maanantai 5.2.
Olotilani on ollut huomattavasti parempi siitä lähtien, kun poistuin Töysän ikisavusta. Eron on huomannut selvästi. Minkäänlainen allergia tai nuha ei ole vaivannut. Eron on huomannut erityisesti aamuisin, jolloin ei ole tarvinnut niistää ja aivastella ja potea muita nuhan oireita. Tänä aamuna olotilassani tapahtui pientä takapakkia, sillä hytissämme on tuntunut koko ajan lievä tupakan haju, mikä aiheuttaa allergisia oireita. Tupakan haju ei ole pelkkä kuvitelma, sillä hyttikäytävässä vain muutaman metrin päässä hytistämme on tupakointipiste, jossa on isoja haisevia tuhkakuppeja. Alueella haisee voimakas tupakan haju, vaikka siinä ei olisi ketään tupakoimassakaan. (kirjoitettu laivamatkalla)
Tupakan pistävä lemu ärsyttää nenääni. Inhoan tupakan hajua.
keskiviikko 7.2.
Töysään palaamisessa on se ankea puoli, että joutuu taas alistumaan Ratamon ikisavun hengittämiseen. Vaikka savu ei kovin voimakkaana haisisikaan, jonkinlainen perushaju leijuu ilmassa. Ja kyllä savu (myös tänään) välillä haiseekin selvästi ja kitkerästi.
torstai 8.2.
Tämä oli tavallista pahempi savupäivä. Olin suorastaan hulluuden partaalla illalla, kun Ratamon savu haisi talossa sisälläkin joka paikassa. Pakkasen ja tyynen ilman takia talo kuin savusta tehdyn teltan sisällä. Tuntui kammottavalta mennä nukkumaan tietäen, että joka hangenvedolla vetää sisälleen savuhiukkasia.
perjantai 9.2.
Jatkoin hommiani. Seija tuli illalla. Ratamon savu haisee. Nauhoittelin ohjelmia Seijalle sikäli kun muistin eli huonosti.
lauantai 10.2.
Töysään tultuani tuskailin tuttuun tapaani Ratamon savun kitkerää ikilöyhkää. Kun huomasin, että myös Wasilin eli “mamman” talon piipusta tulee savua, päätin vertailla onko savuissa eroa. Kävelin (pikkukengillä, joihin meni lunta) Wallinin talon taakse ja kävin haistamassa, haiseeko siellä savu. Talon piipusta tuli nimittäin ajoittain melko runsaastikin savua. Savujen hajujen vertailu ei onnistunut, koska talon takana ei tuntunut minkäänlaista savun hajua, vaikka tuuli talon suunnasta. Ero Ratamon savuun on aivan järkyttävä. Vastaavalla etäisyydellä Ratamon talosta tuulen alapuolella haisee aivan sairas savulöyhkä, joka tarttuu vaatteisiin. Ratamon savu itse asiassa haiskahteli aivan mamman talon tuntumassa nytkin.
perjantai 16.2.
Ulkona haisee “vaihteeksi” savu, jonka alkuperästä ei liene epäselvyyttä. Kun hain aamulla lehden, savun haju oli vielä melko maltillinen - muualla paitsi meidän ulko-ovemme edessä. Lähinnä tuntui jonkinlainen yleinen savuinen haju. Aamupäivän kuluessa haju voimistui, ja se alkoi tuntua alakerran huoneissammekin. Ulkona haisi jo aivan sietämättömälle.
tiistai 20.2.
Vein Jessen Karijoelle. Ulkona on kova pakkanen. Ratamon savu ei ihme ja kumma haissut aamulla. Talon piipusta ei edes näyttänyt tulevan savua, kun katsoin sitä Karijoelta tullessani.
Edellä oleva sanonta “savu ei haissut” on siinä mielessä epätarkka, että Töysän ilmassa on lähes aina jonkinlainen lievä savuinen sivuhaju. Mistä se tulee, ellei se tule Ratamon piipusta, sitä on vaikea sanoa. Usein lievässäkin hajussa on mukana myös Ratamon savua.
lauantai 24.2.
On aika palata Töysän savuiseen arkeen. Villapusero haisee savulle lehdenhakureissun jälkeen.
sunnuntai 25.2.
Ratamon piipusta röyhyää taas ilmoille pahanhajusta katkua niin että koko lähiympäristö haisee. Savussa on nyt jotenkin hieman erilainen sävy, jos mahdollista tavallistakin voimakkaampi. Villapusero haisi savulle vielä pitkään sen jälkeen kun olin hakenut lehden.
Käväisin illalla pitkästä aikaa kävelylenkillä. Ratamon savu löyhkäsi pihassamme kun lähdin. Kun vihdoin pääsin savuttomalle alueelle en voinut kuin katkerana miettiä, miksi useimmat muut ihmiset Suomessa saavat nauttia savuttomasta normaalista ilmasta aivan kuin se olisi itsestäänselvyys, kun taas me joudumme elämään tappavan savukirouksen alaisena. Miksi kohtalo on valinnut meidät kaikista sadoista tuhansista ja miljoonista? Miksi meidät? Yläkerrassa on tunkkainen ilma, mutta tuulettaminen ei tulee kyseeseen, koska ulkoa tulvii sisälle savua, jos ikkunan avaa. Nuuhkaisin ikkunan raosta ja varmistin asian.
tiistai 27.2.
Olen monesti kiinnittänyt huomioni siihen, että Ratamon savupiipusta tulee joskus ainoastaan pieni sininen ohut savu, mutta silti löyhkä meidän pihassamme ja muualla lähialueilla on aivan järkyttävä. Tänäänkin savu haisi iltapäivällä aivan mielettömästi. Jonkin muun talon piipusta voi tulla paljon enemmän näköisesti savua, mutta silti hajua tuskin tuntee. Eikä savu haise niin pahalle. Ratamon savun haju on aivan poikkeuksellinen kaikkiin muihin savuihin verrattuna. En osaa verrata sitä muuhun kuin siihen, kun nuotioon heitetään kuusen oksia ja niistä lähtee erikoinen voimakas katku.
Ratamon savu on siis haissut tänään ja se on haisut eilen ja se on haissut käytännössä joka päivä. En ole vain jaksanut aina miettiä koko asiaa. Kun savu haisee tarpeeksi kauan, sen alkaa tuntea myös sisällä talossa.
torstai 1.3.
Ratamon savu se vaan haisee pihassamme, vaikka ei edes tuule meille päin. On aivan uskomatonta, miten savu kiertelee. Siitä olisi jo tarpeeksi haittaa, että pihassamme haisisi joskus savu. Mutta ei. Miksi ihmeessä savun pitää olla tavallista pahemman hajuista, ja miksi sen pitää haista pihassamme aina tuulella kuin tuulella. Tämä on kirous.
maanantai 5.3.
Jostakin kumman syystä Ratamon savu ei haissut viikonlopun aikana pihassamme. Oli aivan ihmeellistä, että se ei haissut. Luulin jo, että Ratamot ovat lopettaneet puiden polttamisen saadessaan tietää, että olen kansanedustajaehdokkaana. Mutta höpsis. Tänään huomasin, että tuleehan sieltä piipusta savua. Tuuli vain poikkeuksellisesti eri suuntaan kuin tavallisesti. Otin jopa kuvan siitä savusta samalla kun kävin viemässä Jessen laneihinsa. Savu oli sinistä. Illalla se haiskahteli jo vähän talomme ympärillä, kun yritin tuulettaa. Lauantain ja sunnuntain lähes täydellinen savuttomuus oli joka tapauksessa harvinainen ilmiö.
torstai 7.3.
Menin yöksi Millan huoneeseen nukkumaan. Syy oli se, että vielä yhden aikaan yöllä yläkerran ikkunasta tulvahti sisälle Ratamon savu, eikä tuulettaminen ollut mahdollista.
lauantai 10.3.
Tätä kirjoittaessani kello on kolme minuuttia yli puolen yön. Yläkerrassa on sikatunkkainen ilma, mutta tuulettaminen on mahdotonta Ratamon savun takia. Se haisee kummassakin päässä taloa, jos ikkunan aukaisee. Tämä on masentavaa. Tuulettaminen onnistui vasta joskus kahden maissa.
maanantai 12.3.
Illalla kävin kiertämässä lammen. Sää on edelleen lämmin, ja ulkona voi jo kävellä enimmäkseen paljaalla asfaltilla, tosin märällä. Tarkkailin tulomatkalla miten Ratamon savu haisee. Kävelin Ratamon mutkan kautta. On käsittämätöntä, miksi tuuli tuo savun aina meidän talomme suuntaan. Savu ei haissut ollenkaan Ratamon talon pääoven puoleisella sivulla, niin kuin se ei yleensäkään haise. Sen sijaan heti meidän pihaamme lähestyessä se alkaa haista. Savun haju leijuu koko asuntoalueen yllä lukuun ottamatta edellä mainittua Ratamon pääoven suuntaa. Ratamot siis toisin sanoen itse eivät joudu haistelemaan savuaan edes omassa pihassaan, mutta sen sijaan meidän pihassamme Ratamon savu haisee jatkuvasti.
Tätä kirjoittaessani kello on vähän vaille yksi yöllä. Seija ehti jo sammuttaa tietokoneen, mutta käynnistin sen uudelleen. En voi oikein vielä mennä nukkumaan, sillä yläkerrassa pitäisi tuulettaa, eikä se ole mahdollista ulkona haisevan Ratamon savun takia. On mieletöntä, että Ratamot määräävät käryttämisellään jopa sen, milloin voimme mennä nukkumaan.
