27.11.
Olimme olleet pari päivää Helsingissä, ja lähdimme illalla kotimatkalle. Pysähdyimme Tampereella K-kaupassa. Ajoimme Töysään Alavuden reittiä. Pihaan saapuessamme totesin taas kerran saman asian minkä olen joutunut toteamaan kymmeniä kertoja aikaisemmin. Nimittäin sen, että pihassamme haiseva savu yllättää ja masentaa aina uudestaan ja uudestaan, kun välillä on monta päivää jossakin muualla, missä ei haise savu. Muualla ollessa unohtaa sen ikävän tosiasian, että elämme asuinkelvottomassa ympäristössä. Helsingin keskustassakin on paljon parempi ja raikkaampi hengitysilma kuin meidän pihassamme - ja tietysti sisälläkin.
30.11.
Lähes ainoan kerran kun kurkistin vähän ulos ovesta, pihassa tuntui haisevan aivan sairaalloinen savu. En jaksa enää edes miettiä mistä piipusta se tulee. Hajusta päätellen voisin melkein vannoa, että se tulee sieltä mistä se yleensä tulee, mutta miksipä se asia siitä muuttuu.
Yleinen savuttaminen on lisääntynyt siinä määrin, että ulkona haisee savu muulloinkin kuin silloin, kun Ratamot röyhyttävät. Itse asiassa Ratamon piipusta on tullut tänä syksynä harvemmin savua kuin aikaisempina syksyinä. On sitä kuitenkin tullut. Eräänä iltanakin kävin katsomassa, kuinka savua tulla tuprusi. Aavistelin nimittäin hajun voimakkuudesta, että savun on pakko tulla sieltä - niin kuin se tulikin.
Tässä eräänäkin iltana - olisiko ollut perjantaina - en voinut tuulettaa huoneita ennen kuin myöhään yöllä. Ilma varsinkin yläkerrassa on tunkkainen kuin mikä, mutta koska ulkona leijaili savua, ikkunoita ei voinut aukaista.
8.12.
Ulkona lemusi vaihteeksi kammottava savu, kun kurkistin jossakin vaiheessa ovesta. Kun tulee talviaikana Töysään oltuaan välillä jossakin muualla, yllättyy joka kerta savusta, jonka voi haistaa pihassamme heti kun aukaisee auton oven. Savua ei muista, koska missään muualla se ei haise samalla tavalla. Helsingin ilmakin on raikasta ja hajutonta Töysän savulöyhkään verrattuna.
9.12.
Lähdin ennen puoltapäivää Citroenilla Virroille. Ajoin Ähtärin kautta. Pysähdyin Killinkosken kohdalla ja käännyin takaisin ottamaan kuvia erään talon savuista mahdollisiiin propagandatarkoituksiin. Tämä pieni lenkki aiheutti sen, että eräs auto ehti livahtaa edelleni. Se ajoi harmillisen kovaa mutta kuitenkin hitaammin kuin mikä olisi ollut oma tavoitenopeuteni.
Virroille tultuani kävin Sokoksella ja Lidlissä. Kauppareissulta tultuani huomasin, että Opelin ikkunat oli särjetty. Masennuin tästä havainnosta niin, että en saanut sitä vähäistäkään tehtyä mitä olisin ehkä muuten saanut. Olin jo muutenkin perusmasentunut, eivätkä tämän tyyppiset havainnot eivät ole mitään varsinaista masennuslääkettä.
11.12.
Huoneessa on taas tunkkainen ilma, mutta en taida uskaltaa aukaista ikkunaa, koska ulkona voi haista savu.
