keskiviikko 14.3.
Tänään pihassamme haiskahteli hieman savu aamulla. Pariin päivään se ei ole jostakin syystä haissutkaan, mikä on ihmeellistä. Raikas ilma on tuntunut aivan epätodellisen ihmeelliseltä. Yläkerran huoneitakin on voinut tuulettaa.
keskiviikko 21.3.
Olin kämpillä enkä saanut mitään oleellista tehtyä. Podin huonoa omaatuntoa siitä, että en lähtenyt esimerkiksi Lapualle ja hiihtänyt siellä jäällä. Aamupäivällä oli nimittäin vielä pakkasta. Illalla kävin pitkästä aikaa kiertämässä lammen. Keskustan alueella haisi jostakin syystä savu. Se ei sentään voinut olla Ratamon piipusta. Ehkä se tuli uudesta lämpökeskuksesta.
torstai 22.3.
Norkoilu jatkui. Lapioin hieman takaverannalla ja vein sinne yhden muovipussin. Ratamon savu haisi päivällä taas niin tolkuttomasti, että vaatteeni haisivat savulle käytyäni hieman ulkona. Illalla lämmitin saunan ja touhuilin tietokoneiden kanssa. Kopioin tiedostoja ja testailin Linux-versioita.
lauantai 24.3.
Kun hain aamulla lehden, mietin, että savu se vaan jaksaa haista ulko-ovemme edessä, vaikka se ei juuri muualla haisisikaan. Pakka on sellainen, että se suorastaan kerää vähäisenkin savun, mitä ilmassa on. Tämä ilmiö on ollut haistettavissa muinakin päivinä kuin tänään.
Pieni savun “tuoksahdus” ulko-ovemme edessä oli vain alkua tulevalle. Kun Seija aukaisi vähäksi aikaa vessan ikkunan, koko talon alakerta alkoi haista savulle. Tällöin olin jo aivan varma, mistä savu tulee, vaikka Seija yritti vielä ehdottaa, että “voivathan ne Tirkkosetkin polttaa tulta takassaan”. Hah, kyllä minä savut erotan. Kun lastasin Seijan tavaroita autoon, savu haisi pihassammekin jo niin voimakkaasti, että vaatteeni alkoivat haista sille.
Vein Seijan liikuntasalin pihaan, josta se lähti Alajärvelle. Tulomatkalla ajoin Ratamon mutkan kautta todetakseni sen, minkä tiesin jo ilman toteamistakin. Sieltähän se savu tuli. Tällä kerralla olisin saanut tavallista paremman kuvan siitä, mutta ei ollut kameraa mukana.
