keskiviikko 18.1.
Heräsin aikaisin aamulla ja seurasin Lauran lentokoneen lennon Helsingistä Berliiniin. Kone lähti yli puoli tuntia myöhässä. Lopullisen lentokorkeutensa, noin 11580 metriä, se saavutti jossakin saarenmaan yläpuolella. Otin “printscreenejä” lennon vaiheista.
Lopun päivää valvoin ja nukuin ja olin. Alkuillasta kävelin kirjastoon ja luin Tekniikan Maailman. Tulomatkalla koukkasin “jarkkolenkin” nähdäkseni, mistä tulee savun hajua. Entinen pankinjohtaja näytti käryttävän vähän samaan tyyliin kuin Ratamot. Talo vaikutti hiljaiselta niin kuin siellä ei olisi ketään, joten ehkä sielläkin oli kitupoltto meneillään. Savun määrä ja haju viittaisivat tähän. Takka tai saunan uuni ei katkua samalla tavalla. On se mieletöntä, jos kitupoltto aina vain yleistyy.
Tästä tulikin muuten mieleeni, että kun Millan kanssa kiersin lampilenkin vuoden vaihteen tienoilla, ikisavun mutkassa ei haissut savu. Se oli täysin ainutlaatuista, koska en kai olisi nimittänyt mutkaa ikisavun mutkaksi, jossa siellä vain joskus haisisi savu. Mainitsen tämän lenkin tässä senkin vuoksi, jos en ole muistanut kirjoittaa siitä päiväkirjaani silloin kun se tapahtui.
torstai 19.1.
Tarkoitus olisi lähteä Helsinkiin, ja sitä ennen pitäisi pakata tavaroita autoon. Seija kertoi hetki sitten, että pihassa haisee savu, joten minua huvita pakkaaminen silloin. Jostakin syystä nuhan oireet taas tuntuvat. En tiedä, onko se allergiaa vai mitä. Silmiä on kutittanut jo eilisestä alkaen. Ei koko ajan, mutta välillä. Nyt juuri aloin taas hangata silmääni, jota alkoi kutittaa. Onkohan talossa jokin allergian aiheuttaja.
On ahdistunut ja epämiellyttävä olo. Ollut jo viikkoja, ja siitä kai yövalvomisenikin johtuu. Masentaa. Kaikki tuntuu niin ankealta. Seijakin on jostakin syystä ollut jotenkin omituinen viime päivät. Aivan kuin se olisi suuttunut jostakin. Tuli mieleen, että ei kai suuttunut siitä, kun katsoin sen elokuvan pari päivää sitten (tämä tuli mieleeni vasta nyt, kun kirjoitin elokuvasta tähän päiväkirjaani).
Raahasin sen patjan sinne autoon savuista välittämättä. Haluaisin ottaa mukaan sinisen pienen boksin, jolla saa useita tietokoneita verkkoon yhtä aikaa. En tiedä, missä boksi on. Tarvitaan myös verkkojohtoja.
torstai 26.1.
Päivä oli samanlainen kuin eilinen. Norkoilin kämpillä. Innostuin väsäämään jotain yhdentekevää mallivideota Youtubeen. Innostun usein jostakin pikkuasiasta ja käytän kohtuuttomasti aikaa siihen. Tässä tapauksessa pikkuasia oli eräs Suomi24 foorumilla oleva videoaihe (HUOM: En kirjoita yleisesti tälle roskafoorumille vaan nyt oli kyseessä poikkeus). Tällaisen aiheen nähdessään tavallinen tyyppi ei tekisi mitään. Hieman epätavallisempi tyyppi käyttäisi minuutin aikaansa ja vastaisi jotain. Mutta minun kaltaiseni vieläkin epätavallisempi tyyppi kirjoittaa 5000 merkkiä tekstiä, julkaisee muutamia Print Screen -kuvia ja tekaisee vielä pari videota, joista toisen lataa Youtubeen. Aikaa menee muutama tunti. Ja kaikki pelkästään yhden sekunnin innostuksesta ilman minkäänlaista aikomusta ennen sitä.
Savulemu haiskahti välillä. Yritin käydä illalla tankkaamassa Micran, mutta tankin korkki oli jäässä.
lauantai 28.1.
Menin aikaisin illalla nukkumaan, minkä arvasin jo etukäteen johtavan siihen, että herään valvomaan yöllä. Ja niin tapahtui. Kirjoitin pitkän jutun eräälle foorumille. Juttuani kehuttiin. Panin lyhennelmän siitä eräälle toiselle foorumille, ja sielläkin juttuani kehuttiin. Taidanpa kopioida kehut tähän.
“Todella hyvä kirjoitus, D999. Tämä pitäisi laittaa muuallekin levitykseen.”
“Kiitos D999 näistä viesteistä. Harvoin näkee naillä palstoilla näin syvällistä ja analyyttistä tekstiä. :) Toivottavasti se saa mahdollisimman monet ajattelemaan tarkemmin ketä ja millä perustein äänestävät.
"Niinistö sen sijaan on mies, jolle kaikella on hintansa, mutta millään ei ole arvoa."
Loistavasti kiteytetty.”
No joo. Siinä olivat kehut, mutta totta kai jotkut natsit alkoivat myös väittää vastaan. Pitäisiköhän vastata.
tiistai 31.1.
Norkoilin kämpillä. En tainnut käydä missään. Kirjoittelin tietokoneella foorumeille ja tein videoita.
Tammikuu päättyy pakkasen ja tylsyyden merkeissä. Jostakin käsittämättömästä syystä Ratamon savu on viime päivinä kiusannut meitä vähemmän kuin yleensä. Savua on tullut Ratamon piipusta, ja se on haiskahdellut pihassamme epämääräisenä yleisenä “savumattona”, mutta mikään Ratamoille tyypillinen raivosavu ei ole kuitenkaan haissut. Syynä tähän kaikkeen on luultavasti poikkeuksellinen tuulen suunta. Kyllä se savu vielä alkaa haista oikein kunnolla, kunhan kevät etenee. Siitä ei ole epäilystäkään.
