12.11.
Olimme palaamassa eräältä paikkakunnalta Itä-Suomesta. Erinäisistä syistä johtuen tunnelma autossa oli mennyt huonoon suuntaan, kun lähestyimme taloamme. Vähän ennen kun ajoimme pihaan aloin miettiä mahdollista Ratamon savun hajua. Toivoin, että se ei haisisi, mutta pelkäsin, että se haisee. Ja kun aukaisin auton oven, aivan kuvottava savukatku löyhähti naamalleni. Olin niin pahalla mielellä asiasta, että huusin ääneen “Ratamon siat” tai jotain vastaavaa. Minua ärsytti se, että missä tahansa muualla Suomessa voi elää ja hengittää normaalisti tarvitsematta miettiä, haiseeko savu. Matkamme aikana se ei haissut kertaakaan missään. Miksi juuri meidän pihamme, joka on mitättömän pieni alue Suomen maaperää, sattuu olemaan yksi pahimmista savu.... (tähän kuuluisi ruma sana, mutta en kirjoita sitä) koko maailmassa. Miksi me olemme saaneet osaksemme tällaisen kammottavan kirouksen?
Loppuilta oli tietenkin pilalla tuon spontaanin huudahdukseni takia. Mutta kun en kestänyt sitä löyhkää sanomatta mitään. Kun aukaisin auton oven, tuntui kuvainnollisesti kuin Ratamon Uolevi olisi läimäyttänyt haisevalla likarätillä naamaani “ystävällisenä” naapuritervehdyksenä.
Pihaan tullessamme huusin siis raivoissani "Ratamon siat", kun savu pöllähti naamalleni auton oven avatessani. Tämä vielä kertauksena. Siksi, että olin jo kirjoittanut virkkeen aikaisemmin, enkä raskinut poistaa sitä.
18.11.
Hain auton viiden maissa. Ratamon savu löyhkäsi vaihteeksi ulko-ovemme edessä, kun lähdin kävelemään. Se ei ole viime päivinä kovin pahasti haissut. Ehkä tuuli on ollut toiseen suuntaan, tai Ratamot säikähtivät viime lauantaista “hepuliani”. Mutta nyt vanhat katkut ovat palanneet.
22.11.
Kun kurvasin pihaamme, Ratamon kuvottava savulöyhkä lehahti autoon jo auton liikkuessa. Tavallisesti se haisee, vasta kun aukaisee oven. Auton tuuletin veti tällä kerralla savun sisälle ennen kuin auto oli pysähtynyt. Masentavaa palata ankeaan katkuiseen todellisuuteen, kun tulee matkalta, jonka aikana on jo tottunut savuttomuuteen. Muualla savuttomuus on normaalitila ja savu poikkeus. Meidän pihassamme savu on normaalitila ja savuttomuus on poikkeus.
23.11
Käväisin aamulla sillan takana. Kun tulin takaisin, Ratamon savu se vain löyhkäili. Illalla kävin kirjastossa. Kun kävelin takaisin, savu lemusi jo hautausmaan luona. Kävelin hieman Ratamon talon ohi, ja savun haju lakkasi heti. Mistähän se savu oikein mahtoi tulla? Tämä kysymys on vitsi.
25.11.
Tarkoitukseni oli lähteä käymään Virroilla, mutta en sujunut lähtemään. Sen sijaan asensin pressun Oldsin katoksen päälle. Kun olin levittämässä pressua, Ratamot sytyttivät taas katku-uuninsa. Tunsin savun hajusta, että nyt haisee vasta sytytetty puu. Lopulta savun löyhkä oli niin karmea, että jouduin tulemaan pois pihasta. Sain pressun juuri ja juuri jotenkin kiinnitettyä.
26.11.
Kun ajoin Töysässä talomme pihaan, Ratamon savu EI HAISSUT. Se oli käsittämätön ihme ja harvinainen luonnonoikku. Sattui nimittäin tuulemaan Ratamon talon suuntaan. Tällaisia tuulia on pari kolme kertaa talvessa.
27.11.
Siivosimme ulkorapun. Vein muutamia roskapusseja keräyspisteeseen. Piti ajaa ylimääräinen lenkki kanavan taakse, koska Savuttaja Ratamo oli pakettiautonsa kanssa keräyspisteellä juuri silloin kun olisin mennyt sinne.
1.12.
Olisin ehkä tehnyt päivällä jotain ulkohommia kuten korjaillut autoa, mutta Ratamon savukatku haisi kuvottavasti pihassamme koko päivän. Jouduin olemaan sisällä savupakolaisena. Aivan aamulla savu ei vielä haissut, mutta se alkoi haista jossakin vaiheessa. Huomasin sen, kun savua alkoi tulla sisälle ikkunoista, jotka Seija oli jättänyt auki.
Masentaa tuollainen tuntikausia jatkuva kitupolttaminen, joka kahlitsee elämäämme ja vaarantaa terveytemme ja henkemme.
11.12
Ratamon savu on löyhähdellyt vähän väliä ja estänyt tekemästä ulkotöitä. Joskus se on lemunnut todella ärsyttävästi. Autoa korjatessani jouduin käyttämään kaasunaamaria. Parina päivänä - tämäkin on tunnustettava - savu ei yllättäen haissut juuri lainkaan. Tuulen suunta on todennäköisesti ollut Ratamon taloa kohti. Tällainen harvinainen tilanne on siinä mielessä “ankea”, että se osoittaa ja muistuttaa, millaisia muiden ihmisten pihat normaalisti ovat, ja millainen meidänkin pihan kuuluisi olla. Savuttomuus on meidän pihassamme harvinainen poikkeustapaus, kun normaalipihassa savu on harvinainen poikkeustapaus
13.12.
Ratamon savu se vain jaksaa löyhkätä.
22.12.
Pysähdyimme Helsingistä tullessamme Tampereen City-Marketissa. Olimme savuisessa Töysässä joskus kymmenen tai yhdentoista paikkeilla. Minua masensi jo etukäteen ajatus Ratamon lemusavusta, joka löyhähtäisi nenäämme heti auton oven avattuamme ja tulisi kiusaamaan meitä koko joulun ajan. Ennustuksen alkuosa toteutui jo pihaan ajettuamme. Savu haisi niin kuin olin ennustanut. Laurakin kiinnitti huomion siihen ja oli kanssani samaa mieltä siitä, että Ratamon savuttaminen on törkeää.
23.12.
Kirjoittelen tätä puoli yhden maissa. Väsyttää, eikä jaksaisi oikein tehdä mitään. Ratamon löyhkäsavu haisee pihassamme niin kuin on ollut odotettua. Tekisi mieli kirjoittaa tyypeille kirje jossa kysyttäisiin, paljonko pitää maksaa, että saamme savuttoman joulun.
Siivoilimme keittiötä. Jesse vei sanomalehtiä keräyspisteeseen. Skannasin joulukuvan vuodelta 1961. Asensin - tai eihän siinä paljon asentamista ole - pikkuläppärin takkahuoneeseen, kun ei muutakaan tyhjää tilaa ja tyhjää pöytää ollut. Laura on käyttänyt tietokonettaan yläkerran huoneessa vanhan tietokoneemme pöydällä.
Ratamon ikisavu masentaa. Ei ole voinut edes tuulettaa kunnolla, kun savu löyhkää joka paikassa. Illalla onneksi tuuli hetken ajan toisesta suunnasta, joten yläkerran ikkunan voi aukaista. Olin jo aivan vähällä käydä pudottamassa Ratamon postiluukkuun kirjeen, jossa pyytäisi savutonta joulua. Kirjeen suunniteltu sisältö vaihteli sen mukaan, missä mielentilassa olin. Joskus suunnittelin kirjettä, jossa tarjoutuisin maksamaan savuttomasta tai edes osittain savuttomasta joulusta. Joskus taas suunnittelin rajumpaa kirjettä.
