,4 kilometriä pitkä. Mittasin sen auton mittarilla.

perjantai 21.1.

Vein Jarin kouluun. Aurailin sitä ennen hieman penkkaa, jonka aura-auto oli aurannut pihamme tukoksi. Tavallisesti Seija on tehnyt tämän homman, mutta nyt ehdin ensiksi. Ratamon savukaan ei juuri silloin kovasti haissut pihassamme, joten auraaminen oli siedettävää.

keskiviikko 26.1.

Illalla kävimme saunassa. Katselin televisiota. Tässäpä päivän aikaansaannokset olivat. Ja Ratamon piipusta savu vain tuprusi.

torstai 27.1.

Aurasin poikkeuksellisesti pihan aamulla, kun Ratamon savu ei kovin voimakkaasti tuntunut haisevan. Päivän mittaan puuhailin tietokoneella. Kirjoittelin erilaisia juttuja Tukiasema -palstalle. Itse asiassa kirjoittelin niitä älyttömän paljon. Koko touhussa ei ollut mitään tolkkua.

torstai 3.2.

Ratamon savu haisi taas pihassa niin voimakkaana, että käytin kaasunaamaria pannessani auton lämmittimen johdon paikalleen. En viitsinyt kuitenkaan hakea lehteä naamari päässä vaan tein uuden reissun jonka aikana pidätin hengitystäni.

Kun tulin autolla takaisin vietyäni Jarin, ajoin seurakuntatalon mutkan kautta nähdäkseni, kuinka paljon Ratamon piipusta oikein tulee savua. Sieltä tuli vain vähän savua ja se näytti menevän täsmälleen päinvastaiseen suuntaan kuin missä on talomme. Kuitenkin pihassamme ulko-oven luona haisi edelleen voimakas savu. Jos kerron tämän jossakin, minua pidetään hulluna. Eihän savu voi haista, jos tuuli vie sen toiseen suuntaan. Mutta sepä voi ja se myös haisee.

lauantai 5.2.

Mitä täällä Töysässä tekisi normaalina päivänä? Ulkona ei voi olla, koska Ratamot savuttavat ilman hengityskelvottomaksi. Sisällä on kaaosta ja sotkua. Siivoaminen on mahdotonta, koska siitä tulee allergia.

tiistai 8.2.

Kävin viemässä Jarin kouluun. Ratamon löyhkäsavu haisi keskimääräistä enemmän ja tavallista aikaisemmin. Kun tulin jarinvientireissulta, ajoin Ratamon mutkan kautta. Savua tuli todella paljon. Nappasin heti kämpille tultuani kameran ja lähdin ottamaan kuvaa siitä. Minua harmitti, että tällä välin savun tulo oli ehtinyt vähentyä niin, etten saanut kuvaa super-savuttavasta piipusta vaan ainoastaan normaali-savuttavasta. Eihän se näytä kuvassa miltään. Olisi pitänyt olla kamera mukana autoreissulla. Super-savuttavassa tilassa koko piippu oli valtavan leveän savupatsaan ympäröimänä. Puita oli ilmeisesti juuri lisätty uuniin. Tavallisen savuttavassa tilassa piipuista nousi yksi melko kapea savujuova. Meidän pihassamme haisevan löyhkän määrään tällä ei tietenkään ollut merkitystä, mutta super-savusta olisi saanut näyttävämmän kuvan. Savun määrä pihassamme on joka tapauksessa niin runsas, että muutaman metrin matkalla autosta sisälle vaatteisiin ehtii tarttua savun haju.

Eläminen tällaisissa oloissa on masentavaa. Se on älyttömän masentavaa.

keskiviikko 9.2.

Vein Jarin kouluun. Ratamon savu sen kuin jatkaa löyhkäämistään.

torstai 10.2.

Tämä aamu oli historiallisen harvinainen, suorastaan epätodellisen tuntuinen, sillä Ratamon savu ei haissut pihassamme lainkaan vielä yhdeksältäkään. On jotenkin älyttömän traagista ja masentavaa, että asia, minkä pitäisi olla normaali, on meille äärimmäisen harvinainen poikkeus. Tällaisia aamuja ei ole ollut käytännössä koko talven aikana yhtään ennen tätä. Kyse on ollut korkeintaan siitä, haiseeko savu paljon vai vähän. Aina se on kuitenkin edes vähän tuoksahdellut. Tänä aamuna ilma oli täysin savuton. Normaalia raikasta savutonta ilmaa. Tältä se siis tuntuu. Aah.

Vein Jarin kouluun. Ajoin paluumatkalla Ratamon kautta ja totesin, että talon piipusta ei todellakaan noussut lainkaan savua. Ihmeellistä. Tai ihmeelliseltä se vielä yhdeksän aikaan tuntui. Myöhemmin kävi ilmi, että alueella liikkui nuohooja, joka kävi nuohoamassa talojen piippuja. Ratamot eivät olleet sytyttäneet uuniaan siksi, että he odottivat nuohoojaa. Nyt oli kerrankin tilaisuus nähdä, mikä vaikutus alueen ilmaan on sillä, että supersaastuttajaperhe ei saastuttanut. Vaikutus oli aivan järkyttävä. Samalla se osoitti, mikä hirvittävä viihtyvyyshaitta tuon talon lämmittäminen on.

Puolen päivän jälkeen lähdimme ajamaan Helsinkiin. Tällöin Ratamon inholöyhkäsavu jo lemusi pihassamme niin kuin tavallisesti. Savun haju tarttui vaatteisiin jo pelkästään autolla käydessä, vaikka matkaa ei ole kuin viisi metriä.

lauantai 12.2.

En käynyt oikeastaan lainkaan ulkona koko päivänä. Sen verran kurkistin ulos jossakin vaiheessa, että totesin Ratamon savun haisevan aivan mahdottomasti pihassamme. Vetäisin saman tien oven kiinni. Tuntui, että savu haisi sisälläkin.

Päivä kului jotenkin lievän apatian merkeissä. Jonkinlainen masennus vaivaa.

sunnuntai 13.2.

Masentaa. Haluaisin vain maata sängyssä ja olla ajattelematta mitään. Sen sijaan että tekisin näin, kirjoittelen kaikenlaisia ihmejuttuja internettiin. Tänään ei aivan kauheata palautetta onneksi tullut näistä jutuistani, mutta aina on pelko, että tulee.

Yksi syy masennukseeni on todennäköisesti se, että en pysty tekemään asioita, joita haluaisin tehdä. Ratamon savu haisee jatkuvasti pihassamme, joten ulkona ei voi olla. Siellä ei voi edes käydä. Sisällä on huono ilma, ja savun takia ei voi tuulettaa.

maanantai 14.2.

Vein Jarin kouluun. Savun hajua ei tuntunut kahdeksan jälkeen oikeastaan lainkaan ja yhdeksänkään aikaan se ei tuntunut ainakaan yhtä voimakkaana kuin tavallisesti. Näytti siltä, että tuulen suunta olisi kerrankin meiltä Ratamon suuntaan, joten minua kiinnosti nähdä, mihin päin savu nousee Ratamon piipusta. Niinpä ajoin paluumatkalla Ratamon mutkan kautta. Ja totta kai savu tuli täsmälleen sinne, mihin se lähes aina tulee, nimittäin meidän taloamme kohti. Ratamon katonharjan täytyy synnyttää jonkinlaista imua, koska savu näyttää kulkevan lähes aina katonharjaa kohti. Kun ajoin pihaan ja nousin autosta, huomasin tuulen ainakin osittain kääntyneen. Ei vielä varsinaisesti tuullut Ratamon suunnasta, mutta tuuli pyöri epämääräisesti eikä sen suunnasta oikein saanut selvää. Koska savu ei vielä tuossa vaiheessa ainakaan merkittävästi haissut pihassamme, ryntäsin nopeasti yläkertaan avaamaan pihan puoleisen ikkunan. Päättelin, että savu kulkee talomme takapihan puoleisen ikkunan vierestä, joten sen kautta ei voisi tuulettaa. Oletin, että savun suunta voi milloin tahansa kääntyä, joten tuulettamisen aloittamisella oli kiire.

Myöhemmin en juuri käynyt ulkona, joten en tiedä, miten savutilanne kehittyi päivän aikana. Illalla käväisin kirjastossa. Tuolloin savu ei ainakaan kovin voimakkaasti haissut. Pieni lemahdus taisi kuitenkin tuntua. Täydellinen savuttomuus on absoluuttinen ihme. Jos joskus ääriharvoin tapahtuu niin, ettei Ratamon savu tule pihaamme, jonkun muun talon savu tulee. Muidenkin naapuritalojen piipuista nousee nimittäin joskus savua, kun niissä lämmitetään takkaa tai saunaa. Nouseehan meidänkin piipustamme. Ratamon osuus savun tuottamisesta tällä alueella on kuitenkin vähintään 99 prosenttia. Muiden savut ovat kuin hyttysen henkäys tuohon Ratamon ikilemuun verrattuna. Eikä yhdenkään muun talon piipusta nouse sinistä savua.

tiistai 15.2.

Vein Jarin kouluun. Kun tulin takaisin, ajoin Ratamon mutkan kautta nähdäkseni, tuleeko talon piipusta savua. Ja tulihan sieltä tavanomainen sinertävä savujuova, joka pyöri levottomasti tuulessa eri suuntiin. Huomion arvoista ja HARVINAISTA oli kuitenkin se, että savun pääsuunta ei ollut meidän taloamme kohti vaan jonnekin takapihalle. Tämä on todella erikoista. Tällainen ääriharvinainen luonnonoikku ei voi kestää kauan. Pian pihassamme kuitenkin taas haisee savu. Se on aivan varmaa. Enkä pysty sanomaan, etteikö lievää savun hajua olisi tuntunut nytkin. Tosiasia on nimittäin se, että Ratamoiden ei tarvitse kuin raapaista tulitikku pihassaan, niin sen haju kulkeutuu jostakin käsittämättömästä syystä ulko-ovemme eteen. Tuulen suunnat ovat niin erikoiset talojemme lähistöllä. Tuulen pääsuunta saattaa olla aivan mikä tahansa, ja silti savu lemuaa pihassamme.

Olen ollut viime päivinä melko masentunut jostakin syystä. Olen valitellut Ratamon savusta jo niin paljon, että Seija on alkanut hermostua. Se on sanonut, että savu ei haittaa sitä. Välillämme on vallinnut ajoittain jotenkin kireä tunnelma.

torstai 17.2.

Tänään oli siitä erikoinen päivä, että Ratamon savu ajautui muualle kuin talomme suuntaan. Eilenkin oli tällainen päivä. En ole tänään tosin aamun jälkeen käynyt haistelemassa, haiseeko savu pihassamme. Onhan tuuli jo voinut kääntyäkin. Äsh. En saa kirjoitettua mitään järkevää tekstiä, koska matkatelevisio huutaa vieressäni. Seija kuuntelee sitä.

sunnuntai 20.2.

Jossakin vaiheessa kävin kaupassa Millan kanssa. Ratamon savu ei tuolloin vielä haissut, ja ajoin tullessa Ratamon mutkan kautta katsoakseni mihin suuntaan savu menee. Se meni epämääräisesti juuri ja juuri metsän suuntaan. Myöhemmin iltapäivällä tuuli kääntyi, ja savu alkoi haista pihassamme. Se haisi yläkerran huoneessakin, koska erehdyn pahaa aavistamatta tuulettamaan.

torstai 24.2.

Tarkoitukseni oli lähteä tänään Tarvasjoelle Millan kanssa, mutta ilma oli edelleen sen verran viileä, että emme lähteneet. Ainoat tekemäni matkat olivat ne, kun kävin Millan kanssa kaupassa sekä vein Seijan kunnantatalolle. Käväisin sentään vielä pihassa nauhoittamassa digikameralla Jarin hyppelyä. Ratamon savulöyhkä haisi niin voimakkaasti, että vaatteet haisivat savulle vielä sisälle tultuanikin.

Päivän mittaan järjestelin valokuvia sekä kannoin petivaatteita parvekkeelle. Olisin halunnut imuroida, mutta imuriin ei löytynyt pölypusseja. Kun otin petivaatteet illalla pois parvekkeelta, ne haisivat aivan savulle. Ratamon savut, senhän tietää. Tässä muutamana viime päivänä savu haisi vähemmän kuin tavallisesti, sillä tuulen suunta ei ollut niin selvästi taloamme kohti kuin yleensä. En tiedä, mistä tällainen harvinainen luonnonoikku johtui.

perjantai 25.2.

Panin sähkölämmittimen autoon ja hain lehden. Ratamon savu haisi pihassamme, mutta ei enää postilaatikon luona. Pysähdyin lehti kädessäni analysoimaan... äsh tekohieno sana... tarkkailemaan... aah tämä on tavallista arkikieltä... tilannetta ja huomasin, että tuuli aivan selvästi keskustan suunnasta. Ratamon savun ei siis olisi pitänyt haista vastatuuleen. Eikä se haissutkaan - paitsi pihassamme. Kuten olen jo aikaisemmin todennut, Ratamoiden ei tarvitse kuin raapaista tulitikku kotonaan, kun sen savu jo haisee pihassamme. Sama mistä päin tuulee. Tähän lievennyksenä sentään se, että joskus tuuliolosuhteet ovat niin poikkeavat, että savu todella menee pois päin talostamme. Tällaisia ilmoja, vai pitäisikö sanoa outoja luonnonilmiöitä, on ollut viime päivinä muutaman kerran. Tänään Ratamon savu kuitenkin näytti tulevan meidän taloamme kohti. Huomasin sen, kun vietyäni Jarin kouluun ajoin paluumatkalla Ratamon mutkan kautta.

Täällä sisällä käy jostakin syystä kylmä tuuli. Ulkona tuulee voimakkaasti, ja tuuli tulee sisälle keittiön tuulettimesta. Jos tuuletin toimisi, se työntäisi ilmaa ulospäin. Kun se ei toimi, ilma tulee sisäänpäin. Ja ilma on kylmää.

Tuuletimme eilen sänkyvaatteita savuisella parvekkeella. Yöllä tunsin lieviä allergian oireita. Ne tuntuvat vieläkin. Paleltaa. Huoneessa käy todella inhottava veto.

torstai 3.3.

Ratamon savu löyhkää.

Iltapäivällä sujuin sen verran ulos että kävin hiihtämässä lammen ympäri. Ilma oli muuten OK, mutta tuuli aika viileästi. Ratamon savu haisi jo ison tien mutkaan asti. Pihassamme savu oli niin voimakas, että vaatteeni haisivat vielä kauan sen jälkeen kun olin tullut sisälle.

perjantai 4.3.

Päivä alkoi jossakin määrin ankeasti. Poikkeuksellisesti nousin sängystä vasta vähää vaille yhdeksän. Seija oli jo ehtinyt lähteä viemään Jaria. Kurkistin ulos. Huomasin jo ovella, että Ratamon savu haisee pihassamme poikkeuksellisen voimakkaana, jos mikään poikkeava nyt enää on mahdollista noissa hajuissa. Vedin oven kiinni ja kävin keittiössä, katsomassa olisiko Seija sittenkin hakenut lehden. Kun en löytänyt lehteä, päätin käydä katsomassa postilaatikosta. Vedin henkeä ja kävelin ripeästi postilaatikolle. Siellä hengitin ensimmäisen kerran. Huomasin, että raja, jossa savu haisi tai ei haissut, oli hyvin jyrkkä. Kun seisoi laatikon vieressä, savun hajun tunsi. Mutta kun kumartui laatikon päälle ottamaan lehteä, toisesta suunnasta tuleva tuuli puhalsi savun pois, ja ilma tuntui raikkaalta. Hengitin tuota raikasta ilmaa ja kävelin ripeästi sisälle taloon. Matkalla en juuri hengittänyt tai haistellut savua. Niinpä minulla oli hyvä tilaisuus todeta, kuinka mieletön savun hajun oli tuona lyhyenä aikana ehtinyt tarttua vaatteisiini. Se tuntui vielä monen minuutin ajan, kun istuin juomassa teetä.

Aivastuttaa kauheasti. En tiedä johtuuko se savusta vai siitä, että huoneessa on kylmä. Vai pölykö tämän aiheuttaa. Olo tuntuu joka tapauksessa nuhaiselta. Puin ylimääräisen villapuseron päälleni ja lisäsin lämmitystä.

Seija lähti jossakin vaiheessa jonnekin hommiinsa, ja minä jäin kämpille nyhjäilemään. Ratamon savu lemusi koko päivän pihassamme. Joskus puolen päivän maissa Seija tuli.

torstai 10.3.

Lähdimme Tarvasjoelle Ratamon savun lemutessa (käytin kaasunaamaria autoon mennessäni, ja kun riisuin sen 150 metriä ajettuani, savu haisi vieläkin autossa) hieman neljän jälkeen ja tulimme sieltä vähän ennen puolta yhdeksää.

keskiviikko 16.3.

Ratamon savulöyhkä haisi jo puoli kahdeksan aikoihin, kun hain lehden. Se on epätavallista, koska yleensä savu alkaa haista vasta kahdeksan jälkeen.

torstai 17.3

Ratamon savu lemusi taas pihassamme hyvin voimakkaasti. Vein Jarin kouluun. Paluumatkalla ajoin Ratamon mutkan kautta ja katsoin, mihin päin savu nousee piipusta. Se ei selkeästi noussut mihinkään suuntaan vaan leijui epämääräisesti piipun yläpuolella. Tämä se erikoisuus onkin. Vaikka savu ei näyttäisi tulevan meidän talomme suuntaan, silti se jotenkin kiertää pihaamme ja jää siihen leijumaan. Pihamme on kuin jonkinlainen savunkerääjä.

sunnuntai 20.3.

Katsoimme yhdeksältä aamulla alkaneen Formula-kisan. Päivä kului tietokoneen parissa puuhaillessa. Ulkona kävin vain sen verran, että hain lehden sekä kävin myöhemmin nuuhkimassa, kuinka Ratamon ikisavu löyhkäsi pihassamme. Laura soitti jossakin vaiheessa ja valitti masennustaan. Sanoin sille, että minäkin olen masentunut. Niin kuin olenkin.

maanantai 21.3.

En käynyt ulkona muuten kuin sen verran, että vein Jarin kouluun ja hain sanomalehden. Taisin käydä sen lisäksi ulko-ovella vilkaisemassa, kuinka kylmä ulkona on, ja haiseeko Ratamon savu. Iltapäivällä suunnittelin lähteväni autolla etsimään erästä kohdetta, mutta yön vähäinen nukkuminen aiheutti väsymystä, joten nukuin pienet päiväunet.

sunnuntai 27.3.

Heräsin joskus vähän ennen yhdeksää. Näyttää olevan tulossa lämmin päivä. Miten sitä täällä Töysässä voi hyödyntää? Mitä tekemistä täällä on ulkona? En ole vielä keksinyt. Pihassa haisee kuitenkin Ratamon savu, jos sinne menee muka tekemään jotain. Jostakin syystä savu ei ole viime päivinä pahasti kiusannut, mutta onko tämä vain hiljaiseloa suuren savun edellä? Viime vuoden pitkänäperjantaina savu oli aivan järkyttävää, niin järkyttävää, että odotin suorastaan kauhulla tämän vuoden vastaavaa päivää. Tällä kertaa Ratamot armahtivat meidät. Ehkä he tekevät näin, jotta emme turtuisi savukidutukseen, vaan se tuntuisi taas yhtä pahalta kuin ennenkin, kun se uudestaan alkaa. Tuntemattomia ovat Ratamoiden ja savun oikut.

torstai 31.3.

Sää oli aurinkoinen ja kaunis, mutta tällaisen sään “hyödyntämiseen” en ole keksinyt keinoja. Mitä täällä Töysässä tekee ulkona? Nimittäin silloin, jos Ratamon savu ei haise. Tänään se ei tainnut pahemmin haista.

keskiviikko 6.4.

Taidanpa lähteä nukkumaan. Sitä ennen pitää vähän tuulettaa täällä yläkerrassa. VOI TÖRKY! En olisi ikinä osannut kuvitella, että Ratamon savulöyhkä haisee tähän aikaan yöstä. Kun avasin varomattomuuksissani ikkunan, sieltä pöllähti kitkerä savun haju. Nyt koko huone haisee kuin ummehtunut savusauna. Tämä on käsittämätöntä. Ratamon savu ei nimittäin ole haissut kovin paljon viime päivinä. Miten se nyt voi haista yölläkin? Itse asiassa se haisi kyllä jonkin verran iltapäivällä ja taisi haista illallakin, mutta haju ei ollut kovin voimakas. Lähden selvittelemään asiaa. (Seuraava kappale on kirjoitettu jo toisella tietokoneella.)

Kävelin lenkin ulkona, mutta en nähnyt pimeässä Ratamon piippua. Savun tuleminen sieltä oli kuitenkin itsestään selvää, sillä savu lakkasi haisemasta, kun kävelin lähemmäksi Ratamon taloa. Savun raja oli hyvin selvä. Oli keväisen kirkas tähtitaivas, eli tunnelma olisi ollut oikein mukava, ellei ajatus yökaudetkin haisevasta savusta olisi pilannut sitä. Kello oli vähän vaille yksi yöllä.

Ehdin avata ikkunoita sen verran, että makuuhuoneessamme haisi savu, kun menin nukkumaan. Avasin ensiksi talon toisen pään ikkunan, ja sen jälkeen menin avaamaan oman huoneeni ikkunaa. Vasta sitä avatessani huomasin savun tuon edellä olevan sanan “TÖRKY” -kohdalla. Sen jälkeen menin panemaan toisen ikkunan kiinni, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Savua oli ehtinyt tulla sisälle. Nukkumaan meneminen tuossa tilanteessa oli todella masentavaa. Aivan sikamasentavaa ja ahdistavaa.

torstai 7.4.

Ja entäs Ratamon savu? Avatessani pahaa aavistamatta ikkunan aamulla annos Ratamon savua pöllähti jälleen sisälle. En olisi voinut kuvitellakaan, että se haisee jo ennen puolta yhdeksää aamulla. Kun Seija väitti, ettei se voi olla Ratamon savu, vaan että savun täytyy tulla jostakin muualta, otin auton ja ajoin lenkin katsoakseni, tuleeko Ratamon piipusta savua. Minulla oli kamera mukana, jotta voin ottaa kuvan todisteeksi. Ja tulihan sitä savua sieltä. Heikko sininen savujuova luikerteli piipun päästä ja kulkeutui meidän talomme suuntaan. Koska on lähes tyyntä ja säätila muutenkin on “otollinen”, savu ympäröi meidän talomme ja jää ikään kuin patjaksi talon ympärille. Ratamot... äsh, en keksi enää mitään uusia ilmaisuja tästä ikuisuusasiasta kertoakseni.

Vein Jarin kouluun aamulla. Paluumatkalla vastaan ajoi, kukapa muukaan kuin itse Uolevi Savu Ratamo. Tuntui mielettömältä nostaa sille kättä, mutta naapurisovun kulissia on kai vielä toistaiseksi ylläpidettävä.

Joskus yhdentoista maissa pakkasin autoa lähteäkseni Tarvasjoelle. Ratamon savu haisi vielä silloinkin, joten meinasin jo menettää hermoni. Puin kaasunaamarin päälleni ennen kuin jatkoin pakkaamista.

Kun tulin Töysään, Ratamon sininen savu haisi pihassamme niin kuin lähtiessänikin. Ajoin Ratamon mutkan kautta, jotta näin tuleeko piipusta savua.

Olin odottanut koko päivän erästä ohjelmaa, jonka aioin katsoa televisiosta. Se ei ollut ykköskategorian (teen itsemurhan, jos en näe) ohjelma vaan muuten vain ohjelma, joka olisi voinut kiinnostaa. Se alkoi puoli seitsemältä. Viimeisen kerran katsoin kelloa kuuden maissa. Sen jälkeen keskityin tietokoneen kimppuun - ja unohdin ohjelman. Näin vain vähän sen loppua. No, ei se ohjelma kovin kummoinen tainnut lopulta olla.. Myöhemmin illalla katoin sitä paitsi Salaisen Agentin, jonka ihme kyllä tänään muistin. Onkohan Ratamon savulla muistia parantava vaikutus?

lauantai 9.4.

Heräsin ennen kahdeksaa. Kun tuuletin huonettani, tulin puhaltaneeksi yhden kohmettuneen kärpäsen ikkunalaudalta. Se lähti lentämään, mutta joutui laskeutumaan hangelle noin viidentoista metrin päähän. Sen voimat eivät ilmeisesti riittäneet lentämiseen sen kauemmaksi. Minua alkoi säälittää se, joten kävin nostamassa sen varovasti tyhjään muovipurkkiin, jolla kannoin sen sulalle maalle talon seinustalle. Päästin sen menemään, ja se kömpi jonnekin talon rakenteisiin. Tuolle alueelle alkaa paistaa aurinko päivän mittaan, joten uskon sen olevan melko otollinen paikka tuolle kärpäselle. Hangelle jääminen sen sijaan olisi ehkä ollut kohtalokasta. Kärpänen tosin käveli hitaasti hangen pintaa pitkin kohti pensaikkoa, mutta matkaa oli vielä pitkästi. En tiedä olisiko se selvinnyt ilman apuani.

Niin, ja Ratamon savu haisi talon takapihalla entiseen kammottavaan malliinsa. Eikö se koskaan lopu? Ja miksi ihmeessä savun on aina tultava tänne meidän talomme suuntaan?

Eilen oli televisiossa ohjelma, jossa kerrottiin ilmansaasteista ja ympäristökysymysten historiasta. Se oli kammottavaa katseltavaa, kun koko ajan tuli mieleen meidän oma yksityinen ilmansaastuttajamme. Ohjelmaa katsoessa tulikin mieleeni myöntää Ratamoille Töysän pahimman ilmansaastuttajan diplomi.

maanantai 11.4.

Vein Jarin kouluun aamulla. Ratamon savu haisi taas kitkerästi pihassa. Panin palonilmaisimen rapuille katsoakseni, alkaako se vinkua savun voimasta. Se ei alkanut, mikä oli tietysti pieni pettymys. Tai vinkaisi se vähän, mutta se johtui ilmeisesti sen liikkumisesta tai tärähtämisestä. Olisin halunnut osoittaa, että savu todella haisee aivan oikeasti, eikä kyse ole minun mielikuvituksestani. Palonilmaisimen vinkuminen olisi ollut sataprosenttinen todiste.

Käytin kaasunaamaria viedessäni Jarin kouluun. Kun riisuin naamarin autossa, ajettuamme jonkin matkaa, tunsin vielä silloinkin voimakkaan savun hajun auton sisällä. Tulomatkalla yritin ottaa valokuvia savun lähteestä, mutta en saanut parhaita mahdollisia. Digikamera on järkyttävän hidas. Sillä ei saa otettua tilannekuvia, ja kahden kuvan välillä joutuu odottamaan aivan liian kauan. Lähtiessämme Jari otti minusta kuvan naamari päässäni. Olisi pitänyt olla pipo päässä, jotta olisin naamioitunut paremmin, ja kuvaa olisi voinut käyttää jossakin internet-sivulla.

lauantai 30.4.

Vappuiltana tuntuu, että vappu on vain Helsingissä. Kaikki asiat tuntuvat tapahtuvan siellä. Töysässä vappua ei yksinkertaisesti ole. Yksi asia täällä kuitenkin on. Nimittäin Ratamon savu. Se haisi taas illalla, kun kävin pihassa. En tosin nähnyt, tuleeko savu nimenomaan Ratamon piipusta, mutta mistään muustakaan piipusta en nähnyt savua tulevan. Tuulen suunta oli lisäksi Ratamolta päin, joten savun täytyi tulla sieltä. Ilma oli kylmentynyt, joten Ratamot olivat ilmeisesti päättäneet vähän lämmittää.

SYKSY 2004

2006-03-02T01:47:00.000-08:00

keskiviikko 27.10

Kitkerä pahanhajuinen savu lemusi taas pihassamme ja ärsytti minua. Suunnittelin kirjeen kirjoittamista Ratamon pariskunnalle. Niin ärsyyntynyt olin.

keskiviikko 10.11.

Vein Jarin kouluun. Ratamon savu haisee pihassamme käytännöllisesti katsoen joka hetki. Esimerkiksi eilen se haisi, kun vein Jarin aamulla kouluun. Se haisi myös, kun lähdin Tarvasjoelle. Ja se haisi, kun tulin Tarvasjoelta.

Illalla kävin kirjastossa kävellen. Tai olisin käynyt, jos kirjasto olisi ollut auki. Sen piti olla auki tänään, mutta ovessa oli lappu, jossa luki, että kirjasto on suljettu 10-12. marraskuuta tietojärjestelmän muutoksen takia.

Kun kävelin kirjastosta, aloin haistella jo hautausmaan nurkilla savun hajua. Ajattelin, että lämmittääkö joku muukin taloansa puilla kuin Ratamot, vai mistä haju tulee. Katselin talojen piippuja, mutta yhdestäkään ei tullut savua. Ajattelin, että ehkä joku lämmittää saunaa. Kun jatkoin matkaani savu haisi yhä. Niinpä ajattelin, että ehkä se tuleekin jostakin kauempaa, koska se haisee koko alueella. Mietin, missä poltetaan jotain niin voimakkaasti savuavaa, että haju leviää kilometrien päähän. Kun lähestyin taloamme, savun haju tuntui yhä, nyt vain entistä voimakkaampana. Pahat aavistukset alkoivat hiipiä mieleeni. Ei kai vain... Kävelin hieman talomme ohi lähelle Ratamon taloa. Kun ylitin tietyn pisteen tiellä, savun haju lakkasi kokonaan. Hengitin raikasta ilmaa, joka on harvinainen hyödyke meidän kulmillamme. Käveli vielä muutaman metrin nähdäkseni Ratamon piipun. Ja sieltähän sitä tuli. Sama iänikuinen sininen savukäärme kiemurteli piipusta kohti talon harjakattoa, joka toimii savunhajottimena ja levittää savun tasaisena mattona meidän pihaamme.

Uskomatonta. Yhdestä pienestä piipusta tulee niin paljon savua, että se haisee satojen metrien päässä ja levittäytyy kokonaiselle asuinalueelle. Täysin mieletöntä. Miten yksi perhe voi terrorisoida niin laajaa aluetta.

Tuo savuhomma sai minut niin pahasti pois tolaltani, että aloin etsiä internetistä asiaan liittyvää tietoa. Päätin, että NYT vihdoin vien Ratamon postilaatikkoon asiaa koskevaa tietoa. Jotain on pakko tehdä. Internet.sivujen tulostaminen takkusi todella pahasti, sillä tulostin meni monta kertaa jumiin PDF-tiedostoja tulostaessani. Lopulta kopioin niistä tekstiä Wordpadiin ja tulostin sen sieltä. Epäonnistuneita hukkasivuja tuli paljon. Tässä touhussa meni pitkälle yöhön.

Illalla, kesken noita mainitsemiani tulostuksia, katsoimme TV:stä Tähtiportin. Jakso ei ollut kovin hyvä. Yksi päätähti “poistui” sarjasta. Internet-tietojen mukaan tyyppi palasi takaisin yhden tuotantokauden jälkeen. En tiedä, onko sitä tiedetty tätä nyt katsomaamme jaksoa tehtäessä. Nämä Suomessa esitettävät jaksot ovat noin vuodelta 2001.

perjantai 12.11.

Ratamon savu haisee nyt niin mielettömästi, että yläkerrassa ei voi tuulettaa. Savua tulee joka ikkunasta, jos ikkunat avaa.. Tilanne on hyvin ahdistava ja masentava. Kun vein Jarin kouluun, ajoin paluumatkalla Ratamon kautta. Piipusta tuli valtavasti sinistä ja vaaleaa savua, joka kiemurteli tuulen riepottamana eri suuntiin. Ulkona sataa ja tuulee, eli ilma olisi periaatteessa aika tunnelmallinen ilman tuota savua.

Tuosta savusta sen verran vielä, että se on viime päivinä haissut pihassamme aamusta iltaan. Aivan oikeasti. Kun vien Jarin kouluun, pihassa haisee kitkerä pahanhajuinen savu. Kun lähden Tarvasjoelle, pihassa haisee kitkerä pahanhajuinen savu. Kun tulen Tarvasjoelta, pihassa haisee kitkerä pahanhajuinen savu. Kun käyn illalla kaupassa tai kävelyllä, pihassa haisee kitkerä pahanhajuinen savu.

Nyt olen aikonut vihdoin viedä Ratamon postilaatikkoon valittua materiaalia. En tosin vieläkään tiedä, mitä sinne vien. Ne toissa yönä tulostamani monisteet ainakin.

Masentaa.

sunnuntai 14.11.

Aivastelin kuin hullu eilen Tarvasjoelle ollessani. No, tässä nyt ei ole mitään erikoista, mutta ehkä silti aivastelin tavallista enemmän (todennäköisesti useammin yhden iltapäivän aikana kuin astmasta ja allergioista kärsivä Seija kymmenessä vuodessa!). En tiedä, pölysivätkö sahaamamme puut vai olinko allerginen moottorisahan kärylle. Vai Ratamon savuko on aiheuttanut kestoallergian. Joka tapauksessa nappasin lopulta eilen illalla yhden Zyrtecin.

tiistai 16.11.

Vein Jarin kouluun. Nyt oli pakkasta, ja auton lasit olivat jäässä. Sulatimme niitä vedellä. Taas haisee Ratamon ikisavu pihassamme. Eilinen oli siitä harvinainen päivä, että savu ei ainakaan kovin paljon haissut talomme lähistöllä. Ehkä se vähän joskus tuoksahti. Olen jo niin kurkkuani myöten täynnä tuota savua, että taidan haistaa sen automaattisesti talomme lähellä, vaikka se ei haisisikaan. Tänään se joka tapauksessa haisi aivan oikeasti.

perjantai 19.11.

Ratamon savu haisee AINA.

tiistai 23.11.

Ratamon ikisavu haisi taas aivan hirveästi, kun vein Jarin kouluun. Otin asian puheeksi, ja siitä nousi tietysti jonkinlainen riita. Yhdessä vaiheessa olin jo ryntäämässä puhelimeen soittamaan Ratamolle. Tämä sen jälkeen, kun Laura oli sanonut miettineensä yöllä, että suunnittelemamme kirje Ratamolle ei ehkä sittenkään ole hyvä ajatus. No, lopulta en myöskään soittanut. Tämän rähinän keskellä Seija esitti tavanomaista ratkaisuaan asiaan eli että muuttaisin jonnekin. Esitin sille saman kysymyksen, jonka esitän tässäkin: Minne?

Tämä päivä meni oikeastaan täysin pilalle silmien kutiamisen ja yleisen allergian vuoksi. En keksi mitään muuta syytä näille oireille muuta kuin keittiön siivoaminen ja siitä aiheutunut pöly. Keittiössä oli tietysti monen vuoden siitepölyt, joita on tullut ulkoa. Lehtien levittely sai ne liikkeelle. Ellei Ratamon ikisavu siten aiheuta näitä oireita.

tiistai 30.11.

Illalla kävin Jarin kanssa iltakävelyllä Siwan takana. Sateli jonkin verran lunta. Ostimme Siwasta jotain sapuskaa. Ratamon savu löyhkäsi talomme luona niin kuin lähes aina löyhkää.

Jep. Tässäpä taisikin olla marraskuu. En tiedä, jäikö tästä mitään muuta “käteen” kuin Ratamon ikisavun kitkerä löyhkä, joka muutaman kerran meinasi saada minut täysin pimahtamaan. Tarvasjoella kävin jonkin verran puuhailemassa ja kai jotain pientä sain aikaankin. Hyvin pientä mutta kuitenkin.

keskiviikko 1.12.

Ostin K-Raudasta kaasunaamarin.

lauantai 4.12.

Iltapäivällä hain Millan Vaasasta, jonne se tuli junalla. Ratamon savulemu haisi aivan järkyttävän murhaavana pihassamme kun lähdin. Matkalla pöllytti aika lailla lunta. Millan juna oli 15 minuuttia myöhässä, ja junaa odotellessani ajelin autolla sataman seudulla sekä tien päässä, josta lähtee tie Hailuodon lautalle.

Olin sietämättömän masentunut koko Vaasan reissuni ajan. Minua ärsytti kaikki: Ratamon ikisavu, jota jouduin hengittämään lähtiessäni ja joka odottaisi meitä Töysään tullessamme. Tyypit, jotka pitävät häikäiseviä lisätakavaloja, joita joutuu tuijottamaan. Poliisit, jotka kehottavat käyttämään niitä. Kaikki mahdollinen.

tiistai 7.12.

Satoi lunta. Ratamon savu haisi sen verran, että sain tilaisuuden kokeilla kaasunaamaria, kun pakkasin tavaroita autoon. Se suodattaa tehokkaasti. Savun hajua ei tunne. Kaasunaamari on tosin ankea pidettävä.

maanantai 13.12.

Ratamon savut ne vaan katkuavat. Siivoushommista ei oikein tullut mitään. Oli kylmä, ja allergiakin vaivasi. Kävin lämpimässä kylvyssä ja nukuinkin jonkin aikaa. Alkuillasta kävin kävellen kirjastossa.

tiistai 14.12.

Ratamon savukatku haisi taas aivan järkyttävästi ulkona. Se ei haissut kovin paljon vielä kahdeksan jälkeen, kun panin autoon sähkölämmittimen (minkä unohdin käynnistää), mutta yhdeksän maissa lemu oli hirveä. Olen tullut siihen tulokseen, että savu haisee ulko-ovemme edessä aina, kun Ratamon uunissa on tulet. Ei ole mitään merkitystä, mistä päin tuulee. Savu kiertyy joka tapauksessa jollakin käsittämättömällä tavalla pihaamme. Eräänäkin päivänä oli suorastaan navakka tuuli Ratamon talon suuntaan, niin että viereisen talon takasta tuleva savu meni kovaa vauhtia sinne päin. Silti Ratamon savu haisi pihassamme.

Illalla kirjoitin pitkän jutun eräälle nettipalstalle, ja juuri kun juttu alkoi olla valmis, sähköt katkesivat. Tallennan aina jutut levylle, kun kirjoitan niitä, ja teen välitallennuksiakin juuri tällaisten tapausten varalta. Paitsi silloin kun on tällainen tapaus! Niinä harvoina kertoina en muista tallentaa. Eli se siitä jutusta. Juttu käsitteli Ratamon savua.

perjantai 17.12.

Ratamon ikisavu se vaan jaksaa löyhkätä pihassamme. Kun kävelin aamulla autoon, pidin kaasunaamaria päässäni. Tiesin, että savu haisee, koska olin nuuhkaissut oven raosta vähän aikaisemmin. Automatkan aikana otin naamarin päästäni ja tullessa kävelin autosta ulko-ovelle hengitystäni pidätellen.

Nyt pitäisi käydä asentamassa tuuletin talon katolle, mutta se savu, se savu... Luuleekohan joku, että olen skitsofrenian kourissa ja kuvittelen koko asian. En usko olevani, sillä todellisuudentajuni on täysin tallella. En kuvittele, että hammaslääkäri on CIA:n määräyksestä asentanut radiovastaanottimen hampaaseeni, ja kaikkea mitä puhun, salakuunnellaan. Jos noin kuvittelisin, silloin olisi aihetta huoleen. Tuollaisiahan mielisairaiden tyypilliset kuvitelmat ovat.

perjantai 24.12.

Kämpille saapuessani joudun taas kahlaamaan Ratamon savukatkujen läpi. Minulla ei ollut avainta, joten jouduin odottamaan oven edessä kunnes Seija tuli avaamaan oven. Ärsytti mielettömästi, koska en olisi halunnut hengittää savua. Pian tämän jälkeen kävin vielä Millan ja Lauran kanssa Siwassa, joka oli hetken päästä menossa kiinni.

lauantai 25.12.

No joo. Nukuin jonnekin puolen päivän yli, kuten viime päivinä on ollut tapana. Päivä kului tavalliseen tapaan nyhjäillessä. Jossakin vaiheessa aloin väsätä kirjettä Ratamolle savuhaitoista, mutta kirje jäi taas kesken, kun en pystynyt tulostamaan tiettyjä oheisaineistoja siihen. Savu sen sijaan jatkoi lemuamistaan. Illalla kävin Millan ja Lauran kanssa pienellä iltakävelyllä. Illemmalla katsoin Star Trek -elokuvan, jonka olen katsonut ennenkin. Raahasin kuvanauhurin omaan huoneeseeni.

maanantai 27.12.

En ole saanut absoluuttisesti mitään hyödyllistä tai edes mainittavaa asiaa tehdyksi viime päivinä tai oikeastaan kuukausiin. Haluaisin tehdä jotain konkreettista, kuten esimerkiksi kunnostaa vanhoja autoja tai rakentaa veneitä tai korjata laivaa. Täällä Töysässä ei voi tehdä muuta kuin haistella Ratamon ikuista savulöyhkää. Se estää useimmat sisäsiivouksetkin, sillä ovia ja ikkunoita ei voi pitää auki.

tiistai 28.12.

Jep, nukuin muutaman tunnin. Heräsin joskus puolen päivän jälkeen kuten tavallista. Päivä kului nyhjäillessä. Jossakin vaiheessa kävin Shellillä ostamassa pätkän sähköjohtoa sekä pari ”ryöstäjää” sähkön ottamiseksi johdon kuorien läpi auton rekisterivaloihin. Myöhemmin illalla virittelin niitä valoja. Homma kesti kauan, koska yritin aluksi välttää johtojen katkaisemista. Pihamme ei ole sopiva paikka auton korjaamiseen, koska Ratamon savu lemuaa lähes aina jonkin verran.

KEVÄT 2004

2006-03-01T00:17:00.000-08:00

Jostakin kertomus on aloitettava.

Tässä blogissa kerron savuhaitoista, joita aiheutuu, kun naapurimme lämmittää taloaan.

Kertomus on hyvä aloittaa jostakin tietystä päivämäärästä. Se olkoon 1.1.2004, vaikka savu ei alkanut tuolloin haista pihassamme. Se oli haissut jo aikaisemmin, ja ongelma oli koko ajan pahentunut.

Vuodesta 2004 alkaen merkintöjä savusta alkaa löytyä runsaasti päiväkirjastani ja kirjoituksistani, joten vuosi 2004 lienee hyvä ajankohta aloittaa tämä kertomus. Ehkä voidaan sanoa, että vuodesta 2004 alkaen olen ollut savun haistelemisen ammattilainen. Siihen asti olin vain harrastelija.

Tekstit ovat otteita päiväkirjoistani ja muista kirjoituksistani. Savustajaperheen nimi "Ratamo" on keksitty, samoin paikkakunta "Töysä". Kenenkään Töysässä mahdollisesti asuvan Ratamon ei siis pidä luulla, että kertomuksessa tarkoitetaan häntä. Myös muita ihmisten ja paikkojen ja mahdollisesti esineiden ja tapahtumien nimiä on muutettu.

sunnuntai 4.1.

Päivä kului kämpillä oleskellessa. Emme käyneet missään. Pihassa ei edes pysty olemaan, sillä ulkona haisee näin talvisin lähes jatkuvasti Ratamon piipusta tuleva kauhea savun katku, ja se ärsyttää minua. Olen ottanut pari kertaa kuvankin tuosta savusta digikameralla. Savu on sinistä. Jos ei tuule, se jää leijumaan lähistölle ja haisee kaikkalla. Jos tuulee, tulee tietysti meidän suuntaamme, ja silloin savu haisee pihassamme. Talon nurkkaus, jossa ulko-ovi on, tuntuu oikein keräävän savua. Tuulet käyvät siihen jotenkin ihmeellisesti.

maanantai 12.1.

Kun vein aamulla Jarin kouluun, näytti hetken siltä, että Ratamon ikisavu ei haisisi pihassamme. Ilo oli kuitenkin lyhyt, sillä pian savu taas haisi.

perjantai 1. 2.

Lunta oli satanut yön aikaan melko lailla, ja lumiaura oli aurannut pihaamme menevän tien tukkoon. Näin tapahtuu aina, ja se on ärsyttävää. Ärsyttävää on myös Ratamon piipusta nouseva ikuinen savu, joka haisee pihassamme. Se haisee usein myös talomme sisällä, kun avaamme ikkunan.

maanantai 4.2

Ratamon savu haisee pihassamme jatkuvasti. Tämän päiväkirjan mahdol linen lukija ei ehkä usko asiaa, jos mainitsen sen vain kerran aivan kuin ohi mennen. Asia on mainittava usein, jotta lukija todella uskoisi, että savun haju on jatkuvaa. Siis jatkuvaa, jatkuvaa, jatkuvaa. No, okei, joskus aamuyöllä savu ei ehkä juuri haise, mutta emmepä silloin käykään ulkona.

torstai 5.2.

Päivä taisi kulua aika tyhjänpäiväisissä merkeissä. Niin kuin käytän nössä joka päivä, haistelin todennäköisesti tänäänkin Ratamon katkuavia ikusavuja pihassamme ja olin tuosta savun hajusta, jolle en mitään voi, ärsyyntynyt.

En muista oliko se juuri tänään, mutta saattoi ollakin, kun myös toisen naapurimme Tirkkosen piipusta nousi kitkerää savua. Se savu tun keutui tuuletusventtiilin kautta keittiöömme, mitä Ratamon savu nyt sentään ei yleensä tee, koska se tulee eri suunnasta. Savu pääsi tulemaan sisälle, koska venttiilissä ei ollut tavanomaista puhallusta tuulettimen puuttuessa. Tirkkosen savu, vaikka se pahalle haisikin, oli kuitenkin helpompi kestää kuin Ratamon savu, sillä Tirkkoset savuttavat vain harvoin. Ratamon kitkerät lemut sen sijaan haisevat pihassamme käytännössä joka ikinen päivä ainakin jossakin vaiheessa.

tiistai 31.3.

Ratamoiden piti lopettaa savustamisensa silloin kun sähkön hinta halpenee. Näin ainakin Seija sanoi. Mutta eipä tyyppi lopettanutkaan. Elämme edelleen savupilven keskellä. Se on sietämätöntä. Niinpä kun tulee jostakin muualta talomme luokse, vaikkapa kävelylenkiltä, on äärimmäisen masentavaa todeta kuinka savu taas haisee. Se haisee lähes aina. Jostakin käsittämättömästä luonnonoikusta savu tulee useimmiten meidän suuntaamme, vaikka virallinen tuulen suunta olisi jokin muu.

Ai niin. Näihin Ratamon haiseviin ja masentaviin ikikatkuihin päättyi maaliskuu.

perjantai 9.4.

Illalla kärsimme tavallista pahemmista savuhaitoista. Yleensä Ratamon piipusta ei tule savua enää myöhään illalla, mutta tänään sitä tuprutti vielä yhdentoista aikaan. Talomme oli ilmeisesti kokonaan savupilven peitossa, ja savua tuli sisäänkin, kun avasin vahingossa yläkerran ikkunan. Yläkerrassa oli huono ilma, ja olisin halunnut tuulettaa. Talon kummassakin päässä haisi kuitenkin voimakas savu, joten tuulettaminen oli mahdotonta. Aloin olla aika hermostunut tähän tilanteeseen. Ryntäilin ulkona kameran kanssa ottaakseni kuvia savusta, mutta ei se ollut pimeällä mahdollista.

torstai 15.4.

Päivä kului Töysässä nyhjäillessä. Kirjoitin yleisönosastojuttua Ratamon savuttamisesta. En saanut sitä postitettua vielä tänään. Tässäpä päivän aikaansaannokset olivat.

26.4.

Töysään tultuani käväisin saman tien kirjastossa. Katsoin, olisiko Länsi-Suomen sanomat julkaissut sitä savujuttuani. Eihän se tietenkään ollut. Juttu oli ilmeisesti aivan liian pitkä. Kun menin lehtihuoneeseen, niin eikös siellä istunut Saara Ratamo . "Sattuneesta syystä" en kehdannut ottaa Länsi-Suomen sanomia käteeni ennen kuin se oli lähtenyt. Odotellessani luin Tietokone-lehteä.

Olin kirjoittanut tuon yleisönosastojutun hieman eri syystä kuin useimmat muut. En halunnut kirjoituksella huomiota itselleni ja nerokkaille ajatuksilleni. Sen sijaan halusin kirjoituksen vaikuttavan siten, että Ratamot lakkaisivat savuttamasta. Nyt ne eivät lakkaa. Lehden toimittaja teki tietämättään aika keljun tempun, Olin panostanut paljon tuohon juttuun.

keskiviikko 12.5.

Kävin illalla kirjastossa. Selasin vanhoja paikallislehtiä ja totesin, että savujuttuni oli sittenkin julkaistu 27.4. ilmestyneessä lehdessä. Olin ollut aivan varma, että sitä ei julkaistaisi. Havainto, että juttu oli julkaistu, piristi hieman. Ei kuitenkaan paljon.