sunnuntai 5.2.
Heräsin aikaisin. Oli jotenkin levoton olo. Vein Seijan kirkkoon ja hain sen myöhemmin. Kävimme äänestämässä. Pudotin äänestyslapun välissä uurnaan “antiratamomateriaalia”, mutta kiireessä unohdin yhden tärkeän asian. Tarkoitukseni oli merkitä lappuun, ketä äänestin, jotta henkilöllisyyttäni ei voitaisi paljastaa rikkomatta vaalisalaisuutta. Unohdin tämän merkinnän ja nyt pelkään että lapusta koituu ikävyyksiä. En maininnut lapussa ketään todellista henkilöä nimeltä, joten mistä minua voitaisiin syyttää. Vaalien sabotoimisestako? Lappu oli pieni ja siisti. Tietokoneella tehty.
tiistai 7.2.
Aurasin aamulla pihan, ja silloin ei ollut vielä paljon pakkasta. Päivän mittaan lämpötila laski erittäin jyrkästi. Otin print screenin ilmatieteen laitoksen käyrästä, joka laski Lapuan kohdalla kuin rotkon seinä. Pihaa auratessani Ratamon Uolevi käveli postilaatikolle, joten piileksin sen aikaa syvemmällä pihassa auraamassa. Savujuttujen takia en enää halua nähdä sitä.
perjantai 10.2.
Norkoilin ja puuhailin. Pakkanen jatkuu. Lapualla sitä on vähemmän. Keittiössä alkoi haista Ratamon savu. Seijan mielestä sitä tuli Toikkasen piipusta. Nukuin iltapäivällä päiväunet. Näin unta, että olin Turussa Chryslerillä, ja Lehtisen Maija olisi halunnut päästä kyydissäni Lapualle, jonne en kuitenkaan jaksanut enkä viitsinyt lähteä
tiistai 14.2.
Ratamon savu se vaan jaksaa lemuta pihassamme. Se on haissut päiväkausia. En ole vain jaksanut mainita asiasta. Pihan auraamisen, auton puhdistamisen lumesta, tavaroiden tuomisen sisälle, rapun lakaisun ja kaiken muunkin joutuu tekemään iänikuisen savukatkun seassa. Se ärsyttää. Sille ei mahda mitään. Vaatteet haisevat savulle, kun tulee ulkoa sisälle. Se on masentavaa, koska tällöin tulee ajatelleeksi sitä, että samaa savua on mennyt myös keuhkoihin. Savun hengittäminen joskus ei ehkä ole vielä kovin vaarallista, mutta savun hengittäminen melkein vuorokaudet ympäriinsä on tappavaa. En haluaisi olla Ratamon savumurhan uhri.
Erityisesti rapun edustamme kerää savut ikään kuin talteen. Kun ulko-oven aukaisee, savu haisee lähes aina, vaikka ei se enää kauempana pihassa haisisi. Tiellä ohi kulkeva ihminen ei aina huomaa mitään savua eikä arvaa, että talomme on savupilven keskellä. Savun raja on joskus hyvin jyrkkä. Pihan puut ja maiseman muoto keräävät savun talomme eteen. Joku voi antaa tässä tilanteessa neuvon, että kaatakaa puut ja poistakaa pensaat ja muokatkaa talonne ympäristöä niin että tuuli pääsee puhaltamaan, eikä savua kerry. Tällainen neuvo voi olla teknisessä mielessä toimiva, mutta eikö moraalisessa mielessä ole kyseenalaista, jos me joudumme kaatamaan puitamme ja hävittämään pensaitamme, kun joku toinen päästelee myrkyllisiä kaasuja piipustaan. Eikö tämän kaasuttajan vastuulla ole, että hänen kaasuistaan ei aiheudu hengenvaaraa muille.
