maanantai 1.1.
Heräsin aikaisin. Allerginen nuha vaivasi. Päivä kului tyhjänpäiväisessä nyhjäilyssä niin kuin päivät usein kuluvat.
Illalla ilmapiiri kiristyi, kun Jesse aukaisi yläkerran huoneeni ikkunan ja päästi Ratamon savua sisälle. Hermostuin asiasta ja aloin rähjätä. Seija luuli, että aion tehdä Ratamoille jotain, kun puin päälleni ja olin lähdössä ulos. Se taisi itkeäkin ja oli täysin hermonsa menettänyt. En aikonut tehdä Ratamoille mitään, vaikka en kiistä etteikö mieli olisi tehnyt. On vastenmielistä, että vuoden ensimmäisenä iltana jo joudumme kärsimään Ratamon haisevasta savusta.
Lähdin kiihtyneenä ulos yksinkertaisesti vain päästäkseni jonnekin. Samalla tarkkailin, missä savu haisee. Kiersin tavanomaisen iltalenkkini. Liukastelin vähän väliä, sillä tie oli jäinen ja kenkäni ovat aika liukkaat. En käyttänyt talvikenkiä kuten tavallisesti. En ollut kiihdyksissäni jaksanut vetää niitä jalkoihini.
Äsyttää. Haluaisin muuttaa jonnekin täältä savustamosta. Tuntuu joskus aivan epätoivoiselta.
keskiviikko 3.1.
Illalla päätin vihdoin lähteä edes vähän käymään ulkona. Kiersin tällä kertaa pitemmän lampilenkin. Meidän pihassamme ei ihmeellistä kyllä haissut savu, mutta talon edessä tiellä se hieman haiskahti. Tai itse asiassa tietty lievä savunhaju leijuu alueellamme talvisaikaan lähes aina, ja kai se leijui nytkin, mutta tarkoitan nyt varsinaista savun haisemista. Ihmeellisintä oli se, että savu alkoi haista vanhan apteekin kohdalla ja se haisi käytännössä koko ajan välillä melko voimakkaastikin kunnes olin ohittanut “ikisavun mutkan”. Sen jälkeen oli jonkin aikaa täysin savutonta. Ihmettelin, mistä ihmeestä pitkään haissut savu oli peräisin. Se saattoi olla peräisin ikisavun mutkasta, mutta se ei ole aivan varmaa.
torstai 4.1.
Ratamon savulöyhkä haisi jo aamulla, kun kiinnitin auton töpselin. Vein Jessen kouluun Kaskisaareen. Jatkoin puuhiani tietokoneella. Renderöin joitakin videoita ja viimeistelin erästä suunnitelmaani.
Illalla yläkerrassa alkoi olla aika tunkkaista, koska Ratamon savu haisi niin voimakkaasti, ettei yläkertaa voinut tuulettaa kummastakaan päästä. Kun hetki sitten (kello on nyt puoli yhdeksän) raotin ikkunaa katsoakseni, joko nyt voi tuulettaa, ulkoa löyhähti aivan sikamainen savukatku. Haluaisin tehdä jotain.
sunnuntai 7.1.
Kun lähestyin taloamme, huomasin jo ennen pihaan ajamista, kuinka savu alkoi haista autossa. Lämmityslaite puhalsi sitä sisälle. Tämä on harvinaista, koska yleensä savun haistaa vasta kun avaa auton oven. Nyt ainakin tiesin, mitä on odotettavissa. Pidätin hengitystä, kun kävelin sisälle. Sen verran kuitenkin nuuhkaisin, että totesin savun haisevan aivan järkyttävästi. Oli kuin olisin ollut savupiipun sisällä hengittämässä. Täysin järkyttävää, täysin mieletöntä. En tuonut edes kaikkia tavaroita autosta vaan otin sen verran minkä yhdellä kertaa sain kannettua. Talvihaalarikin jäi autoon. Se vaatii uusia toimenpiteitä, koska liimalla korjaamani vetoketju aukesi, koska olin unohtanut panna nepparin kiinni. Liimaus piti, mutta vetoketju aukesi toisesta paikasta.
Savuhaitat eivät jääneet tuohon. Illalla Seija tuuletti savua vielä sisälle yläkerrassa. Huomasin savun hajun, kun istuin tietokoneen ääressä toisessa huoneessa, vaikka en ollut nähnyt, kun Seija avasi parvekkeen oven. Kiljaisin “savua” ja ryntäsin toiseen huoneeseen katsomaan, mikä luukku siellä on auki. Tilanteesta oli jo kehittymässä pieni rähinä, mutta se lopahti, koska en halunnut jatkaa sitä. Savun haju ei ovelta haistettuna ollut kovin voimakas, joten Seija ei päästänyt savua sisälle tahallaan. Seija ei tunnista savun hajua yhtä tarkasti kuin minä.
maanantai 8.1.
Jesse tuli koulusta neljän maissa. Kun se kävi vessassa, sieltä pöllähti voimakas savu sisälle taloon. Vessan ikkuna oli ollut auki edellisen asiakaan (joka en ollut minä) jäljiltä. Talo on toisin sanoen taas vahvan savupilven ympäröimä. Vessan ikkuna on eri suunnalla kuin Ratamon talo, mutta olen varma, että savu on silti peräisin Ratamon piipusta.
Vaikka talomme pihassa joskus haiskahtaa myös muualta tulevaa savua, yli 95% savusta on peräisin Ratamon piipusta. Ratamot ovat ehdottomasti paikkakunnan ja koko läänin pahimpia ilmansaastuttajia, asumisviihtyvyyden pilaajia ja muiden ihmisten hengen ja terveyden vaarantajia. Vaikka he eivät nykylainsäädännön valossa juridisessa mielessä tekisikään rikosta päästellessään savujaan, moraalisessa mielessä he ovat ahneita ja piittaamattomia ympäristörikollisia. Toinen samanlainen saastuttajaperhe asuu ikisavun mutkassa. En tiedä kuka se on enkä taida halutakaan tietää. Voisin pian ottaa tuon toisen perheen korvikekohteeksi savuttajien vastaisessa taistelussa.
tiistai 9.1.
Tänä aamuna sain nukkua vähän pitempää eli noin kahdeksaan, sillä Seija ei herättänyt minua vaan hoiteli Jessen kouluun lähdön ja “herätyssoiton” Lauralle, jolla oli opettajan työtä tänään.
Tänäänkin olisin oikeastaan halunnut lähteä Tervasaareen, mutta en lähtenyt, koska Seijalla oli tänään Vaasan keikka. Ennen sinne lähtöä nostin perämoottorin auton peräluukusta. En ollut nostanut sitä eilen Ratamon savun takia.
Savu haisi tänäänkin. Sitä tuli vessaan, kun tuuletimme. Vessasta se levisi muualle. Olin lisäksi unohtanut eilen keskusimurin sulakkeen paikalleen kun hetken ajan käytin tuuletinta ruuanlaiton käryjen poistamiseen. Imuri aiheuttaa taloon alipaineen, mikä saa savun tulemaan sisälle.
Iltapäivällä lähdimme siis Vaasaan. Otimme Jessen mukaan Kanaojalta. Se ei olisi halunnut lähteä. Minuakaan Vaasan keikka ei kovasti kiinnostanut. Kävimme Lidlissä. Samalla reissulla kävimme katsomassa uutta Nimelän asuntoaluetta.
Paluumatkalla Töysän taloamme lähestyessämme osasin jo odottaa millaiseen savukauheuteen (jos sanavarastoon kuuluisi voimakkaampia sanoja, tuossa olisi yksi sopiva paikka) saavumme. Arvasin täysin oikein. Savu haisi voimakkaasti pihassamme. Minua harmitti se, kun Seija vetkutteli ja viivytteli ulko-oven avaamisessa ja vastaavasti piti auton ovea auki. Jouduin siis olemaan savussa ja hengittämään sitä.
Myöhemmin illalla istuessani alakerrassa tietokoneen ääressä, savua tuli vessan kautta eteiseen. Masennun ja ahdistuin siitä niin, että lähdin kävelemään. Otin taskuradion mukaani ja kuuntelin mm. Rauli Badding Somerjoen musiikkia. Mennessäni tarkkailin, missä savu haisee. Kävelin Ratamon talon ohi ja pysähdyin siihen hetkeksi katselemaan. Kiersin tällä kertaa pitemmän iltalenkin. Ikisavun mutkassa ei nyt haissut kovin paljon savu, joten meidän pihamme oli Töysän keskustan savuisin paikka.
Kun palasin iltalenkiltä, tunsin savun hajun jo kaukana mutkassa nenässäni. Kävelin lähelle “mamman” eli Wickströmin taloa tutkiakseni kuinka pitkällä siellä suunnassa savu haisi. Sen jälkeen kävelin Ratamon suuntaan ja tein vastaavia havaintoja siellä. Myöhemmin vertasin haju-aluetta karttaan, jonka olen joskus piirtänyt, ja joka on blogissanikin. Savu haisi täsmälleen karttaan merkityllä alueella. Kartassa on eroteltu voimakkaan savun hajun alue ja lievemmän savun hajun alue, mutta nyt oli niin tuulista, että oli vaikea sanoa, missä haju on voimakas ja missä vähemmän voimakas. Hajun voimakkuus aaltoili tuulenpuuskien mukaan. Joka tapauksessa meidän talomme oli täysin savupilven ympäröimä, minkä havaitsee siitä, että savua tulee sisälle vessan ikkunasta, mikä on eri puolella taloa kuin Ratamon talo.
Olin masentunut ja ahdistunut tuosta savun hajusta niin kuin aina olen, kun joudun sitä haistelemaan. Mielessäni kävi jo aika epätoivoisia ajatuksia siitä, että heittäisin Ratamon ikkunaan kivellä tai menisin niiden ovelle riehumaan tai tekisin jotain muuta vastaavaa. Sain toistaiseksi kuitenkin vielä hillittyä itseni. Mietin myös uuden kirjeen kirjoittamista ja pudottamista Ratamon postilaatikkoon. Olisin kirjoittanut, että olen kokenut niin rajuja asioita elämässäni, että minua ei hätkähdytä mahdollisuus, että välillemme syttyy aito sota, jossa voi tapahtua vaikka mitä. Elämä savun keskellä on niin kurjaa, että sen muuttuminen vielä kurjemmaksi ei enää tunnu kovin suurelta uhkalta.
Tietoisuus siitä, että hengitämme koko ajan vaarallista savua, ahdistaa. Tekisi mieli pidättää hengitystä ja olla hengittämättä. Koska koko talo on savun ympäröimä, kaikki talossa hengitettävä ilma pakosti sisältää savua. Ilmahan tulee ulkoa. Vaikka varsinaista savun hajua ei tuntisi, savun vaistoaa epämääräisenä inhottavana tunteena joka kerta kun vetää henkeä.
Seija aukaisi yläkerrassa hetkeksi oven ja päästi savua sisälle. Sanoin sille, että mitään ikkunaa tai ovea ei saa avata, koska koko talo on savun peittämä.
10.1.
Uutisissa on kuulutettu valtavaa myrskyä, jonka piti riehua Suomessa eilen illasta tähän päivään. Seija oli tapansa mukaan aivan kiihkoissaan siitä. Se kysyi jo illalla, miten pystyin kävelemään niin hirveässä myrskyssä. Vastasin, että missä ihmeen myrskyssä. Mitään myrskyä ei näille korkeuksille tullut sen enempää eilen kuin tänäänkään. Ilman uutisten hysterianlietsontaa, mitään myrskyjä ei taitaisi ollakaan.
Kun tulimme pihaamme, olin jo valmistautunut siihen että savu haisee, ja joudun luikkimaan nopeasti sisälle henkeäni pidättäen. Ihme oli kuitenkin tapahtunut, sillä tuuli oli kääntynyt. Se puhalsi Ratamon talon suuntaan, mikä on hyvin harvinaista. Oli ihanaa kun ei tarvinnut haistella savuja ja voi avata ikkunoita.
Niin kuin kaikki hyvä päättyy aikanaan, niin päättyi myös tuo ihana savuttomuus. Tuuli oli aivan huomaamatta kääntynyt illan aikana ja puhalsi taas Ratamon suunnasta. Kun aukaisin ikkunan tuulettaakseni, yläkertaan ehti tulla huomaamattani lievä savun haju. Se harmitti siinä määrin, että nappasin tyynyni ja menin alakertaan Millan sänkyyn nukkumaan. Savun haju ei ollut mikään kauhean voimakas katku kuten monesti, sillä Ratamon uunista oli ehkä jo tuli sammunut ja piipusta tuli enää jonkinlaista jälkikatkua. Silti Ratamon jälkikatkukukin on voimakkaampi kuin monen muun talon varsinainen savu.
11.1.
Ainoa ulkona käyntini oli se, kun illalla kävin kiertämässä lammen. Oli aika viileää, joten kävelin nopeasti pysyäkseni lämpimänä ja ehtiäkseni katsomaan televisiosta Lostin. Kävellessäni huomasin, että ikisavun mutkassa haisi taas savu niin kuin lähes aina. Ensimmäisen kerran tulin ajatelleeksi, että ehkä savu onkin peräisin tien toiselta puolelta kuin mitä olen luullut. Tällä kertaa nimittäin tuuli sieltä päin. Tai ehkä savuttavia taloja on useita. Tuulen suunnasta johtuen tänään oli siitä harvinainen päivä, ettei Ratamon savun hajua tuntunut meidän pihassamme. Tällainen onni on harvinaista, sillä useimmiten tuulee Ratamolta päin.
15.1.
Iltapäivällä lähdin Seijan kanssa Vaasaan. Kävimme muutamissa kaupoissa. Ostin Anttilasta cd-levykansion ja Minimanista öljyä sekä verkkokaapelin. Kun tulimme Töysään, niin mikäs se siellä haisikaan. Ratamon piipusta tuli savua, vaikka Ratamojen ei kuulunut olla edes paikkakunnlla. Yksi oli kuitenkin jäänyt ja sytyttänyt uunin.
16.1.
Koska en käynyt missään päivän aikana, päätin edes kävellä illalla ulkona. Kiersin tällä kertaa pitemmän lenkin. Savu haiskahteli siellä sun täällä, joten savuttaminen näyttää lisääntyvän. Ikisavun mutkassa tietenkin myös haisi. Meidän pihassamme ei tainnut tällä kertaa ainakaan kovasti haista, sillä tuulen suunta ei ollut Ratamoja suosiva. Ihania tällaiset säät. Olisipa niitä useammin. Valvoin myöhään.
21.1.
Parina viime päivänä on ollut havaittavissa todella erikoinen luonnonilmiö. Meidän talomme ympärillä ei ole haissut savu. Se on tuntunut käsittämättömältä. On tuullut koko ajan eri suunnasta kuin missä on Ratamon talo. Kun yläkerran ikkunan on aukaissut, sisälle on tullut raikasta ilmaa. Se on ollut aivan ihmeellistä.
Tänä aamuna tuo onni loppui. Ulkona haisi savu, mutta tuulen suunta ei ollut Ratamolta päin, enkä nähnyt mistään muusta lähialueen piipusta tulevan savua. Savun alkuperä jäi arvoitukseksi. Päivän mittaan hajun voimakkuus väheni. Ulkona on pakkasta, joten ehkä kyse on vain yleissavusta, joka leijuu kaikkialla. Lämpömittari näytti päivällä noin kahtatoista astetta, mutta illalla pakkasta oli jo 21-22 astetta.
22.1.
Iltapäivän ohjelma oli kovalevyn vaihtaminen Lauran tietokoneeseen. Tarkoitus oli vaihtaa samalla myös muisti, mutta tilaamani muisti osoittautui sopimattomaksi, mikä sinänsä oli harmittava asia.
Levyn vaihtaminen onnistui ilman dramatiikkaa. Se oli jopa helpompaa kuin olin luullut. Oikeastaan ainoa asia, mikä hidasti kovalevyn vaihtamista, oli se kun ulkoa alkoi tulla savun hajua olohuoneeseen. Sitä tuli ikkunoiden ja ovien raoista. Savun alkuperä lienee selvä, vaikka en käynyt ulkona erikseen varmistamassa asiaa. En halunnut työskennellä savun lemussa, joten lopetin homman välillä. Savun takia panin myös huippuimurin pois käytöstä kesken Seijan paistamisten. Katsoin nimittäin, että ruuan käry on vähemmän epämiellyttävä asia kuin ulkoa tuleva vastenmielinen savun katku. Jatkoin tietokoneen kasaamista, kun savun hajua ei enää tuntunut kovin voimakkaana.
25.1.
Ratamon savu on vaihteeksi lemunnut käytännössä koko päivän aina yöhön asti. Kun savua tuli sisälle vessan ikkunasta, luulin alussa, että se “vain” Tirkkosen piipusta tulevaa savua. Kun menin ulos, huomasin, että savu on sittenkin peräisin sieltä mistä se yleensä on eli Ratamon piipusta. Tuulikin kävi sieltä suunnasta. Ratamon talon takaa röyhysi savua taivaalle kuin jostakin keskisuuresta tehtaasta. On käsittämätöntä, miten yksi perhe saa yhden pienen savupiipun kautta terrorisoitua niin pahasti ympäristöä. Savu haisee pihassamme tunnista toiseen.
Kun lähdin viemään Lauran Seinäjoelle, jouduimme kävelemään autolle löyhkäävän savupilven läpi. Kun tulin Seinäjoelta, savu haisi edelleen.
Illalla huomasin savun hajua alakerran käytävässä ja luulin, että sitä tihkuu oven raosta. Rappuja ylös noustessani sanoin Seijalle, että taas lemuaa savu. Pari sekuntia tämän jälkeen huomasin, että Seija oli avannut yläkerran ikkunan selälleen, ja alakerrassa haiseva savu olikin tullut sitä kautta taloon. Rähjäsin tietysti, että “mitä hullua” tämä nyt on ja ryntäsin sulkemaan ikkunan. Koko yläkerta haisi savulle. Jessen ja Seijan mielestä tietysti kuvittelin koko asian. Seija voi näin joskus luullakin, koska sillä on poikkeuksellisen huono hajuaisti. Jessen täytyy sen sijaan itsekin haistaa savu. Laurakin haistaa sen.
Pitäisikö minun ilmoittautua paranormaaleja ilmiöitä käsittelevään instituuttiin? Onhan nimittäin tieteellisesti mahdotonta selittää sitä, että satun kuvittelemaan savun hajun juuri silloin, kun ikkuna on auki jossakin. Jos näkisin ja tietäisin, että ikkuna on auki, savun haistamisen voisi selittää sillä, että kyseessä on ehdollinen refleksi eli ikkunan avaaminen saa savun haisemaan nenässäni automaattisesti, vaikka mitään todellista savun hajua ei olekaan. Tämä selitys ei kuitenkaan selitä asiaa, koska haistan savun tietämättä, että joku on avannut ikkunan jossakin. Savun haju on siis aito eikä kuvitteluani.
Kun aioin tuulettaa vähän ennen yhtä yöllä mennäkseni hetken päästä nukkumaan, ulkoa löyhähti vielä silloinkin niin voimakas savu, että ikkuna piti välittömästi vetää kiinni. Tätä kirjoittaessani kello on puoli kaksi.
26.1.
Kun aukaisin aamulla ennen seitsemää oven hakeakseni lehden, totesin tyytyväisenä, että ulkona tuiskutti raikkaasti eikä savun hajua tuntunut. Iloa ei kestänyt edes minuuttia. Kun tulin postilaatikolta sanomalehti kädessäni, savun ensimmäiset lemahdukset tuntuivat jo ulkorapullamme. Vetäisin nopeasti oven kiinni. Kun puoli tuntia myöhemmin vein Jessen linja-autolle, pihassa haisi aivan kunnolla savu niin kuin se yleensä haisee. Tuulen suunta oli Ratamolta päin. Tajusin, että savu tulee haisemaan vaihtelevassa määrin koko päivän.
Ratamon Uolevi sattui ajamaan vastaan traktorillaan, kun vein Jesseä. Sanoin, että siinä se sika nyt tulee. Mielentilani oli sellainen, että olisin melkein halunnut ajaa tyypin päälle. Pelkään, että teen lopulta jotain harkitsematonta. Pinnani ei veny loputtomiin.
Aivan kaikkea, mitä mieleeni on tullut, en oikein uskalla edes kirjoittaa tähän. Aamulla esimerkiksi mietin, että entäpä jos todella pimahtaisin täydellisesti ja ryntäisin kirveen kanssa tyypin kimppuun hakaten sen pään kappaleiksi, kun se hakee lehteään postilaatikolta. Sen jälkeen kätkisin ruumiin vieressä olevaan lumikasaan, potkisin vähän verta piiloon ja kävelisin muina miehinä lehteä lukemaan. Kuinka nopeasti minut tultaisiin pidättämään, kun ruumis löytyisi?
Korostan nyt painokkaasti, varsinkin jos kopioin tämän tekstin “savublogiini”, että en aio tehdä mitään edellä kuvatun kaltaista. En ole väkivaltainen enkä aio käyttää väkivaltaa ketään kohtaan. Mutta se, että tuollaisia ajatuksia yleensä tulee mieleeni, kertoo jotain siitä ärsytyksen määrästä, jonka savupilven keskellä eläminen saa aikaan.
Kun tulin keskustasta, Ratamon tyyppi ajoi juuri pihaansa traktorillaan. Tällöin mieleeni tuli ajatus, että alkaisin huutaa pihassa täyteen ääneen jotain mielettömyyksiä kuten senkin savuttaja, senkin saastuttaja, senkin... en edes tiedä mitä. Huutamalla olisin järjestänyt itseni hullujen huoneelle tai jonnekin muualla pois savusta.
Päivällä en kovin ihmeitä tehnyt. Kirjoitin joitakin internet-juttuja ja touhuilin jotain yhdentekevää. Näitä sanoja kirjoittaessani kello on kymmenen yli kahdeksan illalla.
Kävin hetki sitten ulkona ja totesin, että savu ei juuri sillä hetkellä haissut. Niinpä hain talvihaalarin autosta sisälle lämpiämään, jotta voisi vaihtaa autoon öljyn. Aukaisin myös hetkeksi ulko-oven ja vessan ikkunan tuulettaakseni nopeasti. Sitä ennen olin jo käynnistänyt huippuimurin panemalla sulakkeen paikalleen. Tuulettamista ei ollut kestänyt edes minuuttia, kun tunsin ulko-ovea lähestyessäni mielettömän kitkerän savun lemun nenässäni. En ollut uskoa aistejani, koska hetki aikaisemmin savun hajua ei ollut tuntunut. Pakko oli kuitenkin uskoa, kun kitkerää katkua tunki sisälle oven täydeltä. Suljin mahdollisimman nopeasti oven ja vessan ikkunan sekä tuulettimen, mutta vahinko oli tietenkin jo tapahtunut. Alakerta lemusi kuin savupiippu.
Ratamot olivat ilmeisesti sytyttäneet uuninsa tai lisänneet sinne puita tai tuuli oli kääntynyt. Uskomattoman nopeasti tilanne kuitenkin muuttui. Auton öljynvaihtoa ei voinut edes ajatella - paitsi kaasunaamari päässä, eikä se oikein huvita. Savun haju tarttuu joka tapauksessa vaatteisiin.
Mietin, että jospa vaihtaisin öljyn joskus aamuyöllä esimerkiksi neljän aikaan. Silloin savu ei ehkä haise. Koko meidän elämänrytmimme on sovitettava Ratamon uunin mukaan. Tämä on mieletöntä.
Yläkerrassa on ällöttävän tunkkaista, mutta tuulettaminen on mahdotonta. Se on masentavaa.
lauantai 27.1.
Päivämäärä on hieman pahaenteinen, koska torni paloi lauantaina 27. tammikuuta vuonna 1968. Siitä on hurjat 39 vuotta. Ajan kuluminen tuntuu mielettömältä, koska muistan tapahtumat kuin eilisen päivän. Jos joku olisi muistellut vuonna 1968 yhtä vanhoja tapahtumia, ne olisivat olleet vuodelta 1929.
Siinä mielessä tämä päivä tuo mieleen tornin palon, että tänäänkin haisee savu. Huomasin sen jo mennessäni ulkoeteiseen, joten käännyin takaisin ja hain kaasunaamarin. En vetänyt sitä kunnolla kasvoilleni vaan pidin kiinni kädellä. Näin varustautuneena kävin hakemassa sanomalehden. Ratamon talon takaa nousi valtava savupilvi kuin jonkin tehtaan piipusta. Koko lähiseutu oli savun kyllästämä (sen verran nuuhkaisin naamarin raosta postilaatikkojen kohdalla). Tultuani sisälle villapuseroni haisi aivan kuin olisin tullut jostakin savustamosta. Haju tuntui vielä monen minuutin päästä, kun luin sanomalehteä. Eikö tämä kerro jotain? Kyse ei ole mistään pienestä savun “tuoksusta” vaan järkyttävästä saastepilvestä, jonka haju tarttuu vaatteisiin.
Savu haiskahteli jonkin verran olohuoneessammekin. Se ikkunat ovat ilmeisesti kaikkein hatarimmat.
