perjantai 13.1.
Nuohooja tuli jo puoli yhdeksän aikaan koputtelemaan, vaikka sen piti tulla vasta yhdeksän ja kymmenen välillä. Meille tuli kiire. Juoksin puolipukeissani siirtämään appelsiinipuita ja avaamaan takaovea sillä aikaa, kun Seija keskusteli nuohoojan kanssa etupihalla. Homma saatiin kunnialla läpi, mikä oli tärkeintä. Yön aikaan oli satanut paljon lunta. Nuohooja tuli lipsauttaneeksi Seijalle, että Ratamon Uolevi on valittanut sitä, että sen uuni ei oikein vedä. Yllätys yllätys. Harmi, että se vetää edes niin paljon, että savu tulee ulos piipusta. Menisi mieluummin sisälle, jolloin savuttajat itse saisivat haistella katkujaan emmekä me kärsisi.
Savu haiskahteli vielä eilen jonkin verran, mutta toissapäivänä tekemäni ennuste osui silti sataprosenttisesti oikeaan tämän päivän osalta. Tänään oli tuiskuinen tuuli keskustasta päin, eikä Ratamon savusta haissut häivähdystäkään. Ilma oli talven raikkain. Nuohooja ei siis tullut haistaneeksi Ratamon savua pihassamme ja katollamme aivan kuten arvasinkin.
Aurasin pihaa ja odotin milloin tuuli kääntyisi ja savu alkaisi taas haista.
maanantai 16.1.
Kävin hakemassa lehden. Kävelin lehti kädessä talon toisella puolella olevalle tielle aivan orapihlaja-aidan (joka muuten on pahasti lumen vääntämä) loppuun nähdäkseni, tuleeko Ratamon piipusta savua. Pihassa nimittäin haisi taas vaihteeksi tavanomainen ällöttävä savu. En oikein saanut selvää, tuliko Ratamon piipusta näkyvää savua juuri silloin kun sitä tarkkailin, mutta mistäpä muualtakaan savu olisi voinut olla peräisin. Kitupolttosavu on joskus aika näkymätöntä, mutta haisee silti kauhealle.
Parina viime päivänä on ollut siinä mielessä poikkeuksellinen sää, että on tuullut Ratamon talon suuntaan, jolloin pihassamme on jopa ajoittain ollut “normaalin” raikas ilma. Kirjoitin sanan normaali lainausmerkkeihin, koska meidän pihassamme raikas ilma ei todellakaan ole normaali ilmiö vaan harvinainen poikkeus, josta saa nauttia korkeintaan muutamana päivänä vuodessa ja tuskin silloinkaan koko päivää. Tänään ei siis enää ollut tuollainen poikkeuspäivä, vaan savu löyhkäsi epämääräisesti laajalla alueella.
tiistai 17.1.
Ulkona vallitsi taas “normaali” tila, kun kävin hakemassa lehden. Savu löyhkäsi pihassamme niin aina ennenkin. Puseroni haisi savulle vielä pitkään ulos tehdyn pikaisen savusukelluksen jälkeen. Savu haisi itse asiassa ulkoeteisessämmekin ja lievänä muuallakin talossa. Olohuoneemme on paikka, jossa savun hajun yleensä tuntee. Savua tulee ehkä ikkunoiden ja takaoven raoista. Tälläkin kertaa olohuoneessamme tunsi eräänlaisen “imelän” savun katkun, tietenkin paljon lievempänä kuin ulkona, mutta silti. Otin keskustuulettimen sulakkeen pois, jotta taloon imeytyvän savun määrä vähenisi.
Jonkinlainen allergisen nuhan tunne vaivaa, ja arvelen senkin johtuvan jatkuvasta vaarallisen savun hengittämisestä. Epämääräisen allergiaoireet alkavat yleensä syksyllä samoihin aikoihin, kun Ratamot aloittavat röyhyttämisensä. Kun savutus keväällä loppuu, olokin paranee. Kesän heinänuhat ja muut kesäiset oireet ovat aivan eri tyyppisiä. Niitä on yleensä vain touko- ja kesäkuussa. Heinäkuusta alkaen savutuskauden alkuun asti allergisia oireita ei käytännössä ole lainkaan. Sen, että nimenomaan Ratamon savu on syynä talviallergiaan voi päätellä siitä, että jos on pois Töysästa muutamankin päivän esimerkiksi Helsingissä, oireet helpottavat heti. Talossa oleva pöly tai muu sen tyyppinen ei voi olla kestoallergian syynä, koska jos se olisi, allergia vaivaisi koko vuoden eli myös kesäkuun ja lokakuun välisenä aikana. Asummehan silloinkin täällä. Seija muuten joutuu käyttämään jatkuvaa allergialääkitystä tässä talossa ollessaan. Eikö sekin kerro jotain.
Kävin äänestämässä ennakkoon kunnantalolla. Harva ihminen lähtee äänestämään kaasunaamari päässään, mutta minäpä lähdin. Olen hukannut etuoven avaimen, joten jouduin kulkemaan takaoven kautta, mikä on kaikkein savuisin reitti. Jouduin lisäksi harjaamaan lunta auton päältä, joten tiesin jo etukäteen, että joudun olemaan ulkoilmassa melko kauan ennen kuin voin lähteä ajamaan autolla. Tästä syystä panin naamarin kasvoilleni. Otin sen pois vasta, kun ajoin jo autolla muutaman sadan metrin päässä talostamme. Tuuletin autoa avaamalla sivuovea.
Töysä on niin pieni paikkakunta, että äänestäessäkin riittää henkilöllisyystodistukseksi se, että kasvot ovat entiset. Äänestin Sari Essayahia. En siksi, että olisin halunnut tai kuvitellut hänestä tulevan presidentti vaan ihan muuten vain. Kun tulevan presidentin nimi on käytännössä ollut selvä vuosien ajan, äänestämässä käyminen on pelkkä mielenkiintoinen kokemus ja vaihtelua tylsään arkeen. Kun nyt kuitenkin joku piti valita, niin halusin äänestää mieluummin raitista ja reipasta ja tupakoimatonta naisehdokasta kuin tupakkaa polttavaa tai ylipainosta kärsivää miesehdokasta. Kahdesta naisehdokkaasta Essayah on muslimivastaisempi ja Israel-myönteisempi kuin Biaudet, joten valinta oli tältä osin selvä. Biaudet saattaisi ehkä olla liberaalimpi, mikä sinänsä vastaisi omia aatteitani, mutta ei aivan kaikissa asioissa pidä olla liberaali.
Jos nyt jonkin tekosyyn äänestämiselleni keksisin, niin olkoon tekosyy vaikka se, että halusin varmistaa toisen äänestyskierroksen tulemisen omalla vähäisellä panoksellani. Toisen kierroksen tulos on tietenkin selvä, mutta äänestys tarjoaa tilaisuuden pudottaa uurnaan Ratamon vastaista antisavupropagandaa. Ennakkoäänestyksessä tällainen propaganda johtaa äänen hylkäämiseen, mutta varsinaisena vaalipäivänä äänestyslipun väliin voi sujauttaa pienen ylimääräisen lapun. Se putoaa sieltä pois, kun lappu pyörii uurnassa, eikä ääntä hylätä. Ääntenlaskijat - jotka ovat tietenkin Ratamon perheen ystäviä tavalla tai toisella niin kuin lähes kaikki töysäläiset - löytävät lapun uurnan pohjalta ja lukevat sen. Katsotaan nyt, viitsinkö oikeasti tehdä mitään tällaista. Kävin äänestämässä ennakkoon siksi, että emme ole vaalipäivänä Töysässä.
Kun ajoin pois äänestyspaikalta, Ratamon Uolevi ajoi traktorillaan vastaan. Arvasin heti, että kaasunaamaria ainakin tarvitaan, sillä tyyppi panee aina kitupolttouuninsa pesän täyteen puita lähtiessään jonnekin. Enkä erehtynyt. Näin todella oli asia. Pidin siis kaasunaamaria päässäni - tosin vain kädellä pitäen - myös taloon tullessani. Nappasin kuvan Ratamon savutalosta, mutta ei savu kuvassa mitenkään ihmeelliseltä näytä. Kamera kun ei tallenna hajua. Otin naamarin pois päästäni vasta sisällä noin puoli minuuttia sen jälkeen kun olin pannut oven kiinni ja kävellyt peremmälle huoneeseen. Takkini haisi savulle aivan kuin olisin tullut jonkin savukäytävän läpi. Koko olohuone haisi savulle.
