Kello oli jotain kolmen maissa, kun lähdin Tervasaareen, tai ehkä hieman vaille. Pidin kaasunaamaria päässäni viedessäni tavaroita autoon, koska en halunnut pilata mielialaani haistelemalla Ratamon savuja. Seijan käytyä nuuhkimassa, että savu ei haise, otin lopulta naamarin päästäni. En ole aivan varma, etteikö savu vähän olisi haissutkin. Otin naamarin mukaan autoon, jotta voisi pitää sitä takaisin tullessani. Ne hetket nimittäin ovat kaikkein masentavimpia, kun tulen autolla pihaan raikkaasta ulkomaailmasta ja totean Ratamon savun taas löyhkäävän aivan järkyttävästi. Halusin varjella itseni tuollaiselta järkytykseltä.
Töysässä lämmitin illalla saunan. Tuli ei meinannut oikein syttyä, koska puut olivat märkiä. Tai kyllä se syttyi, mutta se oli sammunut välillä ja jouduin sytyttämään sen uudestaan. Seija oli juuri silloin ulkona, kun uuni kitui pahimmillaan. Pihassamme oli haissut tällä kertaa meidän oma savumme (mistä tietää, vaikka myös Ratamon savu). Tämä osoittaa sen, että Ratamon mielettömän katkun täytyy olla peräisin kitumalla palavasta uunista., sellaisesta, mikä meidän saunamme uuni oli hetken ajan.
