torstai 5.1.
Ratamon savu se vain jatkaa löyhkäämistään. Se on haissut alkuvuoden päivät lähes aamusta iltaan. Tänä iltana en voinut tuulettaa, koska savu lemusi talon kummallakin puolella yläkerrassa. Tämä on äärimmäisen masentavaa.
Valvoin myöhään yöhön, suorastaan aamuun. Yö on nimittäin ainoa aika, jolloin tietokoneella voi olla rauhassa.
sunnuntai 8.1.
Tätä päivää voisi nimittää sietämättömän savun päiväksi. Ratamon savu löyhkäsi pahemmin kuin koskaan ennen. Ne, jotka ovat lukeneet päiväkirjaani ja muita savun kuvauksiani, tietävät, että tämä on kovasti sanottu. Se on kuitenkin totta. Tänään tehtiin ennätys. Ratamot tekivät uuden ilmansaastuttamisen ennätyksensä.
Huomasin savun hajun jo sisällä televisiota katsoessani. Luulin alussa, että joku on avannut ikkunan, ja savua tulee sieltä. Kun kurkistin ulos keittiön ovesta, järkyttävä totuus paljastui. En mitenkään pysty sanoilla kuvaamaan hajua, koska sanat eivät sisällä elementtejä, joilla asian voisi ilmaista. Jos kirjoitan, että ulkona haisi mieletön savu, mitä lukija siitä voi päätellä? Ehkä jotain, mutta jollekin mieletön savu on eri asia kuin jollekin toiselle. Pistävä, kitkerä, inhottava, erittäin voimakas. Voisin kirjoittaa tähän kaikki mahdolliset savua kuvaavat sanat, mutta en siltikään pystyisi kuvaamaan täysin oikein, miltä ulkona haisi. Haisiko siellä samalta kuin nuotion vieressä seisovasta silloin, kun tuuli puhaltaa savun seisojan suuntaan? Ehkä, mutta nuotion savu ei haise niin pahalle. Ehkä käryävä, huonosti palava nuotio, hitaasti savua tihkuva kaatopaikan jätekasa, täsmentää mielikuvaa. Hajukuvaa.
Panin kaasunaamarin päälleni ja menin ulos kameran kanssa. Halusin ottaa kuvan röyhyttävästä piipusta. En tainnut onnistua, koska oli pimeää. Eikä savu sen kummemmalta näyttänyt kuin savulta. Se luikerteli tuttuun tapaansa matalalla kohti pihaamme. Lähes tyyni ilma ja ehkä jonkinlainen matalapaine sai savun kertymään suureksi keskittymäksi talomme ympärille.
Keräsin savua lasipurkkeihin pihassamme. Suljin kannet. Nyt on on olemassa todiste, vaikka ei siitä olekaan mitään hyötyä. Kenelle todistaisin. Kirjoitin myös jutun Tukiasema-palstalle. Ei siitäkään ole mitään hyötyä, mutta sainpahan purkaa pahaa mieltäni.
Kun otin sisällä kaasunaamarin päästäni, vaatteeni löyhkäsivät kuin olisin ollut jossakin savustamossa tai tervahaudassa. Savun haju tuntui villapuserossani vielä silloinkin kun istuin tietokoneen ääressä kirjoittamassa edellä mainittua juttuani.
Alkuillasta nukuin hieman. Olin suunnitellut nukkumista jo silloin, kun huomasin savun hajun, mutta nukkumaan meneminen siirtyi. Olin masentunut, kun tajusin joutuvani hengittämään jonkinlaisen määrän savua jopa nukkuessani. Totta kai sitä tulee sisälle ovien raoista ja muista koloista, joista ilmaakin tulee.
maanantai 9.1.
Illalla kävelin kirjastoon. Luin lehtiä. Ratamon savu sen kuin löyhkäsi. Se painostaa elämääni tai suorastaan hallitsee sitä. Se aiheuttaa masennusta ja pakokauhua. Haluaisin pois tästä savun kiroamasta talosta.
tiistai 10.1.
Jossakin vaiheessa tänään iltapäivällä koimme harvinaisen hetken, kun Ratamon savu ei vähään aikaan ainakaan pahemmin haissut pihassamme. Huomasin Shelliltä palatessani, että Ratamon pihaan oli tullut harmaa pakettiauto. Ehkä Ratamot eivät kehtaa röyhyttää piippuaan silloin kun heillä on vieraita. Illalla savu jo haisikin uudestaan, joten tuo hetken savuttomuus oli vain harvinainen häiriö tai poikkeus normaalitilassa.
keskiviikko 11.1.
Nukuin jo pari tuntia, mutta heräsin enkä saanut enää unta. Unirytmini on ollut pielessä koko alkuvuoden. Sen tyyppiset asiat, kuten auton ajaminen pitkin yötä Helsingissä, eivät ainakaan ole parantaneet tilannetta. Yövalvomisen seurauksena minua on väsyttänyt päivisin, ja päiväunien seurauksena en ole saanut unta öisin. Epäilen lisäksi, että tämä asunto on monessa mielessä asumiskelvoton, epäterveellinen paikka oleskella, ja tällä asialla on merkitystä myös nukkumisiin.
Yksi haittaava tekijä on Ratamon savu, joka leijuu talon ympärillä päivisin. Toinen haittaava tekijä on talon keskustuulettimen epäkuntoisuus. Ilma ei kierrä niin kuin sen pitäisi kiertää. Se tekee huoneilmasta tunkkaisen. Kun tähän lisätään kaaosmainen sotkuisuus ja valtava pölymäärä, talo on varsinainen allergiapommi.
Talon rakenteet ovat lastulevyä, mikä ei ole terveellinen materiaali. Kun taloon tulee oltuaan useita päiviä muualla, lastulevyn hajun tuntee jo ulko-ovella. Talossa on aivan oma erityinen hajunsa, ja se on ikävä kyllä tunkkainen, lastulevystä kyhätyn työmaakopin tai parakin haju. Ei mikään "kodin haju".
Kaikesta edellä mainitusta seuraa, että kärsimme allergisista oireista. Seija valittaa nuhiaan ja vetää tabletteja. Laura joutuu käyttämään astmalääkkeitä täällä ollessaan, vaikka muualla sen ei tarvitse niitä käyttää. Minulla taas on käytännössä jatkuva nuha, joka pahenee heti raivokkaiksi allergisiksi oireiksi, jos vähänkin pengon pölyisiä tavarakasoja. Silmätippoja joudun käyttämään silloin tällöin. Usein nappaan myös jonkin allergiatabletin. Ja nyt eletään tammikuuta, joka ei ole mikään heinänuhakuukausi.
Haluaisin päästä viikon lomalle tästä talosta. Esimerkiksi ulkomaanmatka olisi hyvä vaihtoehto. Sen aikana voisi katsoa, paraneeko elämänlaatu.
Päivän tapahtumista ei ole paljon tämän enempää kertomista. Puuhailin tietokoneen parissa silloin kun sähkötilanne sen salli. Ja televisiotakin katsottiin. Ja Ratamon savu lemusi. Tässä on elämämme sisältö.
perjantai 13.1.
Kävin iltapäivällä Vaasassa ostamassa autoon erään osan. Se maksoivat 44 euroa. Osalla on aika kova kilohinta. Pari tuhatta euroa ainakin.
En viipynyt Vaasassa kuin reilun tunnin. Tulomatkalla kävin Anttilassa ja K-Raudassa. Töysässä asiat olivat ennallaan eli Ratamon ikisavu se vain jatkoi pistävää löyhkäämistään aamusta iltaan. Tuo kammottava savun ikuinen lemu ja löyhkä tuhoaa täysin elämänlaatumme. Se tekee talostamme asumiskelvottoman, vaikka joudummekin asumaan siinä. Tämä on sikamaisen masentavaa. .
lauantai 14.1.
Yritin asentaa sen osan paikalleen, mutta en löytänyt kohtaa, johon se asennettaisiin. Käytin asennnustyön aikana kaasunaamaria syistä, jotka varmasti käyvät ilmi näistä kirjoituksistani. Pieni kurkistus ulko-ovelta riitti todisteeksi ilman saastuneisuudesta. Savu haisi kuin savustamossa.
Masennuin, kun en saanut osaa vaihdetuksi. Ehkä jonkinlaisena psykofyysisenä reaktiona masennukseeni ja mielipahaani sain vaihteeksi allergiatyyppisiä oireita. Tuntui, että joka paikkaa kutittaa. Raavin kuin hullu itsenäni. Kurkkua ja silmiäkin kutitti, joten oireita oli kaikkialla. Johtuuko tämä Ratamon savusta, jolle olen tullut yliherkäksi vai mistä. En varsinaisesti hengittänyt kaikkein voimakkainta savua, koska pidin ulkona kaasunaamaria. Sisälle tultuani istuin tietokoneen ääreen ja tunsin savun hajun vaatteissani, johon sitä oli ehtinyt, kun puuhailin auton kimpussa. Ja tässä vaiheessa alkoivat oireeni. Ehkä vaatteissa ollut savun haju laukaisi ne?
perjantai 20.1.
Kylmä ilma jatkuu. Vein Jessen kouluun ja Seijan kunnantatalolle. Tulomatkalla otin kuvia Ratamon savuista. Tietenkään savupatsas ei ollut enää yhtä mahtava kuvanottohetkellä kuin viisi minuuttia aikaisemmin, jolloin tulin jessenvientireissulta. Silloin ei ollut kameraa mukana.
Päivä oli lähes yhtä kylmä kuin eilinenkin. Kävin Seijan kanssa Tarvasjoella. Mitään erikoista asiaa sinne ei ollut, mutta halusin vain käydä jossakin. Mikä tahansa vaihtelu Ratamon savupilven keskellä elämiseen on tervetullutta. Tarkastin, ovatko paikat kesämökillä kunnossa. Kävimme myös Sokoksella.
sunnuntai 22.1.
Ratamon savu se vaan jatkaa lemuamistaan. Olimme koko päivän kämpillä. Yläkerrassa alkoi olla tunkkainen ilma, koska savun takia ei voinut tuulettaa kummastakaan ikkunasta. Ainoa poistumiseni lehden hakemisen lisäksi oli se, kun käväisin illalla kaupassa. Kovin erikoista asiaa sinne ei ollut, mutta halusin edes hetkeksi jonkin tekosyyn varjolla pois tästä savupesästä. Oli uskomaton tunne nousta autosta Siwan pihassa ja hengittää raitista savutonta ilmaa.
maanantai 23.1.
Kävin hakemassa lehden jo puoli kahdeksalta, ja eikös jo silloin Ratamon savu lemunnut pihassamme. Kun huomasin valtavan savun löyhkän ovella, kävin panemassa päähäni kaasunaamarin ennen kuin menin hakemaan lehden. Ratamon vessassa oli valot, joten tyypit olivat tietysti juuri sytyttäneet uuninsa.
Kävin Seijan kanssa Vaasassa. Seijalla oli jokin työkokous. Kävin sillä aikaa uimahallissa, vaikka kovin kauheasti uimaan meneminen ei huvittanut. Pelkkä kaupoissa kierteleminen rahattomana olisi ollut vielä tylsempää.
Ratamon savu haisee aamusta iltaan voimakkaasti pihassamme. Savu on väriltään sinistä. Katsoimme sitä, kun tulimme Vaasasta. Hain äsken (klo. 18.45) kassini autosta. Savu löyhkäsi aivan hirveänä kun pengoin autoa.
tiistai 24.1.
Päivä kului kuten päivät kuluvat, Ratamon savusta kärsien, tietokoneella puuhaten ja televisiota katsellen. Iltapäivällä kävin Jessen kanssa K-kaupassa ja Siwassa ostamassa pizza-aineksia ja kalapuikkoja.
keskiviikko 25.1.
Samaa tylsyyttä kuin eilen. Vein Jessen aamulla kouluun autolla. Tulomatkalla otin kuvan Ratamon savusta. Huomasin nimittäin jo heti aamulla, että savu löyhkää inhottavasti.
torstai 26.1.
Heräsin jo 17 minuuttia yli kuuden, koska olin niin kuuma, etten saanut nukutuksi. Aikainen herääminen kostautui tietysti jonkinlaisena väsymyksenä myöhemmin.
Vein Jessen kouluun autolla. Tein tyylikkään käsijarrukäännöksen koulun risteyksen kohdalla. Tai en tiedä oliko se tyylikäs. Auto joka tapauksessa kääntyi juuri siihen mihin olin tähdännytkin. Ehkä tyylikästä oli se, että tein käännöksen tavallista kovemmassa vauhdissa. Paluumatkalla otin taas kuvan Ratamon haisevasta savusta. Ajan usein Ratamon mutkan kautta ja katson, miten paljon savua tulee.
perjantai 27.1.
Ratamon savu, joka on yksi vakioaiheistani, on haissut muutamana aamuna niin voimakkaasti, että olen käyttänyt kaasunaamaria hakiessani aamulla postin. Tiistaina tai keskiviikkona aamupäivällä savu haisi molempien yläkerran ikkunoiden luona, joten yläkerrassa ei voinut tuulettaa. Ilma oli tunkkainen, ja tuulettaminen olisi ollut välttämätöntä. Aika inhottava ongelma. Tunkkainen huoneilma aiheuttaa helposti päänsärkyä ja huonoa oloa. Ratamot saisivat maksaa särkylääkkeet, joita joudumme käyttämään heidän savunsa aiheuttaman päänsäryn hoitamiseen.
Eilen - en muista aivan varmasti, oliko se eilen vai toissapäivänä, joten en kirjoita asiaa jonkin tietyn päivän kohdalle vaan käsittelen sitä tällä tavalla muistelemalla - ilmeni harvinainen luonnonoikku, jolloin Ratamon savu ei muutamaan tuntiin sanottavammin haissut pihassamme. Aurasin jopa lunta, mikä on epätavallista. Tuollaiset luonnonoikut ovat erittäin harvinaisia, sillä normaalisti savu haisee aamusta iltaan.
maanantai 30.1.
Nappasin aamulla allergiatabun, koska silmiä alkoi taas kutittaa heti kun heräsin. Vein Jessen kouluun. Nappasin - en paluumatkalla vaan erillisellä lenkillä - pari kuvaa Ratamon savusta, joka ei tällä kertaa kovin voimakkaana haissut pihassamme, koska ei tuullut meille päin. Lievä savun haju kuitenkin tuntui.
keskiviikko 1.2.
Pakkanen paukkuu. Ratamon savu jatkaa löyhkäämistään. Kirjoittelin tietokoneella enkä juuri muuta tehnytkään. Illalla katselimme televisiota.
perjantai 3.2.
Kun on jonkin aikaa pois Töysästä, huomaa kuinka jatkuvasti vaivaavan nuhan tai allergian, tai mitä se nyt onkin, oireet selvästi helpottavat. Tämä on selvä merkki siitä, että Töysässä on jotain, joka aiheuttaa ärsytystä. Yksi tällainen asia on todennäköisesti pölyinen asuntomme. Epäilen kuitenkin, että se ei ole ainoa allergiaa aiheuttava tekijä. Elokuussa ja syyskuussa ja vielä lokakuun alkupuolellakin allergian oireet vaivaavat kaikkein vähiten, koska silloin ulkona ei ole mitään kasvillisuutta, mikä aiheuttaisi allergiaa. Lokakuun lopulla tai viimeistään marraskuussa tilanne pahenee ja jatkuu pahana koko talven. Mitä silloin tapahtuu? Alkavatko kukat kukkia ulkona maan peittyessä lumeen? Ei, vaan tuohon aikaan syksyllä alkaa Ratamon piipusta tulla savua. Internetistä löytyy viittauksia tutkimuksiin, joissa osoitetaan, että savuinen ilma aiheuttaa ja pahentaa astmaa ja muita hengitysongelmia.
sunnuntai 5.2.
Pakkanen jatkuu. Kun kävin hakemassa lehden, huomasin kuinka Tirkkosen savupiipusta tuli paljon savua, ja tuuli toi savun suoraan taloamme kohti. Savu ei kuitenkaan haissut kuin aivan lievästi pihassamme. Tämä on taas yksi todiste siitä, että Ratamon ikisavu ei ole mitään tavallista savua vaan poikkeuksellisen voimakkaasti poikkeuksellisen pahalle haisevaa savua. Ratamon savu haisee nimittäin pihassamme kymmenen kertaa voimakkaammin ja pahemmalle, vaikka piipusta ei näyttäisi tulevan kuin pieni ohut sininen savujuova.
tiistai 7.2.
Pakkasta on edelleen yli 25 astetta. Seija katsoi luvun 28, mutta epäilen, oliko pakkasta todella noin paljon. Joka tapauksessa vein Jessen kouluun ja myöhemmin Seijan töihin.
Ratamon savulemu taitaa haista jo sisällä talossa. Sellainen tunne on. Ärsyttää, kun ei voi tuulettaa. Ilma käy päivän mittaan huonoksi.
tiistai 7.2.
Illalla käväisin pikaisesti kaupassa. Oli ihmeellistä nousta autosta Siwan pihassa ja kokea se harvinainen tunne, että missään ei löyhkännyt savu. Jossakin vaiheessa kävin ottamassa kuvia Ratamon savusta iltavalaistuksessa, kun tilanne oikein alkoi ärsyttää. Olin juuri ennen sitä avannut varovasti yläkerran huoneeni ikkunaa, ja sisälle oli pöllähtänyt löyhkäävä savupilvi. Vaatteeni haisivat savulle pelkästään sen vuoksi, että olin työntänyt villapuseroni hihan pariksi sekunniksi ikkunan rakoon ennen kuin tajusin vetäistä ikkunan kiinni. Juoksin Seijan luokse, kun se katsoi televisiota ja käskin senkin haistaa. Tässä on todisteet. Ei niitä tosin tarvita, koska asian tietää todistelemattakin
keskiviikko 8.2.
Ratamon savu se vaan jaksaa löyhkätä. Vein Jessen kouluun autolla. Pidätin hengitystä niin kauan, että olimme jo ajamassa. Samalla tavalla tein tullessa. Kun sisällä vihdoin vetäisin henkeä, tunsin selvästi savun hajun vaatteissani. Kyse ei ole siis mistään pienestä savun tuulahduksesta, joka joskus vähän tuoksahtaa, vaan jatkuvasta voimakkaasta savun katkusta, joka ympäröi taloamme. Sitä tuli sisälle jopa vessan ikkunasta, kun avasin sen, vaikka ikkuna on toisella puolella taloa kuin Ratamon talo. Tämä todistaa, että talomme on joka puolelta ympäröivän savupilven keskellä. Ja korostan vielä sitä, että äärimmäisen pahalta haisevan savupilven keskellä. Välillä tulee suoranainen paniikki päästä pois tästä talosta melkein minne tahansa. Vaikka Vaasan torille ja kauppoihin pyörimään.
torstai 9.2.
Ostin hetken mielijohteesta tallentavan DVD-aseman Vaasan Anttilasta. Myöhemmin totesin, että täysin samanlaisen olisi saanut Helsingistä 13 euroa halvemmalla. Huono ostos on huono ostos. Useimpia tuollainen 13 euron menetys ei luultavasti kovin paljon harmittaisi, mutta minua se harmittaa, sillä olen erittäin hintatietoinen ja tutkin aina huolellisesti, mistä ostoksia voi tehdä kaikkein halvimmalla. Ja nyt menen tällaiseen typerään ansaan.
Masennuin tuon DVD-aseman ostamisesta ylihinnalla. Masennustani lisäsi Ratamon savun pahalle haiseva ikilöyhkä jota joudumme hengittämään joka ikinen päivä.
Mietin Vaasan torilla ja City-Marketin parkkipaikalla kävellessäni, miten ihmeelliseltä tuntuu aistia ulkoilmaa, jossa ei ole mukana savun hajua. Useimmille maailman ihmisille tuollainen ilma on normaalia. Meille, tai ainakin minulle, se on harvinainen erikoisuus. Savu haisee aina talomme ympärillä. Minusta tuntuu, että savun haju on tarttunut vähitellen jo talon sisätiloihinkin, ja jonkinlaisen savuisten esineiden hajun voi tuntea joka hetki. Tällainen on sietämättömän masentavaa ja ahdistavaa.
Olen kuullut huhuja, että Ratamot reagoivat hyvin voimakkaasti, jos he kokevat, että niiden perhettä jollakin tavalla loukataan tai uhataan. Mitähän ne ajattelevat siitä mahdollisesta kirjeestäni, jonka pudottamista Ratamon postiluukkuun olen valmistellut ja suunnitellut pari vuotta. Eniten pelkään, että tapahtuu jotain aivan kauheata tuon kirjeeni johdosta. Jotain sellaista, jota en ole osannut ennakoida.*
* (Edellä olevan kappaleen sisältöä ja sanamuotoja on turvallisuussyistä muutettu.)
perjantai 10.2.
Vein Jessen kouluun. Savu haisi oudon aaltomaisesti pihassamme. Oli kuin perussavunhajun keskellä olisi ollut jonkinlaisia savutaskuja, joissa haju tuntui voimakkaammalta. Perussavu ei tällä kertaa ollut kovin voimakas, mutta joka tapauksessa savun hajun selvästi tunsi. Savu näytti nousevan Ratamon piipusta suoraan ylöspäin, josta se levisi tasaiseksi savumatoksi kaikkialla ympäristöön. Tavallisin vaihtoehto, ehkä noin 70 %, on se, että savu tulee suoraan meidän taloamme kohti. Se mahdollisuus, että savu menisi täysin päinvastaiseen suuntaan eikä haisisi ollenkaan pihassamme, on hyvin pieni, korkeitaan 5 %. Savu haisee silloinkin pihassamme, jos se näyttää menevän Ratamon takapihalle päin. Se jollakin tavalla kiertää pihaamme. Savun kulkeutumista Ratamon etupihan suuntaan en muista juuri koskaan nähneeni. Se on kaikkein harvinaisin vaihtoehto.
lauantai 11.2.
Purin autoa päästäkseni käsiksi osaan. Purkaminen oli hankalaa, sillä jumiintuneet pultit katkeilivat ja muoviosat halkeilivat pakkasessa. Ratamon savu ei onneksi mainittavammin kiusannut, sillä jostakin syystä Ratamon piipusta ei näyttänyt tulevan tavanomaista kauheata savupilveä. En tiedä, tuliko sieltä ollenkaan savua, vai oliko uuni täysin kylmillään. Pienen “taustasavun” olin tuntevinani ilmassa, mutta sellainen voi tietysti tulla kaikista mahdollisista piipuista.
torstai 16.2.
Kun kävelin raikkaassa tuulessa Elannon tavaratalon ohi ja edelleen Pitkälle sillalle, en voinut olla vertaamatta ilmaa Tervon savunsekaiseen löyhkään, jota hengitämme päivittäin. Tuntui mielettömältä, että Helsingin saasteiseksi mainostettu katuilma on todellisuudessa kuin raikas vuoristotuuli meidän raikkaaksi kuviteltuun maalaisilmaamme eli savun täyttämään pihaamme verrattuna.
Monilla ihmisillä, varsinkin kaupungeissa asuvilla, on ehkä sellainen harhaluulo, että maaseudun ilma todella olisi raikkaampaa ja puhtaampaa kuin kaupunkien ilma. Tuo harhaluulo on äärimmäisen väärä.
keskiviikko 15.2.
Jo pieni kurkistaminen oven raosta osoitti, että Ratamon savu löyhkää aivan raivohullulla tavalla pihassamme. Enää ei voida puhua mistään savun savun hajusta. Enää ei ole oikeastaan voi puhua edes savusta. Se kammottava, hirveälle haiseva, tappavan myrkyllinen kaasu, jota tulvii pihaamme, on jotain sellaista, josta olisi säälittävää vähättelyä käyttää nimitystä “savu” ja ällöttävää valehtelemista käyttää nimitystä “savun haju”. Kyse on jostakin aivan muusta. Pihamme hajut ovat jostakin aivan eri ulottuvuuksista.
Joku tätä lukeva voi ehkä mielessään vitsailla, että silloin kun sanotaan hajujen olevan peräisin “eri ulottuvuuksista” ne todellakin ovat sitä, eli ne ovat lähtöisin hulluudestani tai mielikuvituksestani, ja että mitään savun hajua ei ehkä todellisuudessa olekaan.
Vaikka olisinkin hullu, ja vaikka mielikuvitukseni tekisikin tepposia, tässä asiassa ei ole kyse siitä. Myönnän, että käytän ehkä liioittelevia ilmauksia, mutta miten muuten pystyisin asian kuvailemaan? Sana “savu” on jo kärsinyt inflaation näissä päiväkirjoissani. Miten pystyn ilmaisemaan hajun, joka on voimakkaampi ja pahempi kuin se haju, jota aikaisemmin olen kuvannut sanalla “savu”? On pakko keksiä uusia tehokeinoja tuodakseen ilmi sen, että savun haju on tänään tavallista vahvempi ja pahempi.
maanantai 20.2.
Vein Jessen kouluun. Olin jo auton vieressä, kun ensimmäisen kerran haistoin ulko ”ilmaa”. Yksi nuuhkaisu riitti. Juoksin takaisin sisälle ja vedin kaasunaamarin päälleni. Sen jälkeen vasta lähdin viemään Jesseä autolla kouluun. Riisuin naamarin matkalla. Tullessa otin valokuvan Ratamon löyhkäpiipusta. Tällaisia kuvia minulla on varmasti jo kymmenittäin. Savua näky vain hyvin ohut sininen juova, joka näytti nousevan melko suoraan ylöspäin. Silti savun lemu pihassamme olin erittäin voimakas. Ehkä savu yläilmoissa kaartoi meidän taloamme kohti. Savua tuli sisälle vessan ikkunastakin, vaikka vessa on eri puolilla taloamme kuin Ratamon talo.
Jossakin vaiheessa aloin puuhailla videoprojektin parissa. Tietokone on alakerran eteisessä, ja siinäkin alkoi vähitellen haista Ratamon savu. Sitä tunkeutui ovien raoista. Kävin kurkistamassa ulko-ovella, kuinka voimakkaasti savu oikein haisee, kun sen sisälläkin voi tuntea. Lemu oli aivan järkyttävä. Ei kukaan uskoisi sitä, vaikka kertoisinkin. Ei kukaan tavallinen ihminen voi tajuta sellaista savun hajun määrää, mikä ulko-ovemme edessä löyhkää päivittäin. Jos kerron, että pihassamme haisee savu, kuulijalle tulee ehkä mieleen jokin lievä, juuri ja juuri nenässä tuntuva savun tuoksu. Ei kuulija voi tajuta, että haju on yhtä voimakas kuin jossakin savupiipun suulla. Jo sekunnin kestävä kurkistus ovesta saa vaatteet haisemaan savulle vielä sen jälkeenkin, kun oven on sulkenut. Vein ulkorapulle avoimen lasipurkin, joihin aioin kerätä savun hajua. Unohdin sen kuitenkin sinne, joten en saanut todisteita savusta.
Lämmitin lauantaina saunan, ja Seija käytti samaan aikaan huippuimuria. Uuni ei siis lähtenyt vetämään vaan työnsi savut saunaan. Uunin äärellä puuhatessani savun haju tarttui vaatteisiini. Viime päivinä olen siis haistellut paitsi Ratamon savun katkua, myös omia savulta haisevia vaatteitani. Ulkona leijaileva Ratamon savu ei sentään saa vaatteita haisemaan päivien ajaksi, joten saunassamme ollut savu oli voimakkaampaa. Sauna oli aivan täynnä savua. Tämä havainnon perusteella ei kuitenkaan pidä vähätellä Ratamon löyhkiä.
Hesarissa oli juttu, jossa kerrottiin, että Pekingin ilma on niin saastunutta, että siellä asuminen vastaa 70 tupakan polttamista päivittäin. En voinut olla miettimättä, kuinka monen tupakan polttamista Ratamon savussa eläminen vastaa.
Juttelin illalla Skypessä pitkään Lauran kanssa. Se on masentunut siitä, että professori oli vaatinut, että sen pitäisi tehdä gradunsa aiheesta, joka on lähes mahdoton. Ainoat aihetta käsittelevät kirjat ovat joissakin Saksan ja Itävallan kirjastoissa, joista Laura ei voi lainata niitä, koska sillä ei ole kyseisten laitosten kirjastokortteja.
Minäkin olen ollut tänään ja kai jo eilenkin jonkin verran masentunut. Taustalla kummittelee tietysti kaikki mahdollinen, kuten Kantolan kysymys, Salamon ikuinen savu jne. Akuutteja syitä masennukseni lisääntymiselle ovat töykeät palautteet, joita tulee erilaisiin internet-kirjoituksiini. Eräästä eilen kirjoittamaani juttua oli joku kommentoinut seuraavasti (suoria lainauksia): “Miltä hallaisilta soilta näitä Suuria Ajattelijoita tänne ilmaantuukin metaanikuplimaan?” ja “Eikä aloituksella ole mitään tekemistä Galleriassa. Onko meillä Lantala?”
Tuo edellä oleva on vain yksi monista kielteisistä palautteista. Kai tuollaisten jatkuva lukeminen vähitellen masentaa.
tiistai 21.2.
Tänään ilmeni harvinainen luonnonoikku, jolloin tuulen suunta oli Ratamon taloa kohti, eikä savu haissut pihassamme. Tällaisia hetkiä ei ole usein. Vein sänkyvaatteita tuulettumaan parvekkeelle. Se on riskialtista, koska tuulen suunta voi milloin tahansa kääntyä.
Ja se kääntyikin illalla. Kun huomasin ensimmäiset savun lemahdukset, revin vaatteet parvekkeelta niin nopeasti kun pystyin. Siivous jäi kesken. Vähän ehdin imuroida lattiaa. Vaihdoimme lakanat. Kävimme suihkussa.
keskiviikko 22.2.
Harvinainen luonnonoikku ilmeni tänäänkin aamupäivällä. Pihassa ei tuntunut haisevan savu ollenkaan. Savuttomuus on niin erikoinen ja harvinainen tilanne, että se tuntuu aivan ihmeelliseltä. Tavallinen raikas talvinen tuuli, jollaisen voi kokea esimerkiksi Kuopion torilla tai Helsingin kaduilla, on todella erikoinen luonnonihme Töysässä. Lähes aina nimittäin talomme ympäristössä voi tuntea ainakin lievän savun hajun. En väitä, että se olisi aina peräisin pelkästään Ratamon piipusta. Prosentti tai pari prosenttia savusta voi olla muualta tulevaa taustasavua. Ratamon savu on kuitenkin pääasiallinen haisija. Jos sitä ei olisi, haistelisimme normaalia maaseututaajaman ilmaa, jossa joskus tuoksahtelee joidenkin talojen piipuista tupruava savu. Ratamon savusaastetalo nostaa hajuilmiön kuitenkin aivan toisiin lukemiin.
Olisi äärimmäistä vähättelyä, tai suoranaista valehtelua, käyttää Ratamon savun haisemisesta sanaa “tuoksua”. Kylläpäs täällä tuoksuu savu. Ei, ei, ei! Tarvitaan jotain osuvampaa. Sana “haista” ehkä juuri ja juuri riittää kuvaamaan savua silloin, kun sitä on normaali määrä. Usein kuitenkin tuo sana on kerta kaikkiaan riittämätön, koska se tuo mieleen ajatuksen, että savu vain haisee. Ei se vain haise. Se löyhkää, kitkerästi katkuaa, lemuaa... en kerta kaikkiaan keksi tarpeeksi osuvia sanoja kuvaamaan sitä, miltä savu tuntuu pahimmillaan.
Oli muuten ihmeellistä, että aamupäivän savuttomuuden aikana Ratamon piipusta nousi aivan tavallisesti savua, ja se jopa näytti ajautuvan meidän talomme suuntaan. Ilmeisesti tuuli kuitenkin juuri ja juuri vei sen takapihallemme, joten etupihassamme ei voinut tuntea savun hajua. Käytin tilannetta hyväkseni ja aurailin pitkästä aikaa pihaa.
Savuttomuutta jatkui vain aamupäivän. Iltaan mennessä tilanne oli “normalisoitunut”. Illalla kävin kirjastossa.
torstai 23.2.
Vein Jessen kouluun. Luonnonoikuista ei ollut tänään tietoakaan. Nappasin valokuvan savutalosta, ajaessani kämpillemme ja olisin napannut toisenkin, mutta itse Uolevi Ratamo oli pihassa, joten kuva jäi ottamatta. Tyyppi ei tainnut arvata, että minulla on kamera kädessäni, kun nostin toista kättäni sille tervehdykseksi.
Kun kävelee yläkerrasta rappuja alakertaan, voi havaita sen, että talomme alakerrassa on haistettavissa lievä savuinen yleishaju. Se ei ole kovin voimakas, mutta harjaantunut nenäni huomaa eron yläkerran ja alakerran välillä.
maanantai 27.2.
Arki on palannut. Ratamon savu lemuaa pihassamme ja muuallakin lähialueella. Kävin ottamassa savusta muutamia kuvia heti seitsemän jälkeen, kun satuin heräämään. Oli jonkin verran pakkasta, ja kylmä ilma korosti savun näkyvyyttä. Savun hajussa on tarkka raja maantiellä. Ratamon talon edustalla, päätien suunnassa, savu ei haise tippaakaan. Kun kävelee meidän taloamme kohti, haju alkaa tuntua. Talomme on savupilven keskellä. Haju tuntuu hyvin voimakkaana myös postilaatikoiden luona sekä talomme pitkän sivun vieressä kulkevalla tiellä. Irvokkainta tässä asiassa on se, että savu ei haise saastuttaja-Ratamoiden pihassa ollenkaan. Tyypit tuhoavat hengitysilman satojen metrien alueella eivätkä itse edes huomaa sitä. Pakko se on kuitenkin huomata, kun käy postilaatikolla.
Minä en kerta kaikkiaan kehtaisi saastuttaa lähiseudun ilmaa tuolla tavalla kuin Ratamot tekevät.
Otin lauantaina muutaman valokuvan meidän piipustamme, kun lämmitin saunaa. Näkyvää savua ei tullut ollenkaan. Otin ensiksi kuvia piipusta ja heti perään saunan uunista, jotta kuvista voi nähdä, millainen tuli palaa silloin, kun näkyvää savua ei tule. Meidänkin piipustamme tuli vähän aikaa näkyvää ja haisevaa savua silloin, kun sytytin uunia. Katku saattoi olla aika kovakin, koska uuni ei syttynyt heti kunnolla vaan tuli sammui jonkin aikaa käryttyään. Sen jälkeen kun tuli oli syttynyt kunnolla, näkyvää savua ei enää tullut piipustamme. Talon lähistöllä ei haissut meidän savumme.
Ratamon piipusta tulee aamusta iltaan samanlaista käryävää savua, jota meidän piipustamme tuli vain hetken ajan uunia sytyttäessäni. Tämä todistaa sen, että Ratamon lämmittäminen perustuu savuttavaan kitupolttamiseen.
Aion tehdä savuista jonkinlaisen internet-sivun.
tiistai 28.2.
Heräsin aikaisin. Ratamon savu löyhkäsi, kun hain lehden. Villapuseroni haisi savulle vielä silloin, kun istuin keittiön pöydän ääressä lehteä lukemassa.
En käynyt oikeastaan lainkaan ulkona koko päivänä sen jälkeen, kun olin vienyt Jessen kouluun. Onneksi vedin tänään kaasunaamarin kasvoilleni, kun lähdin viemään Jesseä kouluun. Se nimittäin lastasi suksia autoon, ja olisin joutunut hengittämään savua sillä aikaa. Nyt voin istua autossa miettimättä asiaa.
Teen yleensä niin, että avaan auton ikkunan sen jälkeen kun olemme lähteneet ajamaan pihasta. Tällä tavalla auto tuulettuu. Jos minulla on kaasunaamari, voin riisua sen jo vähän matkaa ajettuamme. Kun ajan takaisin pihaan, en käytä naamaria. Sen sijaan pidätän hengitystäni, kun kävelen autosta sisälle. Kun ensimmäisen kerran nuuhkaisen ilmaa, huomaan, että vaatteistani lähtee voimakas savun haju. Se todistaa, että ulkona on haissut savu.
Tänään puuhailin alakerran eteisessä olevalla tietokoneella. Tein erilaisia videotestejä. Huomasin, että pikkuhiljaa päivän mittaan ulkona oleva savu ryömii ovien raoista sisälle. Eteisessä alkaa tuntua lievä savun haju. Oikeastaan se tuntuu muuallakin alakerrassa. Lopulta savua on vaikea tunnistaa, koska ei ole mitään savutonta vertailukohtaa Kaikkialla tuntuu lievä savun haju. Ulkona se ei ole lievä.
Savusta huolimatta jatkoin videokokeiluitani myöhään yöhön. Kuukausi vaihtui maaliskuuksi istuessani tietokoneen ääressä.
