Heräsin joskus seitsemän ja kahdeksan välillä. Hain lehden. Ulkona ei tässä vaiheessa vielä haissut savu, mistä erehdyin tekemään sen haaveellisen toivomuksen, että ehkä se ei tänään haisisikaan, ja voisin tehdä erilaisia pihahommia, joita olen suunnitellut. Mutta toive oli turha. Ratamon savuttajaperhe pilasi taas tämänkin päivämme.Kun olin ollut jonkin aikaa yläkerrassa ja menin alakertaan, huomasin heti, että olohuoneessamme haisi voimakas savu. Se ei ollut haissut vielä parikymmentä minuuttia aikaisemmin, kun olin lukenut siellä lehteä. Otin keskustuulettimen sulakkeen pois paikaltaan, mutta eihän se enää auttanut. Keittiössäkin tuntui lievä savun haju. Käytännössä savu haisee koko alakerrassa, ja pakkohan sen on sieltä levitä koko taloon. Eikä savun alkuperästä ole tällä kertaa pienintäkään epäselvyyttä. Ratamon talon takaa tulee savua kuin pienestä tehtaasta. Ja savu ajautuu meidän talomme ympärille niin kuin se lähes aina ajautuu, kun Ratamot savuttavat. Vain äärimmäisen harvoin tuulee siten, että savu menisi toiseen suuntaan eikä haisisi meillä.
Haluaisin lähteä täksi päiväksi jonnekin savua pakoon, mutta minne menisin? Missä voi olla savupakolaisena? Haluaisin muuttaa pois Töysästä. Haluaisin todellakin muuttaa pois. Ja lähtiessäni ja vielä lähtöni jälkeenkin pudottelisin ihmisten postilaatikkoihin tiedotteita, joissa paljastaisin Ratamon kauhutyöt ja sen, että tyypit käytännössä tahallaan savustavat meitä. Ratamot nimittäin tietävät, että kärsimme heidän savustaan. He tietävät, että heidän savunsa pilaa elämämme. En kai minä mielelläni kirjoittele tällaisia asioita päiväkirjaani?
Minua harmittaa se, että Jesse istuu päivät pitkät olohuoneessa tietokoneen ääressä, ja nyt kun siellä haisee savu, Jesse joutuu hengittämään savua. Haluaisivatko Ratamot omien lastensa joutuvan hengittämään meidän savuamme?
On taas masentava päivä.
Savukatkussa oleminen alkoi ahdistaa, joten lähdin hiihtämään iltapäivällä. Valitettvasti laduissa ei tänä talvena ole kovin paljon valinnanvaraa. No, hiihdin siellä missä pystyin. Tulomatkalla huomasin, kuinka epämääräinen savu alkoi haista jo siinä paikassa, josta käännytään Halttulantielle. Toisin sanoen koko Halttulan alue oli savupilven peitossa. Ja mistähän savu mahtoi olla peräisin? Ei taida olla vaikea arvata. Maailman pahin savuttajaperhe oli taas kerran asialla. Ratamon talon takaa röyhysi savua kuin jostakin tervahaudasta. Ja tervahaudalle haisivat vaatteenikin, kun vähän aikaa seisoin ulkona ja otin valokuvia haettuani sitä ennen kameran. Valitettavasti valokuvat eivät kerro koko totuutta. Niissä ei näy kaikki savu, eikä niihin tartu haju.
