perjantai 13.3.
Päiväkirjassani on viime aikoina ollut aiempia vuosia vähemmän mainintoja Ratamon savusta. Tätä ei pidä tulkita niin, etteikö savu olisi haissut. Kyllä se on haissut. En vain ole jaksanut enää joka kerta mainita asiasta. Olen turtunut savuun.
Tänään savu haisi talossa sisällä asti osittain siksi, että unohdin vessan ikkunan auki. Ja Ratamon talon takaahan vanha tuttu myrkyllinen savupatsas taas kohosi. Eli kyllä savu tappaa niin talossa kuin puutarhassakin (vanha Raid-mainos).
lauantai 14.3.
Iltapäivällä lähdin hiihtämään. Aurinko paistoi ja lämpötila oli plussan puolella, joten epäilin hieman suksien luistavuutta. Kyllä ne kuitenkin luistivat, vaikka joissakin kohdissa tuntui, että kovin kaukana ei enää olla siitä, että luisto loppuu kokonaan ja suksen pohjaan alkaa kertyä lunta.
Hiihdin tavanomaisen metsälenkin ja tullessa vielä lammen ympäri. Aurinko ei enää paistanut tulomatkan lopussa vaan taivaalla oli kevyttä pilveä. Sää oli kuitenkin vielä valoisa ja aurinkoisen oloinen. Ai niin, ja oli taivalla muutakin kuin pilviä. Jo lampilenkin lopussa alkoi nenässäni haiskahdella savu, ja kun tulin tielle, haju vahvistui vahvistumistaan. Rivitalojen kohdalla muutaman sadan metrin päässä talostamme savu löyhkäsi jo aivan sietämättömästi. Ja savun lähdekin näkyi. Mistäpä muualtakaan kuin Röyhy-Ratamoiden talon takaa kohosi ilmoille epämääräinen savuseinä kuin jostakin tehtaasta. Näytti, että siellä olisi monta piippua, koska ei yhdestä piipusta voi tulla niin laajaa savurintamaa - tai Ratamon yhdestä piipusta voi. Koko asuinalue rivitaloineen ja omakotitaloineen oli savun peitossa. Ja toistan, että savu todella haisi sietämättömän voimakkaana jo kaukana olevien rivitalojen kohdalla.
Meidän pihassamme savu tietenkin haisi niin, että kurkkua kirveli ja nenää kutitti. Siis aivan sietämättömästi. Irrotin sukset jaloistani ja nostin ne kaikkine lumineen seinää vasten ja tulin sisälle. Seija oli tullut Vaasasta sillä välin, kun olin hiihtämässä.
En taida koskaan käsittää, miten yksi perhe kehtaa terrorisoida koko ympäristöä mielettömällä savun katkutuksellaan. Minä ainakaan en kehtaisi. Täytyyhän tyyppien itsensäkin tietää, että savu haisee satojen metrien säteellä, ja kymmenet ihmiset joutuvat pihoissaan kärsimään siitä. Ja kaikkein hulluinta tässä asiassa on se, että “vihreän” puolueen mielestä tällainen hengitysilmaterrorismi on olevinaan ympäristönsuojelua! Puolueen pitäisi muuttaa nimensä ruskeaksi puolueeksi.
Illalla hommailin vähän tietokoneiden äärellä ja nukuin pienet iltaunet, kun väsytti. Nukkuminen ei ollut missään mielessä järkevää.
Käytyäni välillä alakerrassa ja palattuani yläkertaan huomasin, että yläkerrassa on aivan sietämättömän tunkkainen ilma. Kun raotin varovasti ikkunaa tutkiakseni, olisiko mahdollista tuulettaa, ulkoa tulvahti mieletön savunlemu. Koko talo on Ratamon aikaansaaman savupilven keskellä. Miksi ihmeessä Ratamot röyhyttävät kaikkein pahiten savuaan juuri maaliskuussa, jolloin ulkona ei enää ole kovin kylmä. Monesti pakkasilla savu haisee vähemmän. Miksi niiden maaliskuussa tai monesti jopa huhtikuussa täytyy polttaa kituvaa uuniaan koko päivän aina myöhään yöhön asti. Ehkä juuri siksi, että lämpöä ei tarvita tähän aikaan vuodesta kovin paljon, ne säätävät uuninsa supersavuttavaan kitupolttotilaan. Se on aina kitupolttotilassa, mutta ehkä se nyt on oikein super-hyper-asennossa.
Olen joutunut irrottamaan Ratamon savun takia talon keskustuulettimen sulakkeet pari päivää sitten, joten talo on ehkä senkin takia tunkkainen. Tai ehkä savua tihkuu ulkoa sisälle, ja ilman tunkkaisuus johtuu siitä. Savu vain muuttaa hajuaan sekoittuessaan sisäilmaan.
Yläkerrassa on käytännössä niin huono ilma, ettei täällä voi olla. Kello ei ole vielä kymmentäkään, joten tuulettaminen ei ole mahdollista vielä moneen tuntiin. Joskus kahden aikaan yöllä voi ehkä jo vähän raottaa ikkunaa.
