Tarkoitus oli, että alan hissukseen tehdä jotain Citroenille, kun sää on nyt lauhempi. En ottanut suunnitelmissani huomioon ulkona haisevaa savua, joka tänään tuntui jopa sisällä talossa.
4.2.
Tänään koin asian, jota voisi sanoa viidentoista minuutin ihmeeksi. Puhdistin lunta Citroenin päältä, eikä sinä aikana haissut käytännössä lainkaan savu. Se oli aivan uskomaton kokemus, suorastaan epätodellinen kokemus tässä ikuisen savun ympäristössämme. Ajattelin haikeudella, että tällainen raikas savuton ilma on monille ihmisille täysin normaali olotila. Meille se on harvinainen poikkeus. Viidentoista minuutin lopulla aloin kuitenkin jo tuntea lievää savun hajua nenässäni, joten ei “ihme” kauan kestänyt.
11.2.
Kävin ulkona katsomassa, löytyisikö jostakin tunkki, jolla voisin nostaa Citroenin nokkaa. Tunkkia ei löytynyt, eikä ulkona muutenkaan ollut järkevä olla. Siellä nimittäin haisi inhottavasti Ratamon savu. Savua röyhysi Ratamon talon takaa laajana pilvenä kuin jostakin kemiantehtaasta.
Sieltä sitä tulee
Tällä hetkellä (klo. 17:16) Ratamon savu löyhkää niin järkyttävästi, että se haisee täällä talossa sisälläkin. Koko talo on savupilven seassa. Huomasin tämän asian jo silloin, kun kävin ulkona ja kiersin talon toiselle puolelle katsomaan sieltä, millainen savu Ratamon piipusta nousee. Talossa sisällä oleminen ja savun vetäminen keuhkoihin jokaisella henkäyksellä saa aikaan “astmaisen” tunteen. Savun vaikutukset huomaa aivan selvästi. Kun Seija äsken tuli sisälle, ulko-ovesta ehti tulla sisälle niin paljon savua, että koko eteinen alkoi löyhkätä voimakkaasti. Muualla talossa oleva savu on lievempää. Sen hajun juuri ja juuri huomaa. Mutta aivan selvästi sen aistii siinä, että hengittäminen on epämukavaa aivan kuten jossakin siitepölyä kuhisevassa paikassa. Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna Ratamot ovat parhaillaan tappamassa minua.
