18.2.
Seija oli hakemassa meitä. Siirryin ajamaan autoa. Kävimme Sokoksella. Lisäsimme auton renkaisiin ilmaa ja tankkasimme auton sillä aikaa kun Seija oli eräässä toisessa kaupassa. Kun tulimme Töysään, pihassamme ei haissut savu, mikä on hyvin poikkeuksellista. Syy oli ilmeisesti se, että Ratamot olivat Vaasassa katsomassa poikansa penkkareita. Kukaan ei ollut panemassa puita uuniin.
22.2.
Aamun yllätys oli se, että raanoista ei tule vettä. Sulattelin lunta pahimpaan tarpeeseen. Olohuoneen ulko-ovea aukaistessani huomasin sen odotetun ilmiön, että Ratamon ikisavu löyhkäsi taas inhottavasti. Jo pieni kurkistus oven raosta saa vaatteet haisemaan savulle. Masentavaa.
25.2.
Ratamon savu löyhkäsi taas kitkerän katkerasti koko päivän aamusta myöhään iltaan. Ajattelin jo kirjoittaa tästä ikiaikaisesta ongelmasta jollekin foorumille, mutta olin niin kiireinen, että en ehtinyt enkä jaksanut. Eivät ihmiset kuitenkaan ymmärtäisi.
26.2.
Nukuin aamuyön levottomasti ja heräsin joskus seitsemän maissa. Ratamon savu katkusi jo aikaisin aamulla, kun kävin hakemassa lehden.
Kävin illalla kaupassa. Jouduin tekemään kaksi reissua, sillä unohdin luottokortit toisten housujeni taskuun. Tuntui ihmeelliseltä nousta autosta kaupan pihassa, jossa ei haissut sama ikuinen savulöyhkä mikä haisee pihassamme. Joskus muulloinkin, esimerkiksi Vaasan torilla, tulee samanlainen “ahaa-elämys”. Ilmassa tuntuu olevan jotakin ihmeellistä. Yhtäkkiä tajuaa, että se ihmeellisyys on savun hajun puuttuminen. Ilma on normaalia. Se on raikasta. Se ei haise millekään - ainakaan kovin voimakkaasti. Tuollaisen havainnon jälkeen iskee katkeruus ja paha mieli siitä, miksi juuri maailman kaikista ihmisistä meidän kiroukseksemme on tullut se, että naapurissamme asuu yksi ihmiskunnan pahimmista kitupolttajista, jonka ansiosta elämämme on kurja ja mahdollisesti myös lyhyt.
27.2.
Kevään merkit ovat jo selvästi ilmassa. Tarkoitan Ratamon tekemiä kevään merkkejä eli ikuista savulöyhkää, joka haisee pihassamme. Savu haisi aamulla aikaisin, kun hain lehden. Savu haisi aamupäivällä ja keskipäivällä ja iltapäivällä ja vielä myöhään illallakin.
Tarkoitukseni oli lähteä kevään ensimmäiselle hiihtolenkille, mutta Ratamon savu masensi niin, että en viitsinyt mennä ulos. Aina kun kurkistin ulko-ovesta, kitkerä voimakas savu tulvahti naamalleni. Lopulta tuntui, että savu haisee myös sisällä talossa. Pakkohan sen on haista, koska ilma tulee taloon ulkoa. Aloin saada astma-tyyppisiä oireita, ja minun oli otettava allergiatabletti. Olen sanonut tämän kymmeniä kertoja ja kirjoittanut varmaan yhtä monesti, mutta toista vielä kerran, että Ratamon “lämmittäminen” tekee talostamme asuinkelvottoman. Ratamot aiheuttavat kitupolttamisellaan vaarallisen ympäristöuhkan.
Nyt muistuikin mieleeni, että panin muutama päivä sitten keittiön keskustuulettimen sulakkeen paikalleen, koska veden tulon katkeamisen takia tiskialtaaseen oli jäänyt pesemättömiä astioita, joista... no kyllähän te tiedätte. Tuuletin raikasti hieman ilmaa, kun pesin astioita Fairyllä ja pienellä vesitilkalla. Asian kääntöpuoli on se, että tuuletin tekee taloon alipaineen, joka aiheuttaa ulkoilman tunkeutumisen sisälle ovien raoista. Ja koska ulkoilma on Ratamon savun kyllästämää, sisällä talossa alkaa haista savu. Nimenomaan Ratamon savun takia olen joutunut pitämään tuulettimen sulaketta pois paikaltaan. Täytyypä taas ruuvata se irti.
Minulla oli huono omatunto siitä, että en ole hiihtänyt enkä juuri muutenkaan ulkoillut. Niinpä kävin illalla kiertämässä tavanomaisen iltalenkkini. On typerää, että täällä Töysässä on erikseen lähdettävä kävelemään ilman mitään muuta tarkoitusta kuin käveleminen. Helsingissä asuvat saavat päivittäisen kävelyannoksensa automaattisesti kävellessään asioillaan. Vaikka liikkuisi busseilla ja raitsikoilla ja junilla, silloinkin on käveltävä. Täällä Töysässä sen sijaan ei ole mitään asioita, joiden takia tarvitsisi kävellä. Auto on muutaman metrin päässä ulko-ovesta, ja sillä tapahtuu kaikki liikkuminen. Maaseutu on erittäin epäterveellinen elinympäristö, ja meidän tapauksessamme Ratamon kitupolttaminen tekee siitä vieläkin epäterveellisemmän.
28.2.
Hain lehden. Ratamon kammottava kitkerä katku haisi pihassamme niin kuin aina. Kun seisoin postilaatikon luona, ihmettelin, miten savu voi haista pihassamme, koska tuuli ei puhalla Ratamon suunnasta. Kiersin lehti kädessäni talon toisella puolella olevalle tielle nähdäkseni, nouseeko Ratamon piipusta savua, ja mihin suuntaan se menee. Ja tällöin kävi ilmi, että siellä tiellä seisoessani tuuli puhalsikin lähes vastakkaisesta suunasta kuin postilaatikoiden luona. Ja Ratamon talon harjan takaa nousi sinistä savua laajana rintamana aivan kuin siellä olisi ollut useita savupiippuja. Ja tietenkin savu kulkeutui kohti meidän pihaamme.
Meidän talomme lähistöllä on sen tyyppinen ympäristö, että se kierrättää tuulta tietyllä tavalla. Syynä ovat luonnon olosuhteet kuten metsä ja aukeamat ja rakennukset ja isot puut. Näistä kaikista muodostuu eräänlainen “savusykloni”, joka kerää savun Ratamon talon ympäriltä lähes tuulen suunnasta riippumatta ja kierrättää sen meidän pihaamme, joka on tämän pyörteen savua imevä keskipiste. Ilmiö on saman tyyppinen kuin, jos pyörittää roiskaista vettä sangossa, jolloin roskat kerääntyvät vesipyörteen keskelle.
Jos joku lukee tätä juttua, hän ehkä pitää minua vainoharhaisena hulluna, koska eihän noin voi olla. En väitä selitystäni tieteelliseksi, mutta joka tapauksessa tosiasia on, että savu tulee meidän pihaamme. Vaikka tuulen periaatteessa pitäisi puhaltaa milloin sieltä, milloin täältä, on äärimmäisen harvinaista nähdä tilanne, jossa Ratamon savu kulkeutuisi vastakkaiseen suuntaan kuin missä on talomme. Jollakin täysin ihmeellisellä tuulisella ja tuiskuisella säällä se voi olla mahdollista, mutta silti väitän, että tuuli tuo savua pihaamme noin 80-90% ajasta, jolloin piipusta yleensä nousee savua. Jos tuulen puhaltaminen eri suunnista olisi satunnaista, todennäköisyyden sille, että savu haisee juuri meidän pihassamme, pitäisi olla noin 25 %.
Haluaisin kuvata savun nousemista videokameralla ja tehdä aiheesta Youtube-videon. “Kitupolttajan uhrin päiväkirja”. Kuvaus pitäisi tehdä tieltä talomme takaa, ja sinne on hankala viedä huomiota herättämättä videokameraa, jonka pitäisi olla jalustalla.
Lähdin iltapäivällä Lapualle. Viivyin siellä muutaman tunnin. Minulla oli videokamera mukanani. Töysään tullessani kuvasin kasetin loppuun hieman Ratamon piipusta tulevaa sinertävää savua. Ajattelin, että teen edes jonkinlaisen “Kitupolttajavideon”. Materiaalia ei kertynyt paljon, koska kasetti loppui. Auton ikkunasta oli sitäpaitsi hankala kuvata, sillä kamera tahtoi heilua.
Illalla katsoimme Lostin torstain jaksosta alkuosan, joka jäi torstaina katsomatta. Tuuletin talon yläkerrassa kymmentä vaille kolme yöllä, koska silloin arvelin ilman vihdoin olevan savutonta. Tuntui tosin vielä tuolloin yölläkin, että ilmassa olisi ollut jonkinlaista sammuneen uunin jälkisavua eli saman tyyppistä savun hajua, jota voi aistia nuotiosta, joka on sammunut, mutta joka vielä hohtaa lämpimänä. Ratamon kitupolttouuni hönkäilee tuollaisia röyhähdyksiä vielä yölläkin ennen kuin aamulla taas alkaa tavanomaisen päiväsavuttamisensa.
