torstai 20.10.
Ulkona leijaili taas inhottava savu. Kävin katsomassa, tuleeko se pääsavuttaja Ratamon piipusta, mutta en päässyt asiasta varmuuteen. Tuulen suunta viittasi Ratamoon, mutta piipusta ei tullut ainakaan näkyvää savua silloin, kun kävin katsomassa.
Kuuntelin muutama päivä sitten autoradiosta ohjelman, jossa kerrottiin pienlämmityksen aiheuttamista savupäästöistä. Siinä jonkin ministeriön tutkija kertoi, millaista on hyvä puulämmitys ja millaista huono. Äärimmäisenä varottavana kauhuesimerkkinä hän selosti juuri sellaisen tavan lämmittää kun mitä Ratamot harrastavat. Aivan kuin tyyppi olisi käynyt nuuhkimassa tässä meidän pihassamme.
tiistai 22.11.
Ratamon savu löyhkäsi pihassamme aivan raivona. Tarkoitukseni oli nostella autoon eräitä esineitä Tarvasjoelle vientiä varten, mutta en halunnut hengitellä savua, joten homma jäin.
keskiviikko 23.11.
Ratamon savu löyhkäsi tänäänkin. Otin siitä kuvan ja panin sen kotisivulleni, jonne annoin linkin eräällä internetin keskustelupalstalla (joku haukkui rumilla sanoilla minua muutama viikko sitten, kun olin käyttänyt kirjoituksessani sanaa "keskustelupalsta").
perjantai 25.11.
Heräsin jo kuuden jälkeen, koska oli niin kuuma. Lämpömittari näytti 24 astetta. Hain lehden, jonka auto toi juuri postilaatikkoon, kun olin ulkorapulla. Olin jo pitemmälläkin, mutta palasin piileskelemään oven eteen, kun huomasin auton saapuvan. Sitä ennen en tiennyt, oliko lehti jo laatikossa vai ei. Kun olin ulkona, haistelin raikasta ilmaa ja mietin, että näin aikaisin aamulla ei ulkona vielä haise Ratamon savu.
Yläkerrassa oli tunkkainen ilma (ja on tällä hetkelläkin klo. 07.57., kun kirjoitan tätä), ja aioin tuulettaa hieman. Kun avasin ikkunan, sieltä tulvahti savun hajua, joten vetäisin sen saman tien kiinni. Tilanne oli sama kun avasin toisen puolen ikkunan. Yläkertaa ei voinut tuulettaa. Koko talomme oli Ratamon piipusta tulevan savun peitossa.
Päätin lähteä Tarvasjoelle savupakolaiseksi. Kävin panemassa auton lämpötöpselin kiinni, jotta auto käynnistyisi. Ulkona haisi savu. En tiedä, mitä tästä asiasta enää kirjoittaisin, koska olen jauhanut tätä juttua jo niin paljon. Tilanne on niin sietämätön, että aion tehdä jotain. En vain vieläkään ole osannut päättää, mitä tekisin ja milloin.
Odottelen auton lämpiämistä, jotta voin lähteä ajamaan Tarvasjoelle.
Jep. Odotellessani nukuin päiväunet. Vain tunnin kestävät. Ja koska oli aamupäivä, en tiedä voiko nukkumistani sanoa päiväuniksi. Ehkä jatkettu yöuni olisi osuvampi ilmaus. Hmm. Sanat “osuvampi ilmaus” eivät oikein sovi tyyliini. Vältän yleensä erikoisia ja voimakkaita sanontoja ja kirjoitan hyvin tylsästi. Ehkä pitäisi olla vähän rohkeampi. Seuraavalta riviltä alkaen teksti on kirjoitettu Tarvasjoella kesämökkimme keittiössä.
Hoh, hoijaa. Minua väsyttää. Nuudeli ja jugurtti ja tee ja leipä, saivat oloni tuntumaan väsyneeltä. Oikeastaan minua väsytti jo aamulla ennen Tarvasjoelle lähtöä, koska olin herännyt hyvin aikaisin. Nukuin melkein tunnin puoli kymmenestä puoli yhteentoista, ennen kuin lopulta päätin lähteä ajamaan. Olin tuulettanut vähän aikaa ennen nukkumaan menoa, ja ikkunasta oli tullut selvä savun haju yläkertaan. Nukuin siis savussa! Kun ennen lähtöäni panin vessan ikkunan kiinni, huomasin, että koko vessa haisi savulle. Savu ympäröi siis talomme joka puolelta.
Tätä kirjoittaessani ulkona on pimentynyt ja noussut jonkinlainen sumu tai tihkusade. En tiedä, kummitteleeko Ratamon savun haistelu jo mielessäni, mutta jotenkin olen aistivinani ulkona savun hajua. Se ei ole samanlaista kuin Ratamon savu vaan aivan kuin jonkinlaista kärähtäneen sähkölaitteen hajua (täytyypä vielä vilkaista saunaan, ettei siellä ole mitään palamassa).
Jep. Kai tässä on lähdettävä ajelemaan Töysään. Mitäpä täällä säkkipimeässä enää voisi tehdä.
sunnuntai 27.11.
Päivä kului sisällä. Ratamon savu löyhkäsi tuttuun tapaan ulkona, joten eipä siellä viitsinyt olla. Illalla savu ympäröi talon niin, että kummastakaan yläkerran ikkunasta ei voinut tuulettaa. Silloin lähdin kävelylenkille. Kiersin lammen. Kuuntelin matkalla radiota kuulokkeilla. Olin niin harmissani tuosta savusta, että aloitin kirjeen kirjoittamisen Ratamoille asian johdosta. Kirje jäi muutamaan riviin. Aihe ei erityisesti innosta, mutta jotain tuolle asialle pitäisi tehdä. Olen kirjoittanut tuosta savuhaitasta internet-palstoilla ja pannut jopa Ratamon talon kuvia näkyviin.
Minusta tuntuu, että Ratamon savu aiheuttaa meille allergisia oireita. Alkusyksyllä minulla ei ollut minkäänlaisia allergisia oireita, mutta sen jälkeen, kun savu alkoi haista, silmiäni on kutittanut, ja allerginen nuha on vaivannut eri muodoissaan. Ei marraskuussa kuuluisi yhtäkkiä alkaa kärsiä heinänuhasta, jos syyskuussa ja lokakuussakaan ei ole kärsinyt siitä. Ainoa asia, mikä ympäristössä on muuttunut, on se, että Ratamon savu on alkanut leijailla talomme ympärillä. Vaikka savun hajua ei yleensä tunne talon sisällä, savun on pakko tunkeutua sisälle taloon, koska kaikki ilmahan tulee ulkopuolelta. Eivät kai savukaasut mihinkään ovien ja ikkunoiden rakoihin pysähdy.
tiistai 29.11.
Aioin viedä Jessen autolla kouluun, mutta auto ei lähtenyt käyntiin. Pihassa haisi niin raivokkaasti Ratamon savu, että pidin kaasunaamaria. Se löytyi. Se oli roikkunut koko ajan Jessen huoneen kirjahyllyn päädyssä. Siitä sitä olin etsinytkin. Miksi en ollut löytänyt? Siksi, että luulin koko ajan, että puhutaan metallisesta kirjahyllystä. Kaasunaamari roikkui kuitenkin puisen kirjahyllyn päässä. Enhän minä tietenkään siitä älynnyt katsoa. Puolustuksekseni totean, että naamari oli jollakin tavalla “naamioitunut” eikä sitä huomannut helposti, vaikka se periaatteessa oli niin näkyvissä kuin vain voi olla.
Tuosta kaasunaamarista vielä sen verran, että kun tulin sisälle ja otin vasta siellä kaasunaamarin pois päästäni, tunsin savun hajun vaatteistani. En ollut haistanut savua ulkona, koska pidin kaasunaamaria. Haju oli kuitenkin niin voimakas, että se ehti tarttua vaatteisiini, josta sen pystyi vielä sisällä haistamaan.
perjantai 31.11.
Ratamon savu se vaan jaksaa löyhkätä. Illalla en taaskaan voinut tuulettaa yläkertaa, koska savua tulvi molemmista ikkunoista, jos niitä avasi. Jossakin vaiheessa savun haiseminen hellitti hetkeksi, joten silloin voin avata ikkunan. Ehkä tuuli kääntyi, tai tyypit eivät muistaneet panna puita pesään.
Well. Tässä olikin marraskuu. Kovin talvinen tämä kuukausi ei ole ollut, vaikka aivan viime päivinä onkin jo tullut lunta.
torstai 1.12.
Kävin panemassa auton töpselin paikalleen kahdeksan jälkeen ja hain lehden. Traktori auraili tietä parhaillaan. Oli odotettavissa, että pian risteyksessämme on taas ärsyttävä penkka. Ratamon ikisavu ei tähän aikaan vielä haissut.
Puoli tuntia myöhemmin se haisi. Löyhkäsi oikein tosissaan. Huomasin sen, kun aioin käydä ottamassa valokuvan traktorin auraamasta lumipenkasta. Päätin kuitenkin, että en ota kuvaa, koska penkka on niin vaatimaton (tarvitsisin tällaisia kuvia erääseen juttuuni internettiin). Seija luuli, että en ottanut kuvaa savun takia, koska mainitsin savusta sisälle tullessani. Tästä “jatkuvasta valittamisestani” se tietysti hermostui.
Kun vein myöhemmin Jessen autolla kouluun, panin kaasunaamarin päähäni. Riisuin sen vasta matkalla autossa. Jesse pitää tällaisia touhujani hulluna sekoiluna. Minun mielestäni ne eivät ole sekoilua. Savuhaittojen tuottaminen sen sijaan on. Kaasunaamari on todella tehokas. Kun se on päässä, savun hajua ei tunne lainkaan.
lauantai 3.12.
En sujunut koko päivänä mihinkään vaan nyhjäilin kämpillä. Illalla vähän ennen kuutta käväisin sentään Jessen kanssa kaupassa. Ratamon savu löyhkää.
keskiviikko 7.12.
Jostakin syystä minua on vaivannut nuha viime päivinä. En osaa sanoa, onko se allergista nuhaa vain tavallista nuhaa vai mitä se on. Allergiaan viittaa se, että silmiä kutittaa. Olisikohan kyse savuallergiasta, jonka Ratamon ikilöyhkä aiheuttaa.
lauantai 10.12.
Säätila on ollut poikkeuksellinen parina kolmena viime päivänä. Taitaa olla jonkinlainen ääriharvinainen luonnonoikku meneillään. On nimittäin tuullut sellaisesta suunnasta, että Ratamon ikisavu ei ole pahemmin haissut pihassamme. Piipusta kuitenkin nousee savua, mutta se menee metsän suuntaan. Tämä on äärimmäisen harvinaista, sillä Ratamon savu löyhkää pihassamme yleensä aamusta iltaan joka ikinen päivä. Tätä onnea ei voi kestää kauan.
keskiviikko 14.12.
Kun tulimme kämpille, ilmapiiri oli kireä. Seija venytti jousta edelleen haukkumalla minua siitä, että olin ottanut auton avaimet mukaani autosta lähtiessäni kertomatta, olenko pannut auton oven lukkoon vai ei. Tämä taas johtui siitä, että pihassa haisi aivan mieletön Ratamon savulöyhkä, enkä halunnut seistä savua hengittämässä. Savu haisi jo eilen, joten parin kolme päivää kestänyt poikkeuksellinen savuttomuus tai vähäsavuisuus on jo historiaa.
Kun istuin pöydän ääreen vaatteet savulle haisten ja Seijan haukkuja ja rähjäystä kuunnellen, Jesse hyökkäsi taakseni ja alkoi kutittaa minua. Se on kutitellut minua jatkuvasti ja olen rukoillut ja pyytänyt ja huutanut ja rähissyt ja tapellut vastaan ja kutitellut takaisin ja juossut karkuun ja tehnyt vaikka mitä, että kutittelu loppuisi. Mikään ei ole auttanut. Niinpä, kun se taas hyökkäsi kimppuuni, räyhäsin sille ensiksi tavanomaiseen tapaan, että se lopettaisi. Kun se ei lopettanut, huitaisin sitä kädelläni taaksepäin olkani yli katsomatta, mihin käteni osuu. Eleeni ei ollut kovin ystävällinen, mutta tarkoitukseni ei silti ollut vahingoittaa Jesseä vaan antaa ainoastaan signaali siitä, että kestä sitä, että minua kutitetaan. Pahaksi onneksi käteni osui suoraan Jessen kurkkuun ja vielä niin, että rystyset tai taivutettujen sormien nivelet vai miksi niitä sanotaan, olivat se osa kädestäni, joka osui. Tästä seurasi kipua kurkussa sekä äänen käheytymistä. Asia harmittaa, sillä en missään tapauksessa olisi halunnut vahingoittaa Jesseä.
torstai 15.12.
Yöuni jäi vähäiseksi, joten heräsin aivan pökräväsyneenä. Vein Jessen autolla kouluun.
Ratamon piipusta kiemurtelee ilmoille tavanomainen siniharmaa myrkky, ja savun haju haisee pihassamme. Haju ei ole voimakkain mahdollinen, mutta tuntuu kuitenkin. Seija ryntäsi marttyyrin elkein pihaa auraamaan, ja antoi ymmärtää, miten huono ihminen olen, kun se joutuu tällä tavalla uhrautumaan ja raatamaan itsensä hikeen jo heti aamulla. Samalla se haukkui minua siitä, että keittiö on sotkuinen.
perjantai 16.12.
Kirjoittelin edelleen juttujani ja skannailin kuvia. Ratamon savu näkyy perhe-elämässämme eri tavoilla, mm siten, että Seija ryntää aamulla pihaa auraamaan. Tänään se kiihkosi, että minun pitää mennä heti autoa siivoamaan, koska Ratamot olivat kunnantatalolla, ja ne olivat hetken päästä tulossa sieltä. Ja kun ne tulevat, savu alkaa haista. Piti siis käyttää hyväkseen harvinainen savuton hetki.
lauantai 24.12.
Jouluaatto oli sellainen kuin jouluaatot ovat. Ratamon katkera käry lemusi pihassamme niin kuin se lähes aina lemuaa. Edes lumituisku ei savun hajua mitenkään laimentanut. Parina kolmena joulua edeltävänä päivänä savu jostakin syystä ei ole haissut aivan niin pahasti kuin mitä se keskimäärin haisee. Ehkä tuulen suunta on ollut muualle. Mutta nyt se kuitenkin haisi.
Kävimme saunassa ja istuimme joulupöydässä. Taisimme katsoa välillä vähän televisiotakin, vaikka ei sieltä tainnut mitään kovin erikoista tulla..
Siivoilin makuuhuonettamme. Imuroin ja pesin sänkyjen alla olevaa lattiaa. Jatkoin siivoilua vielä yöllä, koska vasta silloin voin tuulettaa. Yöllä Ratamon savu ei nimittäin enää haissut. Onneksi edes silloin voi saada raitista ilmaa.
sunnuntai 25.12.
Päivä kului sisällä nyhjätessä kuten päivät niin monesti. Ratamon savu lemusi ja esti tuulettamisen. Yläkerta oli aika tunkkainen. Illalla kävin kiertämässä lammen. Ajattelin, että pitäähän sitä edes vähän liikuntaa saada.
