maanantai 3.1.
Nukuin tavallista pitempään eli noin neljä tuntia. Heräsin jonkin verran ennen kuutta. Vein Jessen kouluun yhdeksäksi ja samalla reissulla auton Shellille jarrujen tutkimiseen.
Ratamon katkusavu haisi aivan järkyttävästi, kun lähdin autonvientireissulle ja tulin sieltä. Se alkoi haista jo lähellä hautausmaan aitaa. Kävelin ympäristössä ja määrittelin kuvion, jonka alueella savu haisee. Otin lopulta muutaman kuvankin savusta. Valo Ratamon keittiön ikkunassa taisi sammua sinä aikana kun seisoin tiellä ottamassa kuvia, joten joku ehkä näki tapauksen.
keskiviikko 5.1.
Nousin sängystä hieman ennen kuutta, joten nukuin tavallista enemmän. Vein Jessen kouluun. Kun tulin sieltä, näin kuinka Ratamon piipusta tuli valtavasti savua. Nyt olisi ollut taas hyvä tilaisuus ottaa siitä valokuvia, joita minulla muuten on jo aika suuri kokoelma. Savu löyhkäsi tavalliseen tapaan aivan sietämättömästi pihassamme. Jostakin käsittämättömästä syystä savu lähtee aina meidän suuntaamme. En oikeastaan muista koskaan nähneeni savun menevän vastakkaiseen suuntaan. Joskus harvoin se on mennyt takapihalla olevan metsän suuntaan, mutta ei koskaan meidän taloamme vastakkaiseen suuntaan.
Puoli kymmeneksi vein auton Shellille jarruremonttiin. Otin digikameran mukaani, koska aioin tullessa kuvata sitä Ratamon savua. Otin vain yhden kuvan, sillä nyt oli tapahtunut juuri se harvinainen ilmiö, josta edellä kerroin. Savu ei varsinaisesti mennyt meidän talostamme pois päin, mutta ei se tullut meidänkään suuntaamme. Ehkä se nousi suoraan ylöspäin ja kääntyi vähitellen takapihan suuntaan. Seija haki auton Shelliltä, kun korjaus oli valmis.
perjantai 7.1.
Näin yöllä unta, jossa sytytin tulen kahden lautapaketissa olevan laudan väliin eräässä puutavaravarastossa näyttääkseni jollekin, miten mielenkiintoisella tavalla tuli palaa, kun se sytytetään sopivaan rakoon. Kun havaintoesitys oli ohi, yritin sammuttaa tulta huiskimalla sitä hansikkaallani. Se ei meinannut sammua, vaan tuli levisi syvemmälle lautojen väliin, johon en ylettänyt huiskimaan. Niinpä otin oven välistä tuiskunnutta lunta maasta ja heitin sitä lautojen väliin. Se näyttikin auttavan, ja tuli sammui. Paitsi että hetken päästä huomasin paketin sisäosien olevan liekeissä. Aloimme heitellä paketin kylkeen lisää lunta ja yritimme saada sen tunkeutumaan lautojen raoista mahdollisimman syvälle paketin sisään. Löysin jonkin tyhjän purkin ja otin siihen vettä läheisestä kuralammikosta. Paketti roihusi pahimmillaan jo aika ilkeän näköisesti, mutta saimme sen lopulta sammumaan. Se oli aika pahasti mustunut ja osittain hiiltynyt. Paketti oli noin pari metriä korkea maan pinnasta laskien eikä sen välittömässä läheisyydessä ollut muita paketteja, joihin tulisi olisi voinut levitä.
Uni ei vielä loppunut, sillä kun pääsimme ulos varastosta, paikalle saapui palokunta. Minua tietysti nolotti, että olin toiminnallani aiheuttanut turhan palohälytyksen. Selitin palomiehille, että tuli on sammunut, ja että mitään varsinaista tulipaloa ei ole ollut. Arvioni ei ikävä kyllä ollut aivan oikea, sillä juuri tätä selostaessani huomasin savua nousevan hallin kattorakenteista, joka koostui sisäkatosta ja ulkokatosta sekä niiden välisestä tilasta. Palavasta paketista oli ilmeisesti lentänyt kipinöitä kattoon, ja tuli oli päässyt sytyttämään katon sisällä olevat eristeet. Palo ei näyttänyt vielä kovin pahalta, kun palokunta alkoi sammuttaa kattoa. Hetken päästä hallin paikalta kuitenkin kohosi jo paksu musta savu kuten ainakin isossa tulipalossa. Katselin tällöin näkyä jo kauempaa, ja alkoi olla ilmeistä, että halli palaisi maan tasalle.
keskiviikko 12.1.
Töysään tullessani käväisin kaupassa ja kirjastossa. Kirjastosta tullessani Ratamon Saara potkutteli ohi potkurilla ja toivotti hyvää alkanutta vuotta. Olisin halunnut vastata, että toivottavasti hyvää savutonta vuotta.
Kun saavuin pihaamme, siellä haisi savu aivan järkyttävästi. Savun alkuperä tosin jäi jossakin määrin hämäräksi, sillä Seija lämmitti juuri silloin saunaa. Savu saattoi siis olla lähtöisin omasta piipustamme. Se haisi kyllä niin pahalle, että ihmettelen, jos meidänkin savumme haisee sellaiselle. Savun alkuperä jäi ratkaisemattomaksi.
Tuosta Ratamon savusta sen verran vielä, että Seija kertoi puhelimessa, ettei savua ollut tullut Ratamon piipusta parina viime päivänä eli juuri sinä aikana, kun olin Helsingissä. Tänään savu kuitenkin oli taas alkanut haista, juuri kun palasin Töysään. Se, että keskustelemme jopa puhelimessa siitä, kuinka savuista ilma on talomme ympärillä, kertonee jotain asiasta. Minä en ottanut asiaa esille puhelimessa, vaan Seija kertoi siitä omasta aloitteestaan.
torstai 13.1.
Vein Jessen kouluun. Meinasin törmätä Ratamon traktoriin pihasta peruuttaessani. Onneksi Jesse huomasi sen ja varoitti minua. Ratamon savu ei haissut vielä mainittavasti aamulla, mutta tätä kirjoittaessani kolmen jälkeen iltapäivällä se löyhkää entiseen tapaan. Kun menin ulos pudottamaan lunta katolta, huomasin savun hajun jo eteisessä. Minusta on periaatteessa väärin, että meidän pakko hengittää muiden tuottamaa savua, joka on kaikkien normien mukaan vaarallista. Tämä asia masentaa. En voi sille mitään.
keskiviikko 19.1.
Olisipa joku palsta, jossa voisi riidellä oikein kunnolla ja haukkua vastapuolen kaikilla mahdollisilla tavoilla, mitä mieleen tulee. Ehkä on hyvä, ettei ole tällaisia palstoja. Ärsyttäisin ihmisiä niin, että pian olisivat pyssymiehet ulko-ovellamme.
Nyt ei ulko-ovellamme ole pyssymiehiä, mutta Ratamon savulöyhkä siellä kyllä haisee. Kävin kirjastossa ja kaupassa. Myöhemmin kävin vielä kävelyllä. Kiersin lammen tällä kertaa eri suuntaan kuin eilen. Lenkki on noin 4,4 kilometriä pitkä. Mittasin sen auton mittarilla.
perjantai 21.1.
Vein Jessen kouluun. Aurailin sitä ennen hieman penkkaa, jonka aura-auto oli aurannut pihamme tukoksi. Tavallisesti Seija on tehnyt tämän homman, mutta nyt ehdin ensiksi. Ratamon savukaan ei juuri silloin kovasti haissut pihassamme, joten auraaminen oli siedettävää.
keskiviikko 26.1.
Illalla kävimme saunassa. Katselin televisiota. Tässäpä päivän aikaansaannokset olivat. Ja Ratamon piipusta savu vain tuprusi.
torstai 27.1.
Aurasin poikkeuksellisesti pihan aamulla, kun Ratamon savu ei kovin voimakkaasti tuntunut haisevan. Päivän mittaan puuhailin tietokoneella. Kirjoittelin erilaisia juttuja Tukiasema -palstalle. Itse asiassa kirjoittelin niitä älyttömän paljon. Koko touhussa ei ollut mitään tolkkua.
torstai 3.2.
Ratamon savu haisi taas pihassa niin voimakkaana, että käytin kaasunaamaria pannessani auton lämmittimen johdon paikalleen. En viitsinyt kuitenkaan hakea lehteä naamari päässä vaan tein uuden reissun jonka aikana pidätin hengitystäni.
Kun tulin autolla takaisin vietyäni Jessen, ajoin seurakuntatalon mutkan kautta nähdäkseni, kuinka paljon Ratamon piipusta oikein tulee savua. Sieltä tuli vain vähän savua ja se näytti menevän täsmälleen päinvastaiseen suuntaan kuin missä on talomme. Kuitenkin pihassamme ulko-oven luona haisi edelleen voimakas savu. Jos kerron tämän jossakin, minua pidetään hulluna. Eihän savu voi haista, jos tuuli vie sen toiseen suuntaan. Mutta sepä voi ja se myös haisee.
lauantai 5.2.
Mitä täällä Töysässä tekisi normaalina päivänä? Ulkona ei voi olla, koska Ratamot savuttavat ilman hengityskelvottomaksi. Sisällä on kaaosta ja sotkua. Siivoaminen on mahdotonta, koska siitä tulee allergia.
tiistai 8.2.
Kävin viemässä Jessen kouluun. Ratamon löyhkäsavu haisi keskimääräistä enemmän ja tavallista aikaisemmin. Kun tulin jessenvientireissulta, ajoin Ratamon mutkan kautta. Savua tuli todella paljon. Nappasin heti kämpille tultuani kameran ja lähdin ottamaan kuvaa siitä. Minua harmitti, että tällä välin savun tulo oli ehtinyt vähentyä niin, etten saanut kuvaa super-savuttavasta piipusta vaan ainoastaan normaali-savuttavasta. Eihän se näytä kuvassa miltään. Olisi pitänyt olla kamera mukana autoreissulla. Super-savuttavassa tilassa koko piippu oli valtavan leveän savupatsaan ympäröimänä. Puita oli ilmeisesti juuri lisätty uuniin. Tavallisen savuttavassa tilassa piipuista nousi yksi melko kapea savujuova. Meidän pihassamme haisevan löyhkän määrään tällä ei tietenkään ollut merkitystä, mutta super-savusta olisi saanut näyttävämmän kuvan. Savun määrä pihassamme on joka tapauksessa niin runsas, että muutaman metrin matkalla autosta sisälle vaatteisiin ehtii tarttua savun haju.
Eläminen tällaisissa oloissa on masentavaa. Se on älyttömän masentavaa.
keskiviikko 9.2.
Vein Jessen kouluun. Ratamon savu sen kuin jatkaa löyhkäämistään.
torstai 10.2.
Tämä aamu oli historiallisen harvinainen, suorastaan epätodellisen tuntuinen, sillä Ratamon savu ei haissut pihassamme lainkaan vielä yhdeksältäkään. On jotenkin älyttömän traagista ja masentavaa, että asia, minkä pitäisi olla normaali, on meille äärimmäisen harvinainen poikkeus. Tällaisia aamuja ei ole ollut käytännössä koko talven aikana yhtään ennen tätä. Kyse on ollut korkeintaan siitä, haiseeko savu paljon vai vähän. Aina se on kuitenkin edes vähän tuoksahdellut. Tänä aamuna ilma oli täysin savuton. Normaalia raikasta savutonta ilmaa. Tältä se siis tuntuu. Aah.
Vein Jessen kouluun. Ajoin paluumatkalla Ratamon kautta ja totesin, että talon piipusta ei todellakaan noussut lainkaan savua. Ihmeellistä. Tai ihmeelliseltä se vielä yhdeksän aikaan tuntui. Myöhemmin kävi ilmi, että alueella liikkui nuohooja, joka kävi nuohoamassa talojen piippuja. Ratamot eivät olleet sytyttäneet uuniaan siksi, että he odottivat nuohoojaa. Nyt oli kerrankin tilaisuus nähdä, mikä vaikutus alueen ilmaan on sillä, että supersaastuttajaperhe ei saastuttanut. Vaikutus oli aivan järkyttävä. Samalla se osoitti, mikä hirvittävä viihtyvyyshaitta tuon talon lämmittäminen on.
Puolen päivän jälkeen lähdimme ajamaan Helsinkiin. Tällöin Ratamon inholöyhkäsavu jo lemusi pihassamme niin kuin tavallisesti. Savun haju tarttui vaatteisiin jo pelkästään autolla käydessä, vaikka matkaa ei ole kuin viisi metriä.
lauantai 12.2.
En käynyt oikeastaan lainkaan ulkona koko päivänä. Sen verran kurkistin ulos jossakin vaiheessa, että totesin Ratamon savun haisevan aivan mahdottomasti pihassamme. Vetäisin saman tien oven kiinni. Tuntui, että savu haisi sisälläkin.
Päivä kului jotenkin lievän apatian merkeissä. Jonkinlainen masennus vaivaa.
sunnuntai 13.2.
Masentaa. Haluaisin vain maata sängyssä ja olla ajattelematta mitään. Sen sijaan että tekisin näin, kirjoittelen kaikenlaisia ihmejuttuja internettiin. Tänään ei aivan kauheata palautetta onneksi tullut näistä jutuistani, mutta aina on pelko, että tulee.
Yksi syy masennukseeni on todennäköisesti se, että en pysty tekemään asioita, joita haluaisin tehdä. Ratamon savu haisee jatkuvasti pihassamme, joten ulkona ei voi olla. Siellä ei voi edes käydä. Sisällä on huono ilma, ja savun takia ei voi tuulettaa.
maanantai 14.2.
Vein Jessen kouluun. Savun hajua ei tuntunut kahdeksan jälkeen oikeastaan lainkaan ja yhdeksänkään aikaan se ei tuntunut ainakaan yhtä voimakkaana kuin tavallisesti. Näytti siltä, että tuulen suunta olisi kerrankin meiltä Ratamon suuntaan, joten minua kiinnosti nähdä, mihin päin savu nousee Ratamon piipusta. Niinpä ajoin paluumatkalla Ratamon mutkan kautta. Ja totta kai savu tuli täsmälleen sinne, mihin se lähes aina tulee, nimittäin meidän taloamme kohti. Ratamon katonharjan täytyy synnyttää jonkinlaista imua, koska savu näyttää kulkevan lähes aina katonharjaa kohti. Kun ajoin pihaan ja nousin autosta, huomasin tuulen ainakin osittain kääntyneen. Ei vielä varsinaisesti tuullut Ratamon suunnasta, mutta tuuli pyöri epämääräisesti eikä sen suunnasta oikein saanut selvää. Koska savu ei vielä tuossa vaiheessa ainakaan merkittävästi haissut pihassamme, ryntäsin nopeasti yläkertaan avaamaan pihan puoleisen ikkunan. Päättelin, että savu kulkee talomme takapihan puoleisen ikkunan vierestä, joten sen kautta ei voisi tuulettaa. Oletin, että savun suunta voi milloin tahansa kääntyä, joten tuulettamisen aloittamisella oli kiire.
Myöhemmin en juuri käynyt ulkona, joten en tiedä, miten savutilanne kehittyi päivän aikana. Illalla käväisin kirjastossa. Tuolloin savu ei ainakaan kovin voimakkaasti haissut. Pieni lemahdus taisi kuitenkin tuntua. Täydellinen savuttomuus on absoluuttinen ihme. Jos joskus ääriharvoin tapahtuu niin, ettei Ratamon savu tule pihaamme, jonkun muun talon savu tulee. Muidenkin naapuritalojen piipuista nousee nimittäin joskus savua, kun niissä lämmitetään takkaa tai saunaa. Nouseehan meidänkin piipustamme. Ratamon osuus savun tuottamisesta tällä alueella on kuitenkin vähintään 99 prosenttia. Muiden savut ovat kuin hyttysen henkäys tuohon Ratamon ikilemuun verrattuna. Eikä yhdenkään muun talon piipusta nouse sinistä savua.
tiistai 15.2.
Vein Jessen kouluun. Kun tulin takaisin, ajoin Ratamon mutkan kautta nähdäkseni, tuleeko talon piipusta savua. Ja tulihan sieltä tavanomainen sinertävä savujuova, joka pyöri levottomasti tuulessa eri suuntiin. Huomion arvoista ja HARVINAISTA oli kuitenkin se, että savun pääsuunta ei ollut meidän taloamme kohti vaan jonnekin takapihalle. Tämä on todella erikoista. Tällainen ääriharvinainen luonnonoikku ei voi kestää kauan. Pian pihassamme kuitenkin taas haisee savu. Se on aivan varmaa. Enkä pysty sanomaan, etteikö lievää savun hajua olisi tuntunut nytkin. Tosiasia on nimittäin se, että Ratamoiden ei tarvitse kuin raapaista tulitikku pihassaan, niin sen haju kulkeutuu jostakin käsittämättömästä syystä ulko-ovemme eteen. Tuulen suunnat ovat niin erikoiset talojemme lähistöllä. Tuulen pääsuunta saattaa olla aivan mikä tahansa, ja silti savu lemuaa pihassamme.
Olen ollut viime päivinä melko masentunut jostakin syystä. Olen valitellut Ratamon savusta jo niin paljon, että Seija on alkanut hermostua. Se on sanonut, että savu ei haittaa sitä. Välillämme on vallinnut ajoittain jotenkin kireä tunnelma.
torstai 17.2.
Tänään oli siitä erikoinen päivä, että Ratamon savu ajautui muualle kuin talomme suuntaan. Eilenkin oli tällainen päivä. En ole tänään tosin aamun jälkeen käynyt haistelemassa, haiseeko savu pihassamme. Onhan tuuli jo voinut kääntyäkin. Äsh. En saa kirjoitettua mitään järkevää tekstiä, koska matkatelevisio huutaa vieressäni. Seija kuuntelee sitä.
sunnuntai 20.2.
Jossakin vaiheessa kävin kaupassa Millan kanssa. Ratamon savu ei tuolloin vielä haissut, ja ajoin tullessa Ratamon mutkan kautta katsoakseni mihin suuntaan savu menee. Se meni epämääräisesti juuri ja juuri metsän suuntaan. Myöhemmin iltapäivällä tuuli kääntyi, ja savu alkoi haista pihassamme. Se haisi yläkerran huoneessakin, koska erehdyn pahaa aavistamatta tuulettamaan.
torstai 24.2.
Tarkoitukseni oli lähteä tänään Tarvasjoelle Millan kanssa, mutta ilma oli edelleen sen verran viileä, että emme lähteneet. Ainoat tekemäni matkat olivat ne, kun kävin Millan kanssa kaupassa sekä vein Seijan kunnantatalolle. Käväisin sentään vielä pihassa nauhoittamassa digikameralla Jessen hyppelyä. Ratamon savulöyhkä haisi niin voimakkaasti, että vaatteet haisivat savulle vielä sisälle tultuanikin.
Päivän mittaan järjestelin valokuvia sekä kannoin petivaatteita parvekkeelle. Olisin halunnut imuroida, mutta imuriin ei löytynyt pölypusseja. Kun otin petivaatteet illalla pois parvekkeelta, ne haisivat aivan savulle. Ratamon savut, senhän tietää. Tässä muutamana viime päivänä savu haisi vähemmän kuin tavallisesti, sillä tuulen suunta ei ollut niin selvästi taloamme kohti kuin yleensä. En tiedä, mistä tällainen harvinainen luonnonoikku johtui.
perjantai 25.2.
Panin sähkölämmittimen autoon ja hain lehden. Ratamon savu haisi pihassamme, mutta ei enää postilaatikon luona. Pysähdyin lehti kädessäni analysoimaan... äsh tekohieno sana... tarkkailemaan... aah tämä on tavallista arkikieltä... tilannetta ja huomasin, että tuuli aivan selvästi keskustan suunnasta. Ratamon savun ei siis olisi pitänyt haista vastatuuleen. Eikä se haissutkaan - paitsi pihassamme. Kuten olen jo aikaisemmin todennut, Ratamoiden ei tarvitse kuin raapaista tulitikku kotonaan, kun sen savu jo haisee pihassamme. Sama mistä päin tuulee. Tähän lievennyksenä sentään se, että joskus tuuliolosuhteet ovat niin poikkeavat, että savu todella menee pois päin talostamme. Tällaisia ilmoja, vai pitäisikö sanoa outoja luonnonilmiöitä, on ollut viime päivinä muutaman kerran. Tänään Ratamon savu kuitenkin näytti tulevan meidän taloamme kohti. Huomasin sen, kun vietyäni Jessen kouluun ajoin paluumatkalla Ratamon mutkan kautta.
Täällä sisällä käy jostakin syystä kylmä tuuli. Ulkona tuulee voimakkaasti, ja tuuli tulee sisälle keittiön tuulettimesta. Jos tuuletin toimisi, se työntäisi ilmaa ulospäin. Kun se ei toimi, ilma tulee sisäänpäin. Ja ilma on kylmää.
Tuuletimme eilen sänkyvaatteita savuisella parvekkeella. Yöllä tunsin lieviä allergian oireita. Ne tuntuvat vieläkin. Paleltaa. Huoneessa käy todella inhottava veto.
torstai 3.3.
Ratamon savu löyhkää.
Iltapäivällä sujuin sen verran ulos että kävin hiihtämässä lammen ympäri. Ilma oli muuten OK, mutta tuuli aika viileästi. Ratamon savu haisi jo ison tien mutkaan asti. Pihassamme savu oli niin voimakas, että vaatteeni haisivat vielä kauan sen jälkeen kun olin tullut sisälle.
perjantai 4.3.
Päivä alkoi jossakin määrin ankeasti. Poikkeuksellisesti nousin sängystä vasta vähää vaille yhdeksän. Seija oli jo ehtinyt lähteä viemään Jesseä. Kurkistin ulos. Huomasin jo ovella, että Ratamon savu haisee pihassamme poikkeuksellisen voimakkaana, jos mikään poikkeava nyt enää on mahdollista noissa hajuissa. Vedin oven kiinni ja kävin keittiössä, katsomassa olisiko Seija sittenkin hakenut lehden. Kun en löytänyt lehteä, päätin käydä katsomassa postilaatikosta. Vedin henkeä ja kävelin ripeästi postilaatikolle. Siellä hengitin ensimmäisen kerran. Huomasin, että raja, jossa savu haisi tai ei haissut, oli hyvin jyrkkä. Kun seisoi laatikon vieressä, savun hajun tunsi. Mutta kun kumartui laatikon päälle ottamaan lehteä, toisesta suunnasta tuleva tuuli puhalsi savun pois, ja ilma tuntui raikkaalta. Hengitin tuota raikasta ilmaa ja kävelin ripeästi sisälle taloon. Matkalla en juuri hengittänyt tai haistellut savua. Niinpä minulla oli hyvä tilaisuus todeta, kuinka mieletön savun hajun oli tuona lyhyenä aikana ehtinyt tarttua vaatteisiini. Se tuntui vielä monen minuutin ajan, kun istuin juomassa teetä.
Aivastuttaa kauheasti. En tiedä johtuuko se savusta vai siitä, että huoneessa on kylmä. Vai pölykö tämän aiheuttaa. Olo tuntuu joka tapauksessa nuhaiselta. Puin ylimääräisen villapuseron päälleni ja lisäsin lämmitystä.
Seija lähti jossakin vaiheessa jonnekin hommiinsa, ja minä jäin kämpille nyhjäilemään. Ratamon savu lemusi koko päivän pihassamme. Joskus puolen päivän maissa Seija tuli.
torstai 10.3.
Lähdimme Tarvasjoelle Ratamon savun lemutessa (käytin kaasunaamaria autoon mennessäni, ja kun riisuin sen 150 metriä ajettuani, savu haisi vieläkin autossa) hieman neljän jälkeen ja tulimme sieltä vähän ennen puolta yhdeksää.
keskiviikko 16.3.
Ratamon savulöyhkä haisi jo puoli kahdeksan aikoihin, kun hain lehden. Se on epätavallista, koska yleensä savu alkaa haista vasta kahdeksan jälkeen.
torstai 17.3
Ratamon savu lemusi taas pihassamme hyvin voimakkaasti. Vein Jessen kouluun. Paluumatkalla ajoin Ratamon mutkan kautta ja katsoin, mihin päin savu nousee piipusta. Se ei selkeästi noussut mihinkään suuntaan vaan leijui epämääräisesti piipun yläpuolella. Tämä se erikoisuus onkin. Vaikka savu ei näyttäisi tulevan meidän talomme suuntaan, silti se jotenkin kiertää pihaamme ja jää siihen leijumaan. Pihamme on kuin jonkinlainen savunkerääjä.
sunnuntai 20.3.
Katsoimme yhdeksältä aamulla alkaneen Formula-kisan. Päivä kului tietokoneen parissa puuhaillessa. Ulkona kävin vain sen verran, että hain lehden sekä kävin myöhemmin nuuhkimassa, kuinka Ratamon ikisavu löyhkäsi pihassamme. Laura soitti jossakin vaiheessa ja valitti masennustaan. Sanoin sille, että minäkin olen masentunut. Niin kuin olenkin.
maanantai 21.3.
En käynyt ulkona muuten kuin sen verran, että vein Jessen kouluun ja hain sanomalehden. Taisin käydä sen lisäksi ulko-ovella vilkaisemassa, kuinka kylmä ulkona on, ja haiseeko Ratamon savu. Iltapäivällä suunnittelin lähteväni autolla etsimään erästä kohdetta, mutta yön vähäinen nukkuminen aiheutti väsymystä, joten nukuin pienet päiväunet.
sunnuntai 27.3.
Heräsin joskus vähän ennen yhdeksää. Näyttää olevan tulossa lämmin päivä. Miten sitä täällä Töysässä voi hyödyntää? Mitä tekemistä täällä on ulkona? En ole vielä keksinyt. Pihassa haisee kuitenkin Ratamon savu, jos sinne menee muka tekemään jotain. Jostakin syystä savu ei ole viime päivinä pahasti kiusannut, mutta onko tämä vain hiljaiseloa suuren savun edellä? Viime vuoden pitkänäperjantaina savu oli aivan järkyttävää, niin järkyttävää, että odotin suorastaan kauhulla tämän vuoden vastaavaa päivää. Tällä kertaa Ratamot armahtivat meidät. Ehkä he tekevät näin, jotta emme turtuisi savukidutukseen, vaan se tuntuisi taas yhtä pahalta kuin ennenkin, kun se uudestaan alkaa. Tuntemattomia ovat Ratamoiden ja savun oikut.
torstai 31.3.
Sää oli aurinkoinen ja kaunis, mutta tällaisen sään “hyödyntämiseen” en ole keksinyt keinoja. Mitä täällä Töysässä tekee ulkona? Nimittäin silloin, jos Ratamon savu ei haise. Tänään se ei tainnut pahemmin haista.
keskiviikko 6.4.
Taidanpa lähteä nukkumaan. Sitä ennen pitää vähän tuulettaa täällä yläkerrassa. VOI TÖRKY! En olisi ikinä osannut kuvitella, että Ratamon savulöyhkä haisee tähän aikaan yöstä. Kun avasin varomattomuuksissani ikkunan, sieltä pöllähti kitkerä savun haju. Nyt koko huone haisee kuin ummehtunut savusauna. Tämä on käsittämätöntä. Ratamon savu ei nimittäin ole haissut kovin paljon viime päivinä. Miten se nyt voi haista yölläkin? Itse asiassa se haisi kyllä jonkin verran iltapäivällä ja taisi haista illallakin, mutta haju ei ollut kovin voimakas. Lähden selvittelemään asiaa. (Seuraava kappale on kirjoitettu jo toisella tietokoneella.)
Kävelin lenkin ulkona, mutta en nähnyt pimeässä Ratamon piippua. Savun tuleminen sieltä oli kuitenkin itsestään selvää, sillä savu lakkasi haisemasta, kun kävelin lähemmäksi Ratamon taloa. Savun raja oli hyvin selvä. Oli keväisen kirkas tähtitaivas, eli tunnelma olisi ollut oikein mukava, ellei ajatus yökaudetkin haisevasta savusta olisi pilannut sitä. Kello oli vähän vaille yksi yöllä.
Ehdin avata ikkunoita sen verran, että makuuhuoneessamme haisi savu, kun menin nukkumaan. Avasin ensiksi talon toisen pään ikkunan, ja sen jälkeen menin avaamaan oman huoneeni ikkunaa. Vasta sitä avatessani huomasin savun tuon edellä olevan sanan “TÖRKY” -kohdalla. Sen jälkeen menin panemaan toisen ikkunan kiinni, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Savua oli ehtinyt tulla sisälle. Nukkumaan meneminen tuossa tilanteessa oli todella masentavaa. Aivan sikamasentavaa ja ahdistavaa.
torstai 7.4.
Ja entäs Ratamon savu? Avatessani pahaa aavistamatta ikkunan aamulla annos Ratamon savua pöllähti jälleen sisälle. En olisi voinut kuvitellakaan, että se haisee jo ennen puolta yhdeksää aamulla. Kun Seija väitti, ettei se voi olla Ratamon savu, vaan että savun täytyy tulla jostakin muualta, otin auton ja ajoin lenkin katsoakseni, tuleeko Ratamon piipusta savua. Minulla oli kamera mukana, jotta voin ottaa kuvan todisteeksi. Ja tulihan sitä savua sieltä. Heikko sininen savujuova luikerteli piipun päästä ja kulkeutui meidän talomme suuntaan. Koska on lähes tyyntä ja säätila muutenkin on “otollinen”, savu ympäröi meidän talomme ja jää ikään kuin patjaksi talon ympärille. Ratamot... äsh, en keksi enää mitään uusia ilmaisuja tästä ikuisuusasiasta kertoakseni.
Vein Jessen kouluun aamulla. Paluumatkalla vastaan ajoi, kukapa muukaan kuin itse Uolevi Savu Ratamo. Tuntui mielettömältä nostaa sille kättä, mutta naapurisovun kulissia on kai vielä toistaiseksi ylläpidettävä.
Joskus yhdentoista maissa pakkasin autoa lähteäkseni Tarvasjoelle. Ratamon savu haisi vielä silloinkin, joten meinasin jo menettää hermoni. Puin kaasunaamarin päälleni ennen kuin jatkoin pakkaamista.
Kun tulin Töysään, Ratamon sininen savu haisi pihassamme niin kuin lähtiessänikin. Ajoin Ratamon mutkan kautta, jotta näin tuleeko piipusta savua.
Olin odottanut koko päivän erästä ohjelmaa, jonka aioin katsoa televisiosta. Se ei ollut ykköskategorian (teen itsemurhan, jos en näe) ohjelma vaan muuten vain ohjelma, joka olisi voinut kiinnostaa. Se alkoi puoli seitsemältä. Viimeisen kerran katsoin kelloa kuuden maissa. Sen jälkeen keskityin tietokoneen kimppuun - ja unohdin ohjelman. Näin vain vähän sen loppua. No, ei se ohjelma kovin kummoinen tainnut lopulta olla.. Myöhemmin illalla katoin sitä paitsi Salaisen Agentin, jonka ihme kyllä tänään muistin. Onkohan Ratamon savulla muistia parantava vaikutus?
lauantai 9.4.
Heräsin ennen kahdeksaa. Kun tuuletin huonettani, tulin puhaltaneeksi yhden kohmettuneen kärpäsen ikkunalaudalta. Se lähti lentämään, mutta joutui laskeutumaan hangelle noin viidentoista metrin päähän. Sen voimat eivät ilmeisesti riittäneet lentämiseen sen kauemmaksi. Minua alkoi säälittää se, joten kävin nostamassa sen varovasti tyhjään muovipurkkiin, jolla kannoin sen sulalle maalle talon seinustalle. Päästin sen menemään, ja se kömpi jonnekin talon rakenteisiin. Tuolle alueelle alkaa paistaa aurinko päivän mittaan, joten uskon sen olevan melko otollinen paikka tuolle kärpäselle. Hangelle jääminen sen sijaan olisi ehkä ollut kohtalokasta. Kärpänen tosin käveli hitaasti hangen pintaa pitkin kohti pensaikkoa, mutta matkaa oli vielä pitkästi. En tiedä olisiko se selvinnyt ilman apuani.
Niin, ja Ratamon savu haisi talon takapihalla entiseen kammottavaan malliinsa. Eikö se koskaan lopu? Ja miksi ihmeessä savun on aina tultava tänne meidän talomme suuntaan?
Eilen oli televisiossa ohjelma, jossa kerrottiin ilmansaasteista ja ympäristökysymysten historiasta. Se oli kammottavaa katseltavaa, kun koko ajan tuli mieleen meidän oma yksityinen ilmansaastuttajamme. Ohjelmaa katsoessa tulikin mieleeni myöntää Ratamoille Töysän pahimman ilmansaastuttajan diplomi.
maanantai 11.4.
Vein Jessen kouluun aamulla. Ratamon savu haisi taas kitkerästi pihassa. Panin palonilmaisimen rapuille katsoakseni, alkaako se vinkua savun voimasta. Se ei alkanut, mikä oli tietysti pieni pettymys. Tai vinkaisi se vähän, mutta se johtui ilmeisesti sen liikkumisesta tai tärähtämisestä. Olisin halunnut osoittaa, että savu todella haisee aivan oikeasti, eikä kyse ole minun mielikuvituksestani. Palonilmaisimen vinkuminen olisi ollut sataprosenttinen todiste.
Käytin kaasunaamaria viedessäni Jessen kouluun. Kun riisuin naamarin autossa, ajettuamme jonkin matkaa, tunsin vielä silloinkin voimakkaan savun hajun auton sisällä. Tulomatkalla yritin ottaa valokuvia savun lähteestä, mutta en saanut parhaita mahdollisia. Digikamera on järkyttävän hidas. Sillä ei saa otettua tilannekuvia, ja kahden kuvan välillä joutuu odottamaan aivan liian kauan. Lähtiessämme Jesse otti minusta kuvan naamari päässäni. Olisi pitänyt olla pipo päässä, jotta olisin naamioitunut paremmin, ja kuvaa olisi voinut käyttää jossakin internet-sivulla.
lauantai 30.4.
Vappuiltana tuntuu, että vappu on vain Helsingissä. Kaikki asiat tuntuvat tapahtuvan siellä. Töysässä vappua ei yksinkertaisesti ole. Yksi asia täällä kuitenkin on. Nimittäin Ratamon savu. Se haisi taas illalla, kun kävin pihassa. En tosin nähnyt, tuleeko savu nimenomaan Ratamon piipusta, mutta mistään muustakaan piipusta en nähnyt savua tulevan. Tuulen suunta oli lisäksi Ratamolta päin, joten savun täytyi tulla sieltä. Ilma oli kylmentynyt, joten Ratamot olivat ilmeisesti päättäneet vähän lämmittää.
