Jostakin kertomus on aloitettava.
Tässä blogissa kerron savuhaitoista, joita aiheutuu, kun naapurimme lämmittää taloaan.
Kertomus on hyvä aloittaa jostakin tietystä päivämäärästä. Se olkoon 1.1.2004, vaikka savu ei alkanut tuolloin haista pihassamme. Se oli haissut jo aikaisemmin, ja ongelma oli koko ajan pahentunut.
Vuodesta 2004 alkaen merkintöjä savusta alkaa löytyä runsaasti päiväkirjastani ja kirjoituksistani, joten vuosi 2004 lienee hyvä ajankohta aloittaa tämä kertomus. Ehkä voidaan sanoa, että vuodesta 2004 alkaen olen ollut savun haistelemisen ammattilainen. Siihen asti olin vain harrastelija.
Tekstit ovat otteita päiväkirjoistani ja muista kirjoituksistani. Savustajaperheen nimi "Ratamo" on keksitty, samoin paikkakunta "Töysä". Kenenkään Töysässä mahdollisesti asuvan Ratamon ei siis pidä luulla, että kertomuksessa tarkoitetaan häntä. Myös muita ihmisten ja paikkojen ja mahdollisesti esineiden ja tapahtumien nimiä on muutettu.
sunnuntai 4.1.
Päivä kului kämpillä oleskellessa. Emme käyneet missään. Pihassa ei edes pysty olemaan, sillä ulkona haisee näin talvisin lähes jatkuvasti Ratamon piipusta tuleva kauhea savun katku, ja se ärsyttää minua. Olen ottanut pari kertaa kuvankin tuosta savusta digikameralla. Savu on sinistä. Jos ei tuule, se jää leijumaan lähistölle ja haisee kaikkalla. Jos tuulee, tulee tietysti meidän suuntaamme, ja silloin savu haisee pihassamme. Talon nurkkaus, jossa ulko-ovi on, tuntuu oikein keräävän savua. Tuulet käyvät siihen jotenkin ihmeellisesti.
maanantai 12.1.
Kun vein aamulla Jessen kouluun, näytti hetken siltä, että Ratamon ikisavu ei haisisi pihassamme. Ilo oli kuitenkin lyhyt, sillä pian savu taas haisi.
perjantai 1. 2.
Lunta oli satanut yön aikaan melko lailla, ja lumiaura oli aurannut pihaamme menevän tien tukkoon. Näin tapahtuu aina, ja se on ärsyttävää. Ärsyttävää on myös Ratamon piipusta nouseva ikuinen savu, joka haisee pihassamme. Se haisee usein myös talomme sisällä, kun avaamme ikkunan.
maanantai 4.2
Ratamon savu haisee pihassamme jatkuvasti. Tämän päiväkirjan mahdollinen lukija ei ehkä usko asiaa, jos mainitsen sen vain kerran aivan kuin ohi mennen. Asia on mainittava usein, jotta lukija todella uskoisi, että savun haju on jatkuvaa. Siis jatkuvaa, jatkuvaa, jatkuvaa. No, okei, joskus aamuyöllä savu ei ehkä juuri haise, mutta emmepä silloin käykään ulkona.
torstai 5.2.
Päivä taisi kulua aika tyhjänpäiväisissä merkeissä. Niin kuin käytän nössä joka päivä, haistelin todennäköisesti tänäänkin Ratamon katkuavia ikusavuja pihassamme ja olin tuosta savun hajusta, jolle en mitään voi, ärsyyntynyt.
En muista oliko se juuri tänään, mutta saattoi ollakin, kun myös toisen naapurimme Tirkkosen piipusta nousi kitkerää savua. Se savu tun keutui tuuletusventtiilin kautta keittiöömme, mitä Ratamon savu nyt sentään ei yleensä tee, koska se tulee eri suunnasta. Savu pääsi tulemaan sisälle, koska venttiilissä ei ollut tavanomaista puhallusta tuulettimen puuttuessa. Tirkkosen savu, vaikka se pahalle haisikin, oli kuitenkin helpompi kestää kuin Ratamon savu, sillä Tirkkoset savuttavat vain harvoin. Ratamon kitkerät lemut sen sijaan haisevat pihassamme käytännössä joka ikinen päivä ainakin jossakin vaiheessa.
tiistai 31.3.
Ratamoiden piti lopettaa savustamisensa silloin kun sähkön hinta halpenee. Näin ainakin Seija sanoi. Mutta eipä tyyppi lopettanutkaan. Elämme edelleen savupilven keskellä. Se on sietämätöntä. Niinpä kun tulee jostakin muualta talomme luokse, vaikkapa kävelylenkiltä, on äärimmäisen masentavaa todeta kuinka savu taas haisee. Se haisee lähes aina. Jostakin käsittämättömästä luonnonoikusta savu tulee useimmiten meidän suuntaamme, vaikka virallinen tuulen suunta olisi jokin muu.
Ai niin. Näihin Ratamon haiseviin ja masentaviin ikikatkuihin päättyi maaliskuu.
perjantai 9.4.
Illalla kärsimme tavallista pahemmista savuhaitoista. Yleensä Ratamon piipusta ei tule savua enää myöhään illalla, mutta tänään sitä tuprutti vielä yhdentoista aikaan. Talomme oli ilmeisesti kokonaan savupilven peitossa, ja savua tuli sisäänkin, kun avasin vahingossa yläkerran ikkunan. Yläkerrassa oli huono ilma, ja olisin halunnut tuulettaa. Talon kummassakin päässä haisi kuitenkin voimakas savu, joten tuulettaminen oli mahdotonta. Aloin olla aika hermostunut tähän tilanteeseen. Ryntäilin ulkona kameran kanssa ottaakseni kuvia savusta, mutta ei se ollut pimeällä mahdollista.
torstai 15.4.
Päivä kului Töysässä nyhjäillessä. Kirjoitin yleisönosastojuttua Ratamon savuttamisesta. En saanut sitä postitettua vielä tänään. Tässäpä päivän aikaansaannokset olivat.
26.4.
Töysään tultuani käväisin saman tien kirjastossa. Katsoin, olisiko Länsi-Suomen sanomat julkaissut sitä savujuttuani. Eihän se tietenkään ollut. Juttu oli ilmeisesti aivan liian pitkä. Kun menin lehtihuoneeseen, niin eikös siellä istunut Saara Ratamo . "Sattuneesta syystä" en kehdannut ottaa Länsi-Suomen sanomia käteeni ennen kuin se oli lähtenyt. Odotellessani luin Tietokone-lehteä.
Olin kirjoittanut tuon yleisönosastojutun hieman eri syystä kuin useimmat muut. En halunnut kirjoituksella huomiota itselleni ja nerokkaille ajatuksilleni. Sen sijaan halusin kirjoituksen vaikuttavan siten, että Ratamot lakkaisivat savuttamasta. Nyt ne eivät lakkaa. Lehden toimittaja teki tietämättään aika keljun tempun, Olin panostanut paljon tuohon juttuun.
keskiviikko 12.5.
Kävin illalla kirjastossa. Selasin vanhoja paikallislehtiä ja totesin, että savujuttuni oli sittenkin julkaistu 27.4. ilmestyneessä lehdessä. Olin ollut aivan varma, että sitä ei julkaistaisi. Havainto, että juttu oli julkaistu, piristi hieman. Ei kuitenkaan paljon.
