Illalla kirjoitin taas yhden kirjeen, jonka aioin viedä Ratamon postilaatikkoon. En ole laskenut, monesko tällainen kirje tämä on, mutta aika monta keskeneräistä kirjettä on olemassa. Nyt olin tehnyt päätöksen, että vien kirjeen lopulta postilaatikkoon. Päätin kuitenkin lopulta, että vien sen vasta huomenna aamulla, kun haen lehden, ettei Seija kuule kun ovi kolahtaa ja ihmettele, missä oikein kävin. Menin nukkumaan aika myöhään.
Kun menin aamulla alakertaan, olin taas tunnistavinani lievää savun hajua. Ihmettelin, että ei kai savu voi haista vielä näin aikaisin aamulla. Kurkistin ulko-ovesta, ja kyllähän siellä tuntui melko voimakas savun haju. En muistanut, että oven kahva on edelleen irti, joten kun vetäisin ovea kiinni, kahva jäi käteeni ja ovi jäi raolleen. Savua tunkeutui tietenkin koko ajan sisälle. Kaappasin kahvan lattialta ja tungin sen paikoilleen, jotta saisin oven mahdollisimman nopeasti kiinni. Savua ehti tulla alakerran eteiseen vaikka kuinka paljon. Tuntui, että se haisi lievästi olohuoneessakin ja oikeastaan koko alakerrassa.
Tässä vaiheessa lopetin viimeisetkin empimiset siitä, vienkö kirjeen Ratamon postiluukkuun. Nappasin kirjeen käteeni ja kävin pudottamassa kirjeen samalla kun hain lehden. Huomasin, että savun haju tuntuu ulko-ovemme edessä, mutta sitä ei tunne enää kauempana pihassa. Tässä näkyy (=haisee) taas se erikoinen ilmiö, että tuuli jollakin ihmeellisellä tavalla pyörittää savua talomme ympärille, vaikka savun näennäinen kulkusuunta olisi metsään päin. Huomasin pihalta katsellessani, että koko Ratamon takana oleva aukea aina metsän reunaan saakka oli sinisen savun peitossa. Jollakin ihmeellisellä tavalla osa savusta kiertää meidän talomme suuntaan ja jopa etupihalle asti. Ehkä pihassa olevat puut vaikuttavat tähän. Ne toimivat savun kerääjinä.
Nappasin kameran ja kävin ottamassa muutaman kuvan savusta. Kamera ei koskaan tallenna näkymää aivan sellaisena kuin silmä sen näkee. Kuvasta joka tapauksessa voi selvästi nähdä, että Ratamon takapihalla todella leijuu savupilviä, joita näkyy vielä aivan metsän rajassa. Savun määrä on aivan järkyttävä, kun ottaa huomioon millaisesta pienestä savupiipun reiästä sitä tulee. Kun tähän lisätään se, että Ratamon tuottaman savun haju on järkyttävän voimakas verrattuna näkyvään savun määrään, ongelman voi ymmärtää. Valitettavasti hajua ei voi valokuvata.
Jos minä sytyttäisin tulen saunan uuniin, tuskin koko takapihamme olisi sinisen savun peitossa. Ei todellakaan. Olen joskus katsonut, kuinka paljon piipusta tulee savua, kun saunan uunissa on tuli. Otin kuviakin tästä. Savua tuskin näkee. Piipun yläpuolella vain väreilee lämmin ilma.
Minua pelottaa millaisia seurauksia kirjeestäni voi olla. Ehkä se aiheuttaa jonkinlaisen katastrofin, joka johtaa pois muuttamiseemme. Töysään muuttamisemme 17 vuotta sitten oli seurausta katastrofeista, joiden kohteeksi jouduimme Tarvasjoella. Silloinkin kirjoitin epätoivoissani kirjeitä, jotka aiheuttivat vastatoimia. Seijan mielestä nimenomaan kirjeeni oli lopullinen syy siihen, että meidän karkotettiin kodistamme. En tiedä oliko se vai ei, mutta epätoivoinen ihminen tekee epätoivoisia tekoja. Nyt ei mielestäni pelissä ole niin paljon, koska vaikka meidät karkotettaisiin Töysästä., ei sitä voisi verrata karkotukseen Kaarelasta. Toisaalta Kaarelasta karkottaminen oli niin rankka juttu, että siitä hengissä selvinnyt ei aivan pienestä hätkähdä.
Toivon, että kirjeeni ei johda siihen, että Ratamot ehdottaisivat keskusteluja asiasta. Asiassa ei nimittäin ole mitään keskusteltavaa. Mistä me keskustelisimme? Siitäkö, että kun Ratamon savu tällä hetkellä aiheuttaa meille vakavan viihtyvyyshaitan ja suoranaisen hengenvaaran, tätä haittaa ja vaaraa ehkä joskus tulevaisuudessa vähän pienennetään, kunhan Ratamot saavat ostettua itselleen paremman lämmityskattilan. Ei se riitä. En halua odottaa mitään tulevaisuuden ratkaisuja. Haluan, että Ratamon savun haiseminen loppuu tänään, eikä savu enää koskaan haise pihassamme tai talossamme. Miten siihen päästään, siitä en ole kiinnostunut.
Ehkä jonkinlainen sähkötuulettimen avulla toteutettu suljetun piirin kiertopoltto voisi olla hyvä ratkaisu - siinä piippu johtaisi savun Ratamon talon sisälle, josta savu puhallettaisiin uudelleen uunin korvausilmaksi. Tässä järjestelyssä ei olisi lainkaan päästöjä ulkoilmaan. Järjestelmä olisi lisäksi oikeudenmukainen, koska savusta kärsisivät vain ne, jotka siitä hyötyvätkin. Järjestelmä saattaisi johtaa eliniän lyhenemisiin, mutta niinhän nykyinenkin järjestelmä johtaa. Ainoastaan kohde, kenen elinikä lyhenee, vaihtuisi.
Minusta tällaisten asioiden pohtiminen on kammottavaa, koska savu aivan oikeasti lyhentää sitä hengittävien elinikää. Savuttaja tappaa uhrinsa - ja saa tehdä sen aivan laillisesti. Tämä on mieletöntä.
