Kävin pudottamassa lunta katolta. Käytin kaasunaamaria, koska en kestä hengittää Ratamon saastaista katkua, joka haisee talomme ympärillä aamusta iltaan.
varustautumista pihatöihin Päivä oli jotenkin “touhuisa”, vaikka minulla ei ollut mitään virallista tekemistä. Kirjoitin kaikenlaisia juttuja ja kopioin tiedostoja ja mitä kaikkea teinkään.
Iltapäivällä pakkasimme tavaroita autoon Helsingin matkaa varten. Kun olin viemässä yhtä kassia autoon, Ratamon savu alkoi löyhkätä tavallistakin ällöttävämpänä ja voimakkaampana pihassamme. Ehkä uuniin oli juuri silloin pantu uutta puuta kitumalla palamaan. Ulos kävellessäni savu ei ollut haissut yhtä voimakkaasti. Minua alkoi ärsyttää tuo iänikuinen haiseva myrkky niin paljon, että huusin raivoissani että taas ne Ratamon siat savuttavat tai jotain vastaavaa. En sentään ollut aivan raivokohtauksen vallassa, mutta koin tarvetta jollakin tavalla purkaa pahaa mieltäni. Tällainen huuteleminen pihassa antaa minusta tietysti täysin hullun kuvan, mutta jossakin menee raja. Jos ihmistä kiusataan ja ärsytetään vuosikaudet, jotain tapahtuu lopulta. On mielestäni parempi päästää patoutumia ilmoille huutamalla silloin tällöin kuin pitää kaikki patoutumat sisällään ja lähteä lopulta kirveen kanssa tekemään selvää asioista. Tällaisestakin saa silloin tällöin lukea uutisia lehdistä. Naapuriongelmia on kautta aikojen ratkottu puukoilla ja kirveillä ja heinäseipäillä ja haulikoilla.
Seija tietysti hermostui tuosta huutamisestani, koska olin sen mielestä luvannut, että en enää huutele tuolla tavalla. En muista, että olisin aivan ehdottomasti luvannut. Olen voinut sanoa, että yritän olla huutamatta.
lauantai 18.2.
Oli jo aika myöhä iltapäivä, kun lähdimme ajamaan Töysään. Tankkasimme Lahdessa ja kävimme Karisma ostoskeskuksessa. Muut söivät Picnic-sämpylät, mutta minä tyydyin matkaeväinä olleeseen banaaniin.
Olimme Töysässä joskus kymmenen aikaan (erittäin epätarkka arvio). Ratamon savu se vaan jaksoi löyhkätä pihassamme silloinkin, kun kannoimme tavaroita autosta taloon. Savua tuli ulko-ovesta sisälle niin, että koko alakerta haisi eräänlaiselle kylmälle märälle jälkisavulle kuin lumella sammutettu nuotio tai palaneen talon rauniot .
sunnuntai 19.2.
Näin unia autoista ja uimisesta Matalassa lahdessa ja vaikka mitä. Seija lähti laskiaistapahtumaan. Ratamon savulemu haisi taas tavalliseen tapaansa pihassamme. Ei näyttänyt edes oikein kunnolla tuulevan Ratamon suunnasta, mutta pyörteinen tuuli kierrätti savun siitä huolimatta pihaamme. Vastenmielistä.
Savu tuntuu haisevan sisällä talossakin. Erityisesti sen tuntee olohuoneessa, jossa Jesse viettää aikaansa. Vetäisivät Ratamot piipun omaan olohuoneeseensa eivätkä tärvelisi meidän hengitysilmaamme. Silmiä kutittaa ja on muutenkin allerginen ja astmaisen tuntuinen olo. Ei ihme, näissä olosuhteissa. Talo ei ole asumiskelpoinen. Jos tämä olisi työpaikka, se julistettaisiin vaaralliseksi työympäristöksi ja pantaisiin käyttökieltoon.
Kävin illalla Jessen ja Millan kanssa kävelemässä. Takaisin tullessamme kysyin Millalta, haistaako se savun, vai kuvittelenko muka sen niin kuin joku skeptikko voisi ehkä väittää. Milla vahvisti, että totta kai se haistaa savun. En tosin epäillyt, etteikö se haistaisi, koska savu on olemassa oleva fakta eikä kuvitelmaa.
maanantai 20.2.
Kävin hakemassa kahdeksan aikaan aamulla lehden, ja Ratamon katku pöllähti nenääni heti oven avatessani. Savu haisee talomme ympärillä käytännöllisesti katsoen koko ajan. Yöllä on ehkä muutama tunti, jolloin se ei kovin paljon haise. Nämä öiset savusta vapaat tunnitkin ovat viime aikoina vähentyneet. Jatkuva savun hengittäminen aiheuttaa astmatyyppisen allergisen olon. Oireet helpottavat, jos on useita päiviä pois Töysästä. Syy oireisiin ei voi olla talon sotkuisuus ja pölyisyys, koska jos se olisi, oireiden pitäisi jatkua läpi vuoden. Nyt niitä esiintyy vain Ratamon savutusaikana syksystä kevääseen.
Tarkoitukseni oli lähteä Lapualle, mutta en löytänyt varastojen avaimia. Peruin siis Lapuan reissun. Pihaa auratessani pidin päässäni kaasunaamaria. Tällä kerralla savu tosin ei haissut kovin voimakkaasti, kun raotin hieman naamaria, mutta varma on varmaa. Savun haju saattaa aivan yhtäkkiä voimistua.
Iltapäivällä lähdin Millan kanssa Seinäjoelle. Kävin mitätöimässä kolme tarpeetonta virustorjuntaohjelmaa. Säästämme 15 euroa kuukaudessa. Sillä hinnalla voimme myöhemmin ottaa mokkulan.
Ostimme Anttilasta USB-hubin, jotta Millan koneeseen saadaan kytkettyä tarvittavia laitteita tietojen kopiointia varten. Kävimme tulomatkalla City-Marketissa.
Ajelimme Lapualta Töysään hissukseen autojonossa. Kun tulimme pihaan, Ratamon savu löyhkäsi niin kuin se pahimmillaan löyhkää. Kysyin Millalta, huomaako se mitään (en siis sanonut, että huomaako se savua). Milla vastasi, että totta kai se huomaa, ei tarvitse edes kysyä.
tiistai 21.2.
Vein Millan yhdentoista jälkeen Seinäjoelle junalle. Ratamon savu lemusi pihassamme niin kuin aina. Juna oli hieman myöhässä.
Iltapäivällä pudotin lunta katolta tuulettimen yläpuolelta. Jouduin kantamaan katolle kolmetoista litraa (kaksi colapulloa ja kaksi kannua) kuumaa vettä portaiden sulattamiseksi. Kiipesin tuulettimen yläpuolelle. Lumitöitä tehdessäni en käyttänyt kaasunaamaria, koska se olisi ollut hankalaa, ja koska katolle näkee niin selvästi (naamaria ei oikein kehtaa pitää muiden nähden). Onneksi juuri tuolla hetkellä Ratamon savu ei haissut kuin lievästi. Myöhemmin se alkoi taas haista voimakkaammin.
keskiviikko 22.2.
Tarkoitukseni on lähteä käymään Lapualla. Autoon pitäisi pakata tavaroita. Löysin varastojen avaimet. Ne olivat haalarini taskussa, joten ne ovat olleet mukanani Lapualla, kun viimeksi kävin siellä enkä löytänyt avaimia.
Kurkistin ulos ja totesin, että siellä löyhkää taas voimakkaasti Ratamon ikisavu. Sen huomasi tosin jo eteisessäkin, koska savu haisi sielläkin. Pitää panna naamari päähän ja lähteä pakkaamaan autoon tavarota. Tarvitsen mukaan yhtä ja toista, koska Lapualla on monenlaisia hommia tehtävänä. Toivottavasti muistan kaiken.
