10.2.
Illalla nukuin vähän aikaa, koska alkoi väsyttää. Olin herännyt melko aikaisin aamulla, ja mennyt myöhään yöllä nukkumaan. Yläkerran ilma oli - ja on vielä tätä kirjoittaessanikin - masentavan tunkkainen, mutta ulkona leijailevan savun takia yläkertaa ei voi tuulettaa. Ulkona on epämääräinen sumu ja kosteus.
11.2.
Iltapäivällä kävelin entisen Siwan luona olevaan postiin ja vein erään kirjeen sinne. Aivan raivokas savu haisi pihassamme, kun lähdin. Se sekoittui sumuun, joka leijaili ilmassa koko päivän.
Postitoimipaikkaa - vai miksi sitä pitää sanoa - lähestyessäni maantiellä ajoi samaan aikaan ohitseni pieni traktori, jonka arvelin olevan Ratamon traktori. Se pysähtyi linja-autopysäkille ja jäi odottamaan siihen. Mieleeni tuli ajatus, että Ratamon Uolevi istuu traktorissa murhasuunnitelma mielessään ja ajaa päälleni, kun kävelen ohi. Vilkuilin syrjäsilmällä traktoria ja muutin hieman reittisuunnitelmaani, jotta en olisi traktorin “tulilinjalla”. Kun olin ohittanut paikan, traktori lähti jatkamaan ajoaan. En keksinyt mitään muuta syytä traktorin pysähtymiselle kuin... Otin viime tiistaina valokuvia Ratamon savusta, ja tyypit ilmeisesti huomasivat minut kameran kanssa maantiellä. Siitä lähtien ne ovat Seijan kertoman mukaan katsoneet vihaisesti. Seija on rähjännyt minulle, että pilaan sen työn valokuvaamisillani. Ehkä pilaan, ehkä en. Mutta on se kumma, jos toisen ihmisen tappaminen savulla on kaikin puolin hyväksyttävää, mutta jos uhri ottaa valokuvan omasta murhaamisestaan, se on olevinaan paha teko, sillä eihän nyt murhaajaa saa millään tavalla ärsyttää. Käsittämätöntä.
Tulomatkalla haistoin savun jo “Jaakon mutkassa” eli satojen metrien päässä. Kiersin Ratamon lenkin katsoakseni tuleeko savu sieltä mistä oletin sen tulevan. Ja tulihan se. Hajun perusteella Ratamon ikilöyhkän tosin pystyi tunnistamaan, vaikka sitä ei olisi nähnytkään.
