keskiviikko 15.3.
Sää on ollut ihmeellinen viime päivinä. Ratamon savu ei ole juuri haissut pihassamme, koska tuulen suunta on ollut pois päin talostamme. Olen huomannut tämän asian jo aamuisin, kun olen hakenut lehden. Postilaatikkojen luona voi nähdä, kuinka erään vanhan omakotitalon piipusta nousee savua. Tuon savun suunnasta voi päätellä myös Ratamon savun suunnan. Tietysti jo se, että Ratamon savun hajua ei ole tuntunut, on kertonut jotain.
Viikonloppuna olin jo toiveikas ja ajattelin, että Ratamot ovat lopettaneet savuttamisen kokonaan. Olin lisännyt blogini blogislistaan, ja ajattelin, että ehkä joku Ratamoista on nähnyt sen ja tehnyt siitä omat johtopäätöksensä. Kun myöhemmin näin, että Ratamon piipusta nousee edelleen savua, tämä haave romuttui.
Ehkä yksi syy masennukseeni on se, että tilapäinen savuttomuus on kuin henkistä härnäämistä sitä hetkeä varten, jolloin savu taas löyhkää. Se hetki voi olla milloin tahansa, kunhan tuuli kääntyy.
Masennus on todellakin vaivannut. Odottelimme, milloin autokorjaamolta soitettaisiin ja ilmoitettaisiin, että auton saa hakea. Odotin kädet jännityksestä vapisten, ehtiikö puhelu tulla ennen kuin minun pitäisi lähteä linja-autolle, joka menee Vaasaan. Puhelua ei tullut, joten auton hakeminen jäänee huomiseen.
Internetissä ei ole nyt ollut oikein mitään hyviä keskustelunaiheita, joihin olisi voinut osallistua. On ollut aika hiljaista.
Autopuhelu tuli lopulta joskus iltapäivällä. Seija vastasi puhelimeen. Auton tilanne oli aivan auki, eivätkä korjaamon tyypit edes tienneet, mistä vikaa pitäisi etsiä.
Iltapäivällä huomasin savun hajua alakerran vessassa. Ajattelin, ovatko pahat aavistukseni tuulen suunnan kääntymisestä toteutuneet, vai lämmittävätkö Tirkkoset saunaansa. Kurkistin ensiksi ulos vessan ikkunasta ja tunsin voimakkaan savun hajun. Tirkkosen piipusta ei tullut savua eikä tullut juuri muistakaan piipuista, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi ikisavuttajamme Ratamoiden piippu. Tien toisella puolella olevan talon piipusta tuli sen verran savua, että siitä voi nähdä tuulen kääntyneen. Tuulen suunta oli Ratamoilta meidän taloamme kohti. Sitä ei oikeastaan olisi tarvinnut edes tietää, sillä savun paljasti asian lahjomattomasti. Varmuuden vuoksi kurkistin vielä etuovesta.
Minun olisi turha enää kirjoittaa, kuinka mielettömästi savu haisi, ja että nyt tehtiin taas uusi ennätys. Ehkä nyt tehtiinkin, koska savun haju tuntui voimakkaana jopa vessan ikkunaa aukaistessani.
Puin kaasunaamarin päälleni ja otin kameran mukaani ja menin pihalle. Otin itsestäni automaattilaukaisimella pari kuvaa naamari päässäni. Viivyin ulkona muutaman minuutin.
Kun tulin sisälle, katsoin kelloa. Sen jälkeen kuljeskelin eri puolilla asuntoa naamari yhä päässäni. Kun sisälle tulostani oli kulunut reilut kaksi minuuttia, riisuin naamarin. Aivan mieletön savulöyhkä haisi heti nenääni. Vaatteeni haisivat niin kovasti savulle, että riisuin päällimmäisenä olleen villapuseron.
Kun kirjoitan tätä, tapahtumasta on kulunut noin 15 minuuttia. Vaatteeni haiskahtelevat yhä savulle. Ehkä savun hajua tulee myös suoraa ulkoa ikkunoiden raoista. Aion lähteä savupakolaiseksi kirjastoon. Ongelma on se, että ovenkahva irtosi ovesta, kun vedin ovea kiinni. En haluaisi tehdä lukkoremonttia eteisessä, koska siinäkin haisee savu. Enkä missään tapauksessa halua tehdä lukkoremonttia niin että ovi on auki, vaikka minulla olisi naamarikin päällä. Savua tulee joka tapauksessa sisälle. Tuntuu, että kätenikin haisevat savulle. Otin nimittäin kaiteella muutaman viikon ajan olleen lasipurkin ja suljin sen kannen. Nyt savunäyte tuli otetuksi.
Taidan lähteä nyt sinne kirjastoon, sillä talossa oleskeleminen on hengenvaarallista. Tein nyt vihdoin lopullisen päätöksen siitä, että pudotan tänä iltana Ratamon postilaatikkoon kirjeen, jossa valitan savusta. Vaikka siitä aiheutuisi millainen sota tahansa, tämän pahemmaksi tilanne ei voi enää mennä. Ratamot aiheuttavat jo nyt meille niin paljon kärsimystä savullaan, että elämämme on sietämätöntä.
Kun kävelin kirjastoon, niin kukapa muu kuin itse Ratamon Uolevi ajoi vastaan autollaan. Nostin sille kättä, koska naapurille kuuluu nostaa kättä. Uolevi ei tainnut arvata, että olen pakomatkalla, jonka se itse on aiheuttanut.
Lueskelin kirjastossa lehtiä. Savu tuoksahteli vaatteistani vielä lehtiä lukiessanikin. Kirjastoon alkoi tulla jotain porukkaa, ja siellä näytti alkavan jokin tilaisuus, joten päätin lähdin pois. Kävin kaupassa ostamassa Millan ja Jessen pyytämiä tarvikkeita.
Kun kävelin takaisin kämpille, haistelin matkalla, missä kohdalla Ratamon savu ehkä alkaa haista. Jonkinlaisia savun tuprahduksia haisi jo hautausmaan aidan luona, mutta ne saattoivat tulla kenen tahansa piipusta. Kun tulin tien risteykseen rivitalojen luokse, näin kuinka koko se alue, jossa Ratamon talo ja meidän talomme ovat, oli sinisen savupilven peitossa. Näky oli mieletön tai järkyttävä tai mitä nimeä siitä nyt käyttäisi. Minulla olisi ehdottomasti pitänyt olla kamera mukana, jotta olisin voinut ottaa näystä kuvan. Kokonaisia kortteleita oli savupilven keskellä, ja se kaikki savu oli peräisin Ratamon piipusta. Tyyni ilma ja sopivasta suunnasta paistava ilta-aurinko korostivat savun näkyvyyttä. Jos olisin saanut tuolloin otettua valokuvan, se olisi ollut sataprosenttinen todiste ei pelkästään savusta vaan päästöistä, jotka lähentelevät ympäristörikosta. Ratamon talo saastutti ympäristöään kuin pahinkin tehdas.
Kun olin vienyt ruokapussin sisälle, nappasin kameran ja lähdin katsomaan, vieläkö savusta saisi kuvan. Olosuhteet olivat kuitenkin muuttuneet niin, ettei kunnollista kuvaa tullut. Rivitalon mutkasta savua ei näkynyt enää oikeastaan ollenkaan, ja kunnantatalon mutkastakin siitä näkyi vain osa. Aurinko oli laskenut sen verran, ettei se enää valaissut savupilveä. Oli alkanut myös jonkin verran tuulla, ja savupilvi oli alkanut hajaantua. Lopullinen kuvatodiste totaalisesta, useita kortteleita peittävästä savusta, jäi siis tälläkin kertaa saamatta. Se tietysti harmitti. Toisaalta en ollut pahoillani siitä, että tuuli puhalsi savupilviä metsän suuntaan.
torstai 16.3.
Ratamon savu löyhkäsi tänäänkin pihassamme, ja kävin ottamassa siitä kuvia. Tällä kertaa otin kuvat talomme takana olevalta tieltä. Kuvista näkee selvästi, kuinka Ratamon talon takaa tulviva savupilvi leviää talon taakse ja kulkeutuu siitä metsään. Koko alue metsän ja talon välissä on savun kyllästämä. Savu näkyy selvästi tummia puita vasten. Vaikka tuuli näytti vievän savun eri suuntaan missä minä olin, inhottavat kitkerät löyhkäykset tuntuivat ajoittain jopa siinä paikassa, missä otin kuvia. Se todistaa, että savu on poikkeuksellisen voimakasta ja se leviää poikkeuksellisen laajalle. Noista kuvista voi päätellä, miten mielettömässä tilanteessa me olemme silloin, kun Ratamon savu ei mene metsää kohti, kuten tänään, vaan tulee taloamme kohti. Savu peittää talomme ja jäämme savupilven sisään. En siis todellakaan kuvittele olemattomia silloin, kun totean, että savu haisee järkyttävän voimakkaasti pihassamme. Se todella haisee.
Eilen savua oli pihassamme niin paljon, että lyhyt käväisy ulkona tartutti vaatteisiin niin vahvan savun hajun, että ne haisivat vielä varttitunnin päästäkin. Jos savu tunkeutuu ja tarttuu vaatteiden kuituihin, samalla tavalla se tunkeutuu ja tarttuu keuhkoihin, kun savua hengittää. Ulkona oleminen on samaa kuin jos polttaisi tupakkaa. Savupiipun savu saattaa olla jopa vieläkin vaarallisempaa kuin tupakan savu. Savupilven sisällä talossa oleminen saattaa myös vastata tupakan polttamista silloin tällöin, koska kaikki talon sisällä oleva ilma tulee ulkoa.
Iltapäivällä Vaasasta soitettiin, että auto alkaisi olla valmis. Haen sen ilmeisesti huomenna. En usko, että vika tuli korjatuksi, koska ei korjaamo mielestäni edes kunnolla saanut selvitetyksi, mistä vika yleensä edes johtui.
Seija kertoi, että tänään päiväsähkö halpenee. Se arveli aikaisemmin keväällä, että silloin Ratamot lopettavat lämmittämisen. Siihen asti minun pitäisi kestää.
Hah, hah, hah. Ratamot työntävät puita uuniin, vaikka sähkö olisi ilmaista.
